Kirjoittaja: Sherrinford
Fandom: Supernatural
Genre: Jokseenkin fluffyinen huumori
Ikäraja: K-11
Paritus/päähenkilöt: Dean/Castiel, Sam
A/N: Ensimmäinen ns. viimeistelty spn ficcini, tai toisin sanoen "kuinka luistaa yo:ihin lukemiselta". Ihan omaksi huvikseni taoin tällaisen, laatu nyt on mitä on. Otsikko tarkoittaa suomeksi "rakastuneet ovat järjettömiä" wikipediaa lainatakseni.
**
Ensimmäisen voihkaisun kuullessaan Sam puristi vain peittonsa reunaa rystyset valkoisina ja yritti toivoa ettei se ollut sitä mitä hän pelkäsi.
Kannustava lähestymistapa ja huoleton suhtautuminen tapahtumien etenemismahdollisuuteen, ja paskat. Eikö hän muka ollut yrittänyt Deaninkin paksulle kallolle tarpeeksi selkeästi vihjata olevansa täysin valmis - ihan oman mielenterveytensä takiakin - siirtymään mieluiten muutaman seinän taakse jos veli armahin ja kumppaninsa on-off -enkeli päättivät jonain kauniina päivänä olla tyytymättä pelkkään silmäpeliin.
“Ei minua haittaa ottaa omaa huonetta. Sanokaa vain jos haluatte minusta eroon. Oikeasti.”
Sen mukaan mitä Deanin ilmeestä oli voinut päätellä Samin tehtyä ilmoituksensa, hän ei ollut ilmeisesti edes halunnut kuulla ajatuksesta enempää. Niinpä Sam oli luovuttanut ja maksanut vain yhdestä huoneesta.
Ollakseen se sama henkilö joka ei edes nolostunut kun Sam oli heidän yhteisten vuosiensa aikana yllättänyt hänet internetin ihmeiden parista kirjaimellisesti kesken työskentelyn, Dean osasi olla varsinainen siveysintoilija. Ehkä se tulikin sitten kuin esiasennettuna Herran enkelin seurassa ollessa huolimatta siitä, ettei Castiel osoittanutkaan kannattavansa ajatusta lihallisten ilojen turmiollisuudesta.
Seuraava äännähdys oli Samille jo liikaa. Lakanoiden kahina yhdistettynä moiskahduksen säestämään ah -äänteeseen ei todellakaan kuulunut yleisten kohteliaisuussääntöjen piiriin, vaikka tiettyä pidättyväisyyttä äänten kantautumistiheydessä olikin.
Tilanne oli ilmeisen vaivaannuttavuuden rinnalla uskomaton myös siltä kantilta, ettei viereisen vuoteen parivaljakko ollut siihen mennessä Samin tiedon mukaan muuta kuin punastellen pidellyt toisiaan kädestä Impalassa muutama päivä sitten. Melko nopeaa toimintaa, Sam mietti, ja irvisti tajuttuaan mitä ajatteli.
Deanin loukattua polvensa eräällä lyhyellä reissulla Sam oli ajanut pimeää kinttupolkua pitkin kotiinpäin Castielin huolestunutta ilmettä peruutuspeilistä vilkuillen.
Sam oli ollut varma Castielin pysyttelevän omalla puolellaan takapenkillä vain sen takia että Sam sattui olemaan kuulo- ja näköetäisyydellä. Muuten hän olisi luultavasti syöksynyt käpälöimään Deanin vammaa tuskastuneena siitä ettei enää voinut parantaa kosketuksellaan.
Liian uteliaana jättääkseen kaksikon oman onnensa nojaan ja liian varmana omista ajotaidoistaan Sam oli jatkanut peiliin vaivihkaa katsomista. Tosin lähinnä sen takia, että Castiel oli kuiskannut jotain Deanille ja tämä oli näyttänyt siltä kuin Castiel olisi juuri kertonut että kuu olikin itse asiassa tehty piirakasta eikä juustosta. Tyrskähdys ei ollut ollut Samilta kaukana kun hänen veljensä oli painanut päänsä hetkeksi poispäin ja havahtunut sitten siihen että Castiel oli vakavana tarttunut hänen lian tahrimaan käteensä heidän välissään. Kenen tahansa kokemattoman viisitoistavuotiaan reaktio olisi samassa tilanteessa kalvennut Deanin vienon hymyn rinnalla, eikä Samilla ollut sydäntä nälviä asiasta veljelleen jälkikäteen.
Ja jos heidän perille päästyään Dean olikin vielä motellihuoneessa pidellyt suojelusenkelinsä sormia omiensa lomassa kun he olivat istuksineet sängyn jalkopäässä, niin ei Sam siitäkään huomauttanut.
Opittuaan ymmärtämään ihmisten arvostamia kokemuksia etenkin psyykkisten tuntemuksien saralla, Castiel oli alkanut tarkkailla lähimpien ihmistuttaviensa kommunikointia häntä kohtaan. Hänelle oli valjennut että ihmisten suhtautuminen toisiaan kohtaan riippui pitkälti heidän välisestään tuttavuussuhteesta, ja sen tuomista sanomattomista säännöistä. Hän oli oppinut tulkitsemaan kommunikaatiotilanteita entistä paremmin, muttei vieläkään ollut aivan varma kaikista kanssakäymiseen liittyvistä tavoista.
