Kirjoittaja Aihe: Jos menneen muuttaa voisin (s, raapale-kokoelma) 5/5  (Luettu 11843 kertaa)

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Nimi: Jos menneen muuttaa voisin
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst, Romance, Drama
Omistusoikeus: JKR omistaa hahmot ja Potterversumin, Vexi Salmi taas otsikon sanat, jotka tulevat Kirkan biisistä nimeltään Anna käsi.
A/N. Olen lyhyiden tekstien ystävä, niinpä loin topan jonne viskailla Potter-fandomin sallitut angstiraapaleeni ja ficlettini. Kyseessä ei siis ole sarja, vaan kokoelma.



Toiveesi
(Dumbledore ja Harry-angstia)
100 sanaa


Albus istuu hylätyn luokkahuoneen pölyisellä pulpetilla, vaikka 11-vuotias Harry ei voikaan häntä nähdä. Monta iltaa rehtori on toiveiden peilikuvaa katsellut, liian monta kertaa menneisyyteen uponnut. Ja vaikka hän näkee rakkaansa, ei hän toivo samaa surullista kohtaloa pojalle. Unissaan vanha mies on taas nuori, makaa niityllä menetetyn ystävänsä kanssa, ja aina aamun valjetessa on yhä vaikeampaa sytyttää elämän ilo silmiin. Silmiin joista oikea ilo on kadonnut jo kauan aikaa sitten. Enää on jäljellä toivo seuraavien sukupolvien onnesta, mutta ei hänen. Ei enää milloinkaan. Mies nousee pulpetilta ja poistuu kansliaansa jättäen Harryn unelmiinsa. Antaa pojan vielä olla perheensä kanssa, vielä tämä yö.
« Viimeksi muokattu: 22.11.2014 21:29:21 kirjoittanut Ansa »

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Pelkuri, petturi, karkuri
(Peter Piskuilan-angstia)
100 sanaa

Peter Piskuilania on jo niin kauan kutsuttu Matohännäksi (tai pimeän puolella rotaksi), että hän oikein säpsähti, kun Lily kutsui häntä syntymänimellään. Tuoreen äidin silmät ilmentävät huolta, mutta Peter kuittaa sen pois päiväjärjestyksestä väljähtäneellä hymyllä. Naisen huoli haihtuu, ja Peterin tekee mieli tuhahtaa pettymyksestä.

Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Hän jatkaa sen toistelua toivoen sen olevan totta. Mutta tietenkään se ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan, eikä tule olemaan jatkossakaan. Hän näkee jo silmissään kaikki kuolleena, eikä hän voi vielä toteuttamattomia tekojaan enää perua. Valo on vahva, mutta pimeys vahvempi, eikä siltä välty kukaan.

Hän haluaa vain pysyä hengissä.

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Viimeinen toive (se ainoa oikea)
(Bellatrix-angstia)
100 sanaa


Hullulla ei ole sosiaalisen tapakulttuurin normien mukaisia kaltereita. Hullut ovat rikkoneet itsensä mahtuakseen vapauteen, ja sitä Bellatrix käyttää tarkoituksellisesti ja auttamatta hyväkseen, vaikka rikkinäisen osaan kuuluukin vain tuska. Menetyksistä suurin toi mielipuolisuuden vailla toivoa, vaikka toivo myöhemmin kipinöikin… mutta hulluus ei ole koskaan hyväksynyt palautusoikeutta, eikä tule koskaan hyväksymäänkään. Tunne on tuskaa, mutta siitäkin voi nauttia. Jos ei nauti, voi kuolla saman tien. Bellatrix nauttii. Entinen rakkaus, entinen pakkomielle on nykyään vain keino satuttaa itseään, ja Mestari tietää sen. Mestari ei ole lempeä eikä ystävällinen, vielä vähemmän säälivä, mutta silti hän toteuttaa aina toiveen. Yhä uudelleen. Se toive on tuska.
« Viimeksi muokattu: 17.06.2014 15:30:31 kirjoittanut Ansa »

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Elotonna
(Merope-angstia)
80 sanaa

Raskas on rakkauden taakka, mitä väsynyt noita kantaa niin sydämessään kuin kohdussaankin. Jos saisi uudelleen valintansa tehdä, ei hän silti mitään muuttaisi, sillä sellaista se rakkaus on. Kaikki on häneltä mennyt, hän tietää lopun jo odottavan. Mutta ei vielä, vielä ei taikuus sitä salli, elämä sykkii syntymättömässä. Tuskan vihlaisu sen ilmoittaa, ja siksi hymyillen noita hilseilevään orpokodin oveen kolkuttaa. Jästit paheksuvat, mutta ottavat pakkasen pureman lämpimään. Lapsi syntyy vapauttaen hänet kurjuudestaan. Nimeäminen ja uusi vuosi, kunnes vihdoin saapuu ikuinen yö.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2014 12:24:14 kirjoittanut Ansa »

