Minä kaivan nyt tällaisen parin vuoden takaisen tekstin esiin täältä, mutta mulla on hyvä syy sille!
Satuin tuossa eilen nimittäin kattelemaan listaustasi ja miettimään, että josko etsisin sieltä jotain kivaa pientä luettavaa itelleni. En ole hirveästi sulta lukenut, koska ongelmaksi on muodostunut se, että sulla on paljon tekstejä samoista hahmoista enkä ole oikein tiennyt, mitä niistä voisi lähteä lukemaan tällaisena noviisina ilman, että olisi ihan pihalla kaikesta tai lukisi aivan väärässä järjestyksessä. Nyt kuitenkin bongasin listauksestasi nuo tähdet merkkaamassa hahmokehityksellisesti tai juonellisesti oleellisia tarinoita, ja olin ihan että jee, nyt tartun kyllä johonkin tähdettömään tekstiin, ei se voi olla kovin vaarallista! Tähdet on tosi hyvä keksintö, ja sun listaus on muutenkin mielestäni tosi selkeä ja lukemaan houkutteleva. o/
Varsinainen syy, miksi päätin tarttua juuri tähän tekstiin, on se, että muistan katelleeni tämän nimeä monesti kun julkaisit tämän silloin pari vuotta sitten.
Puoliksi kyllä on mielestäni tosi jänskä nimi, koska sen voi tavallaan ymmärtää kahdella tapaa: niin että se tarkoittaa ikään kuin puolikasta "kyllä"-vastausta, tai sitten "ei nyt kokonaan mutta puoliksi kyllä" -tyylisesti. Jostain syystä luin otsikon aina tuolla jälkimmäisellä tavalla, ja siksi se onkin jäänyt mieleeni niin selvästi. Nyt päätin sitten tulla lukemaan ja kommentoimaan, kun satuin bongaamaan tämän tekstin listauksestasi. (Olipahan pitkä selitys, huh!)
Tämä on tosi tunnelmallinen teksti. Eelin kaksijakoiset fiilikset välittyy tosi hyvin lukijallekin, varsinkin kun on ite ehkä joskus ollut samantapaisessa tilanteessa. Toisaalta on niin ihanan kutkuttavaa, kun on saanut kerrottua tunteistaan ja on mahdollista, että niihin tunteisiin vastataan, mutta toisaalta taas hirvittää, kun ei voi olla varma. Hirvittävän jännittävä tilanne! Samaan aikaan tuntee sekä toivoa että pelkoa, ja se pelko osittain juontaakin juurensa juuri siitä toivon määrästä ja tiedosta, ettei mikään ole vielä varmaa... Iiks, onneksi en ole Eelin pöksyissä!
Mutta toisaalta: jos Tino on luvannut voivansa aatella asiaa, niin ehkäpä se tosiaan on yhtä kuin puoliksi kyllä. Kun Tino ei ole ainakaan täysin tyrmännyt ajatusta. Ylipäätään on ihanaa, miten tässä raapaleessa toivo tuntuu kaikesta epätietoisuudesta huolimatta voittavan pelon. Siitä, miten niin tapahtuu ensimmäistä kertaa, tulee sellainen fiilis, että ehkä Eeli on jo pidempään kamppaillut tunteidensa kanssa. Ihanaa että asioihin tulee vihdoin selvyyttä, vaikka se vaatiikin vähän odottelua ja jännäilyä. Voisin kuvitella, että on parempi kuitenkin tietää kuin kärvistellä epävarmuudessa.
Tosi kiva raapale siis, tykkään kyllä. Ihailtavan hyvin olet saanut sataan sanaan kaiken oleellisen ja vieläpä niin, että tämä tuntuu täysin kokonaiselta paketilta, ei yhtään kiirehdityltä eikä karsitulta. Ja tämä hienosti välittyvä tunteiden kirjo, voi että! Erityismaininta vielä pihan poikki lepattaville yökkösille, niistä tulee tosi kaunis ja kesäinen mielikuva. ♥ Kiitos kivasta luettavasta! -Walle