Kun on elänyt vuosituhansia moniulotteisena, energiaa ja ulottuvuuksien risteyskohtia hyväksi käyttävänä yliaistillisena olentona, ei luonnollisesti osaa tulkita olemassaolollisesti rajoittuneiden ihmisten sananpainoja tai silmänpyöräytyksiä.
Toisin sanoen, lopulta Castiel oli suorittanut puolueetonta kenttätutkimustaan Deanin ja hänen suhteensa laadusta kysymällä Samilta kuin ohimennen oliko tämän mielestä olemassa mahdollisuus, että hänen veljensä halusi niin kutsutusti päästä Castielin pöksyihin.
Lauserakenteesta Sam oli ollut kiitollinen, se kun olisi voinut olla paljon yksityiskohtaisempikin.
Ajankohta sen sijaan olisi voinut olla huomaavaisemmin valittu, sillä tuskin kukaan kykenee olemaan vetämättä nauttimaansa nestettä henkeensä kun mainittu lause esitetään täysin yllättäen henkilön juuri nielaistessa.
Castiel oli sentään ymmärtänyt takoa asiaankuuluvan huolestuneen näköisenä Samia selkään samalla kun tämä vannoi alkavansa opettaa enkelille tarkemmin ajoituksen ja sanamuodon valinnan tärkeyttä ihmisseurassa.
Psyykaten nopeasti itseään tukehtumisvaaran hälvettyä Sam oli kohottautunut kohtaamaan Castielin häveliääksi muuttuneen katseen. Silkasta myötähäpeän ja ymmärryksen sekoituksesta hän oli päättänyt tilanteen sujuvan kivuttomimmin kaikista tuomitsemattomimman katseensa kautta, ja Castiel olikin näyttänyt toipuneen kysymyksensä aiheuttamasta reaktiosta Samin ilmeen muututtua sympaattisemmaksi.
Kun enkeliprosentti oli päätynyt plussan puolelle heidän ensemblessaan, monet Samin käsitykset uskosta olivat saaneet päivitystä. Erityisesti heidän nykyisessä tilanteessaan, jossa trenssitakkinen herran enkeli pohti mahtoiko Samin veli omata seksuaalisia tuntemuksia häntä kohtaan. Ei sillä, että hän olisi koskaan mitenkään pilkuntarkasti uskonut kaiken mitä kirjassa seisoi, mutta hetken hän oli mielenkiinnosta miettinyt mitä enkeleiden manuaali sanoi ihmisiin sekaantumisesta.
Hän ei kuitenkaan vellonut sen enempää kyseisessä ajatuksessa, vaan uskoi Castielin uskollisena taivaan lähettiläänä tietävän paremmin mikä enkeleille oli ja ei ollut soveliasta käytöstä. Taivasta vastaan kapinointi oli ilmeisen sopimatonta, kun taas ihmisen kanssa pariutuminen ilmeisesti ei. Mutta ei Sam enää tässä vaiheessa elämäänsä edes jaksanut kyseenalaistaa itseään voimakkaampien lajien moraalikäsityksiä.
Loppujen lopuksi tilanne oli hälvennyt nopeasti Samin saatua muutaman kantaa ottavan sanan sanotuksi.
Kyllä, hän oli sitä mieltä että hänen isoveljensä oli pihkassa enkeliin, ja kyllä - jos Sam oli lukenut Castielia oikein - tämän kannattaisi kertoa tunteistaan Deanille. Sen jälkeen Castiel oli kiittänyt Samia tiedosta ja vaipunut hyvin inhimillisesti hymyillen mietteisiinsä.
Tosin myös se, että Dean oli palannut ruoanhakumatkaltaan oli vaikuttanut osaltaan siihen ettei Castiel ollut näyttänyt halukkaalta jatkamaan keskustelua.
Niinpä Sam oli lyönyt kämmenensä yhteen, noussut tuoliltaan nappaamaan valmissalaattinsa Deanin halveksuvista käsistä, ja vihjaissut veljelleen Castielin haluavan jutella tämän kanssa. Deanin taistelu kahvimukin kannen kanssa oli pysähtynyt kuin seinään, kenties - toisin sanoen hyvin varmasti - johtuen Samin tarkoituksellisen maireasta äänensävystä. Lounas kädessään Sam oli kadonnut nopeasti motellihuoneen ulko-ovesta, tosin ei ennen kuin oli kerinnyt heilutella vihjaavasti kulmakarvojaan.
Palattuaan tuntia myöhemmin - ja vaikka hän ei koskaan myöntäisikään ajatelleensa niin - Sam oli huomannut pettymyksekseen Castielin istuvan yksin, selkä tikkusuorana toisella motellin sängyistä, kädet ristissä sylissään. Enkeli oli näyttänyt olevan jokseenkin hämillään vilkuillessaan vaivihkaa kohti motellin kylpyhuonetta.