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Mahdoton tehtävä
(Draco-angstia)
100 sanaa


Draco istui pölyisen tarvehuoneen lattialla, ja mietti tosissaan, että häivyttäisikö itsensä rikkinäisen häivytyskaapin avustuksella olemattomiin. Pimeyden Lordin hänelle antama tehtävä on tuhoon tuomittu jo pelkästään ajatuksenkin tasolla, ja silti hänet pakotettiin siihen. Tietenkin, täytyyhän hänen kärsiä isänsä virheistä, ja lopulta hänen isänsä poikansa epäonnistumisesta. Ei hänen ollut tarkoitus edes onnistua. Miksi hän onnistuisi, kun edes kaikkien aikojen suurin pimeyden velho ei ole siinä onnistunut? Niin, tehtävä on selvä kuolema, vaikka kaikkivoipa rehtori ei kaikessa hyvyydessään hänen elämäänsä päättäisi. Mutta mestari enemmän kuin pettyy epäonnistumisesta, ja päättää hänen isänsä, hänen äitinsä, ja lopulta hänet. Häivytyskaappi tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Erittäin hyvältä.

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Wouu, tähän kommentti? Kiitos Renneto! <3

Lainaus
Kirjoitit alussa, että kyseessä ei ole sarja vaan kokoelma, mutta vähän samanlaisia tuntemuksia näissä käydään läpi vaikkeivät raapaleet välttämättä liitykään toisiinsa kronologisessa järjestyksessä. Toisaalta voi ajatella, että HP-maailmassa, eri aikoina, eri paikoissa, nämä kyseiset ihmiset puristavine sydänaloineen hengittävät, katuvat, toivovat - tällaista oli hyvä lukea. :>
Njoo, kävisihän tämä sarjasta, mutta koska asia ei johda toiseen ja siitä taas toiseen, eli ajat ja paikat ja hahmot on erit, luen tämän kokoelmaksi. (: Mutta aiheiltaan kävisi kyllä sarjaksi. Mutta oikeastaan sillä ei ole edes väliä. (: Mukavaa että on hyvä lukea! :3

Lainaus
Ooh, miksei tästä aiheesta ole kirjoitettu enempää? Rehtori ja oppilas päätyvät saman taikaesineen luokse ja kaipaavat hyvin pitkälti samaa asiaa, ja rehtori kamppailee vastuunsa kanssa
Ihmettelen itsekin samaa, koska koko juttuhan on (muistaakseni) canonia! :O

Lainaus
Lordi Voldemortin varjo on tässä tosi iso ja pitkä. Peter värisee, ajattelee kuolemaa vaikka hokee kaiken olevan hyvin. Huikean jännittävä.
Oli pakko lukea uudelleen tuo Peter teksti, ja itsekin hämmennyin sen synkkyyttä. Ahdistavuutta. Miten olen saanut sellaista kirjoitettua? Välillä se on suuri mysteeri mulle. Peter on muutenkin yksi lempihahmoistani kirjoittaa, hahmoa käy sääliksi kun canonissa ja fanonissa suurin osa vihaa, vaikka vihattavimpiakin hahmoja on vaikka muille jakaa.

Lainaus
Mikähän se suurin menetys oikein oli - Mestarin ensimmäinen kuolema vuonna 1980, oma lapsi vai kenties Mestari ihan vain omassa suuressa persoonassaan, kun kuitenkin puhuttiin kipinöinnistä ja toiveista, hm. Tässäpä saa pohdiskella. :3
Kirjoitan tekstini aina pohjautuen canoniin, tai canonfaktojen puutteessa fanoniin, enkä sovella niitä teksteissäni juurikaan koskaan (Paitsi Snarmionessa, mutta pyrin uskottavuuteen :D) ...Mun canonissa Bellatrix on hyvin nuoresta asti idolisoinut Voldemortin, ja kuolonsyöjiin liityttyä ihannointi muuttui sairaalloiseksi pakkomielteeksi ja rakkaudeksi. Se kaikki kuitenkin muuttui kun Bella tuli raskaaksi, koska (syntymättömästä) vauvasta tuli suurin rakkaus. Bella sai kuitenkin keskenmenon (Syytän tästä valon puolen kirousta, koska vaikka Mestari on paha ja ilkeä ja säälimätön, hän ei tapa kannattajiensa vauvoja. Piste) josta johtuen tuli täydellinen hulluus. Ja Voldemort on entinen rakkaus, koska nykyinen ja iäinen on poika joka kuoli. Aah, en kauheasti pidä Bellasta, mutta joskus on aivan pakko kirjoittaa Poika joka kuoli -niminen ficci Bellan raskausajasta ja lopullisesta hulluudesta. Aihe on niin herkullinen.

