Wouu, tähän kommentti? Kiitos
Renneto! <3
Kirjoitit alussa, että kyseessä ei ole sarja vaan kokoelma, mutta vähän samanlaisia tuntemuksia näissä käydään läpi vaikkeivät raapaleet välttämättä liitykään toisiinsa kronologisessa järjestyksessä. Toisaalta voi ajatella, että HP-maailmassa, eri aikoina, eri paikoissa, nämä kyseiset ihmiset puristavine sydänaloineen hengittävät, katuvat, toivovat - tällaista oli hyvä lukea. :>
Njoo, kävisihän tämä sarjasta, mutta koska asia ei johda toiseen ja siitä taas toiseen, eli ajat ja paikat ja hahmot on erit, luen tämän kokoelmaksi. (: Mutta aiheiltaan kävisi kyllä sarjaksi. Mutta oikeastaan sillä ei ole edes väliä. (: Mukavaa että on hyvä lukea! :3
Ooh, miksei tästä aiheesta ole kirjoitettu enempää? Rehtori ja oppilas päätyvät saman taikaesineen luokse ja kaipaavat hyvin pitkälti samaa asiaa, ja rehtori kamppailee vastuunsa kanssa
Ihmettelen itsekin samaa, koska koko juttuhan on (muistaakseni) canonia! :O
Lordi Voldemortin varjo on tässä tosi iso ja pitkä. Peter värisee, ajattelee kuolemaa vaikka hokee kaiken olevan hyvin. Huikean jännittävä.
Oli pakko lukea uudelleen tuo Peter teksti, ja itsekin hämmennyin sen synkkyyttä. Ahdistavuutta. Miten olen saanut sellaista kirjoitettua? Välillä se on suuri mysteeri mulle. Peter on muutenkin yksi lempihahmoistani kirjoittaa, hahmoa käy sääliksi kun canonissa ja fanonissa suurin osa vihaa, vaikka vihattavimpiakin hahmoja on vaikka muille jakaa.
Mikähän se suurin menetys oikein oli - Mestarin ensimmäinen kuolema vuonna 1980, oma lapsi vai kenties Mestari ihan vain omassa suuressa persoonassaan, kun kuitenkin puhuttiin kipinöinnistä ja toiveista, hm. Tässäpä saa pohdiskella. :3
Kirjoitan tekstini aina pohjautuen canoniin, tai canonfaktojen puutteessa fanoniin, enkä sovella niitä teksteissäni juurikaan koskaan (Paitsi Snarmionessa, mutta pyrin uskottavuuteen
) ...Mun canonissa Bellatrix on hyvin nuoresta asti idolisoinut Voldemortin, ja kuolonsyöjiin liityttyä ihannointi muuttui sairaalloiseksi pakkomielteeksi ja rakkaudeksi. Se kaikki kuitenkin muuttui kun Bella tuli raskaaksi, koska (syntymättömästä) vauvasta tuli suurin rakkaus. Bella sai kuitenkin keskenmenon (Syytän tästä valon puolen kirousta, koska vaikka Mestari on paha ja ilkeä ja säälimätön, hän ei tapa kannattajiensa vauvoja. Piste) josta johtuen tuli täydellinen hulluus. Ja Voldemort on entinen rakkaus, koska nykyinen ja iäinen on poika joka kuoli. Aah, en kauheasti pidä Bellasta, mutta joskus on aivan pakko kirjoittaa Poika joka kuoli -niminen ficci Bellan raskausajasta ja lopullisesta hulluudesta. Aihe on niin herkullinen.
Erityisen tiivis paketti. 80 sanaa ei ole paljon, mutta kun aihe on näinkin suuri, kenties vähempi sanoja on enemmän
Yritän aina saada sanamäärän tasalukuihin, ja Meropen osasta oli alun perin pitänyt tulla 200, jos ei 300 sanainen, mutta... mä en pystynyt.
Yritin ja yritin, mutta sanat jämähtivät 80 kohdalle muokkaamattomina, ihan kuin joku yrittäisi estää. Joten siinä syy miksi teksti on sellainen. Tajunnanvirtaa btw. Kiitos, sun kommentti on super-ihana! <3
Tässä Draco oli ja ei ollut lordi Voldemortin puolella, sillä samalla kun hän haaveili pääsystä Narniaan, hän hyväksyi lordi Voldemortin logiikan, jossa poika vastaa isänsä virheistä. Draco meni jopa niin pitkälle, että kierrokset nousivat niin korkealle, että isät maksaisivat poikiensa erheistä.
Oon sitä mieltä, että Draco on puhtaasti isänsä ja äitinsä puolella. Koska Lucius uskoo Mestariin, mikä Draco olisi epäilemään isänsä päätöksiä? Ja vaikka hän rehellisesti sanoen ei niin välitä pimeyden puolesta, ei hän sitä ikinä myöntäisi. Samaa uskon Narcissasta, nainen on niin perhekeskeinen, että jos hänen aviomiehensä ja isosiskonsa seuraavat Voldemortia, seuratkoon siis hänkin. Siinäpä minun mielipiteeni Malfoyn perheestä. Ja syy miksi Draco tosiaan yritti toteuttaa tehtäväänsä mahdottomuudesta huolimatta on se, että hänen perhettään ei voisi kiduttaa "oikeutetusti" syyllä. Onpas huonosti selostettu, mutta ei voi mitään.
Kiitos vielä, kommenttisi pelasti koko päivän! <3
Ihastuin siihen, ettei tekstiin oltu lisätty nyyhkäyksiä tai niiskutuksia.
Ahahaha, mikään ei pilaa kunnon angstia niin hyvin kuin nyyhkäys tai niiskutus.
-Ansa!