Tulkiten Castielin olemusta väärin, Sam oli kysynyt varovasti oliko Castiel kertonut sanottavansa Deanille. Castielin nyökättyä Sam oli jo valmistanut itseään toimimaan lohduttavana olkapäänä enkelin sydänsuruille, mutta tämä olikin hymähtänyt ja kertonut että Dean oli sanonut halunneensa kertoa tunteistaan jo ajat sitten. Hämmentyneenä, Sam oli aikonut kysyä oliko Dean ottanut jalat alleen - mikä veljensä tuntien olisi kyllä ollut mahdollinen skenaario - mutta Castiel oli sanonut Deanin kadonneen kylpyhuoneeseen vähän aikaa sitten, ajattelemaan, niin hän oli Castielin mukaan sanonut.
Taistellessaan vastaan halua nyhtää hiuksiaan päästään Samin ensimmäinen ajatus oli ollut mennä mottaamaan veljensä paksuun kalloon hieman huomaavaisuutta. Mutta lukien Samin ajatukset, Castiel oli vakuuttanut kaiken olevan hyvin. Hän ei kuulemma ollut odottanutkaan muuta Deanilta. Hänhän tunsi tämän paremmin kuin Dean itse, koko tämän sielun läpikotaisin, kaiken aina oikeamielisyydestä ei niin imarteleviin luonteenpiirteisiin.
Tästä huolimatta Sam oli ollut näkevinään Castielin kasvoilla pettymystä, joka oli kuitenkin väistynyt kun Dean oli hiipinyt ulos kylpyhuoneesta ilmeisen häpeissään.
Päätettyään säästää saarnansa johonkin toiseen kertaan - osin koska hän oli näkevinään Deanin silmien punoittavan - Sam oli läimäissyt Castielia olalle toverillisesti ja peukkuja näyttäen poistunut telkkarin ääreen.
Impalassa punastelu olikin sitten tapahtunut jo seuraavalla viikolla.
Muutamaa metsästyksentäyteistä päivää myöhemmin päädyttiinkin Samin nykyiseen ahdinkoon.
Aina siitä lähtien, kun ne kaksi olivat vihdoin päässeet yli emootioummetuksestaan, hän oli motelleihin kirjautuessa muistanut kysyä halusivatko he oman huoneen, mutta joka kerta vastauksena oli ollut Castielin välttelevä hiljaisuus tai Deanin vähintäänkin yhtä lapsellinen punastunut mutina.
Tällaista ei tapahtuisi, Sam ajatteli, jos kaikki - etenkin ne kaksi - tekisivät niin kuin hän ystävällisesti kehotti. Jos hän olisi hieman pontevammin vaatinut tahtoaan läpi, hän ei olisi maannut nyt pimeässä toivoen että pystyisi nukahtamaan käskystä.
Hän ei uskaltanut edes vilkaista oikealle puolelleen, jossa hänen mäntti veljensä juuri sillä samaisella hetkellä voihki hiljaa Castielia jatkamaan sitä, mitä ikinä tämä olikaan ollut tekemässä, ja mitä Sam ei todellakaan halunnut ajatella sen pidemmälle.
Pohtiessaan vaihtoehtojaan (eli korviensa tukkimista ja lampaiden laskua, tai suorasukaisemmin vain lavastettua painajaisesta huutaen heräämistä) Samin aivot jäätyivät, kun Castiel yhtäkkiä ynähti pornotähdet varjoonsa jättävällä intensiteetillä.
Se oli viimeinen niitti vertauskuvallisen kamelin jo valmiiksi raihnaisen selän katkaisuun. Vaikka Sam olikin omasta mielestään epäitsekkäimmästä päästä mitä ihmisiin tuli, ei hän kyennyt enää ajattelemaan kaksikon epävakaita tunteita, vaan kiljaisi kauhistuneena, syöksyen istuvaan asentoon.
Hengen haukkominen dramaattiseen sävyyn teki tehtävänsä, ja Dean kysyi ärsyttävän normaalilla äänensävyllä: “Mikä hätänä, Sammy?”. Ihan kuin hän ei juuri olisi ollut hyvää vauhtia näyttämässä neitseelliselle enkelille miksi karnaalisista nautinnoista oikein kohistiin.
Kuului supinaa ja lakanoiden kahinaa ja ääreisnäöllään Sam oli huomaavinaan kuinka Castiel hivuttautui - luoja varjele - pois Deanin päältä makaamaan soveliaamman välimatkan päähän tämän vierelle. Sam päätti olevansa liian järkyttynyt valehtelemaan painajaisesta, joten hän vain ynisi mielestään unisesti ja lysähti teatraalisesti takaisin patjalleen. Hän kuuli kuinka Dean hymähti luultuaan ettei tunkeileva pikkuveli ollutkaan käynyt hereillä. Jos Sam olisi ollut ilkeämpi ihminen, olisi hän noussut kävelemään muka unissaan ja heittäytynytkin urpon veljensä päälle.
Vaara oli kuitenkin ohi, sillä ennen nukahtamistaan Sam kuuli kuinka Castiel toivotti raukeasti haukoteltuaan hyvää yötä Deanille.