Lainaus
Erityisen tiivis paketti. 80 sanaa ei ole paljon, mutta kun aihe on näinkin suuri, kenties vähempi sanoja on enemmän
Yritän aina saada sanamäärän tasalukuihin, ja Meropen osasta oli alun perin pitänyt tulla 200, jos ei 300 sanainen, mutta... mä en pystynyt. :D Yritin ja yritin, mutta sanat jämähtivät 80 kohdalle muokkaamattomina, ihan kuin joku yrittäisi estää. Joten siinä syy miksi teksti on sellainen. Tajunnanvirtaa btw. Kiitos, sun kommentti on super-ihana! <3

Lainaus
Tässä Draco oli ja ei ollut lordi Voldemortin puolella, sillä samalla kun hän haaveili pääsystä Narniaan, hän hyväksyi lordi Voldemortin logiikan, jossa poika vastaa isänsä virheistä. Draco meni jopa niin pitkälle, että kierrokset nousivat niin korkealle, että isät maksaisivat poikiensa erheistä.
Oon sitä mieltä, että Draco on puhtaasti isänsä ja äitinsä puolella. Koska Lucius uskoo Mestariin, mikä Draco olisi epäilemään isänsä päätöksiä? Ja vaikka hän rehellisesti sanoen ei niin välitä pimeyden puolesta, ei hän sitä ikinä myöntäisi. Samaa uskon Narcissasta, nainen on niin perhekeskeinen, että jos hänen aviomiehensä ja isosiskonsa seuraavat Voldemortia, seuratkoon siis hänkin. Siinäpä minun mielipiteeni Malfoyn perheestä. Ja syy miksi Draco tosiaan yritti toteuttaa tehtäväänsä mahdottomuudesta huolimatta on se, että hänen perhettään ei voisi kiduttaa "oikeutetusti" syyllä. Onpas huonosti selostettu, mutta ei voi mitään. :D Kiitos vielä, kommenttisi pelasti koko päivän! <3

Lainaus
Ihastuin siihen, ettei tekstiin oltu lisätty nyyhkäyksiä tai niiskutuksia.
Ahahaha, mikään ei pilaa kunnon angstia niin hyvin kuin nyyhkäys tai niiskutus. :D

-Ansa!
« Viimeksi muokattu: 25.07.2014 19:54:36 kirjoittanut Ansa »

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Todella aidosti olit saavuttanut eri hahmojen angst-maailman. Kuten Renneto mainitsikin, hahmot käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia. Pidän yhtenäisestä synkkyyden teemasta, joka sitoo hahmoja toisiinsa.

Olen pitkään haaveillut pidemmästä Peter Piskuilen -ficistä (vink), joten tarrauduin tässä eniten juuri hänen näkökulmaansa. Pidin sanavalinnasta ´pimeyden tuolla puolen´. Olen aina ihmetellut, miksi Merlinin nimeen Peter petti ystävänsä. Annoit tässä hänelle motiivin: eloonjäämisvietti. Lukaisin myös Renneton hienon kommentin, ja hän tulkitsi asian tosi kiteyttävästi: "Voldemortin varjo on pitkä".

Kiitän lukuelämyksestä,
Röh
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Kiitoksia, Röhkö. :3 Voisin oikeasti kirjoittaa Peterin tarinan, ärsyttää kun kaikki aina vain sivuuttaa niin herkullisen hahmon. (:

-Ansa!

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Kuolonsyöjäprinsessa

  • Avada Kedavra
  • ***
  • Viestejä: 401
  • Ava ja bann by Ingrid.
Vs: Jos menneen muuttaa voisin (S, raapale-kokoelma) 5/5
« Vastaus #8 : 04.11.2016 19:03:41 »
Pahoittelut hieman myöhästyneestä kommentista! (kommenttikampanjasta hei)

Tykkäsin kyllä näistä rapsuista ihan älyttömästi. Todella hyvin kirjoitettu eri ihmisten näkäkulmasta. :)

