Nimi: Hytinää ja keuhkojen poltetta pakkasessa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy, slash
Paritus: Eeli/Tino
Sanamäärä: 200
Haasteet: Spurttiraapale III ja Vuosi raapalehtien IV
A/N: Anteeksi hirveästi tämä tekstispämmäys tänään, mutta miun on pakko saada nämä julkaistua Spurttiraapale-haastetta varten. Jos alkaa jo mennä sekaisin, että missä kaikkialla Eeli ja Tino oikein seikkailevat, niin
tässä ne on kaikki listattuna. Nyt talvista fluffya.
Hytinää ja keuhkojen poltetta pakkasessaPyörittelen väkevää minttupastillia kielelläni ja teen hengittämisestä tarpeettoman tuskaisaa. Tino taas hytisee ja pian sen hampaat kalisee äänekkäämmin kuin voisi kuvitella niiden voivan. Talven ensipakkaset yllättää sen aina kylmiltään. Tiedän, että lähtiessään kotoa Tino ei muista koskaan kattoa lämpömittaria, koska eihän ilman lunta
voi olla kylmä. Se logiikka pettää joka kerta, mutta ei Tino muista eikä opi. Sillä ei ole pipoa hanskoista puhumattakaan, takki on ihan liian ohut ja reikäiset tennarit hengittää ahnehtien pakkashuurteista ilmaa.
”Bussiaikataulut on päin helvettiä”, se valittaa ja näyttää niin surkealta, että mua hymyilyttää.
”Tuu tänne”, sanon sille ja avaan takkini. Edes vilkaisematta, näkeekö joku, Tino painautuu mua vasten ja kietoo kylmästä tunnottomat kätensä mun vyötäisille. Vedän takin liepeet toistensa päälle ja pitelen Tinoa siinä, koska tiedän, miten paljon se inhoaa, kun sitä paleltaa. Ja ehkä myös siksi, että sitä on niin kiva halia.
”Oi kiitos”, se huokaa autuaana. Hymähdän ja hengitän sen tuoksua, deodorantin raikkautta ja vastapestyn pyykin pehmeyttä. Mulla on niin hyvä olo, että melkein naurattaa, mutta kylmä ilma sattuu keuhkoihin, joten tyydyn hyrisemään tyytyväisyydestä, ihan hiljaa, melkein salaa.
”Bussi tulee.”
Tunnen viileät huulet pienen hetken omillani ja sen jälkeen poikaystäväni melkein hyppää bussin alle saadakseen sen pysähtymään. Keuhkoja vihlaisee kipakasti, kun purskahdan nauruun.