Tuo ensimmäinen rapsu on omalla angstisella tavallaan todella suloinen ja pidän sen surullisesta tunnelmasta. Toinen on jotenkin kamalan surullinen ainakin mun mielestä, koska öh... ? Ajattelin aina, että Peter petti ystävänsä juurikin eloonjämisvietin takia. Bellatrix on ihana. <3 Rakastan lukea Bella-angstia, se on vaan niin surullisen ihanaa! Meropesta en ole koskaan lukenut, mutta surullistahan tuo oli. Dracooo! <33 Raukka joutuu kärsimään, kun hänet pakotetaan kaikkeen pahaan. :( Tykkäsin paljon! :)

Lainaus
Antaa pojan vielä olla perheensä kanssa, vielä tämä yö.
Tykkään tästä lauseesta. Harry-parka. :(

Lainaus
Valo on vahva, mutta pimeys vahvempi, eikä siltä välty kukaan. /// Hän haluaa vain pysyä hengissä.
Nämä kaksi lausetta ovat niin surullisia. :-\ Voi Peter, kun ei se pimeys ollutkaan vahvempi...

Lainaus
Entinen rakkaus, entinen pakkomielle on nykyään vain keino satuttaa itseään, ja Mestari tietää sen.
Tämä on kyllä täysin totta. Bella on ihana. <3

Lainaus
Nimeäminen ja uusi vuosi, kunnes vihdoin saapuu ikuinen yö.
Surullista, että Tomin äiti kuoli heti synnytettyään... :'(

Lainaus
Tietenkin, täytyyhän hänen kärsiä isänsä virheistä, ja lopulta hänen isänsä poikansa epäonnistumisesta.
Ensin kärsii Draco ja sitten Lucius, lopuksi kärsii kaikki. :(

Tykkäsin todella paljon, kiitos! xxx

Real friends don't get offended when you insult them. They smile and call you something even more offensive.

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Vs: Jos menneen muuttaa voisin (s, raapale-kokoelma) 5/5
« Vastaus #9 : 05.11.2016 16:40:29 »
Kiitoksia, Kuolonsyöjäprinsessa:-*

-fruu

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 470
Vs: Jos menneen muuttaa voisin (s, raapale-kokoelma) 5/5
« Vastaus #10 : 18.05.2022 22:45:54 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Nappasin tämmöisiä angsti-pätkiä tähän iltaan ja nämä olivat kyllä hienoja! Jokaisen hahmon kohdalla oli selkeästi juuri sen hahmon fiilis tekstissä :) Minäkin olen lyhyiden tekstien ystävä niin lukijana kuin kirjoittajana ja nämä olivat oikein onnistuineta. Sadassa sanassa ei ehdi paljon sanoa siksi sen mitä sanoo, on oltava napakkaa ja tässä oli tehty juuri näin :)

Tuo Peterin raapale oli mielestäni ehkä paras näistä. Siinä oli sitä epätoivoa, mitä Peter on varmasti tuntenut tuossa tilanteessa sekä vahva halu pysyä vain hengissä, aivan kuten tuo viimeinen lause sanookin.

Myös Dracon raapale puhutteli, ehkä koska hän on itselle tärkeä hahmo :) Tässäkin oli hienosti tuo Dracon tuska ja epätoivo mahdottoman tehtävän edessä vahvasti läsnä. Hieno toteutus!

Kiitos näistä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Jos menneen muuttaa voisin (s, raapale-kokoelma) 5/5
« Vastaus #11 : 21.05.2022 10:05:31 »
Angsti maittaa mulle varsinkin pieninä palasina, niin tää kokoelma oli mulle siinä mielessä ihan täydellinen ;D Ja aivan huippusettiä muutenkin! Kaikki olivat keskenään kivan erilaisia mutta löysin niistä paljon yhteistäkin. En osaa sanoa, mikä näistä olis mun lemppari, tykkään jokaisesta niin paljon. Erityisesti mua viehättää näissä sellainen pohdiskelevuus ja ajan pysähtyneisyys, että asioiden tapahtuminen on toissijaista ja merkityksellisempää on hahmojen ajatukset ja sisäiset kokemukset. Jokaisella hahmolla on oma sisäinen pimeytensä, jota käsitellä.

Arvostan myös sitä, että mukana oli muutama harvemmin ficeissä esiintyvä hahmo, koska mä ainakin oon aina tykännyt lukea Potter-ficejä varsinkin sellaisista hahmoista! Kun just vaikka Piskuilan ja Merope on tosi kiinnostavia, niin ihanaa kun tarjoutuu mahdollisuuksia lukea heistäkin. Oot hienosti käsitellyt heitäkin ja just vaikkapa Piskuilanin motiiveja pettää ystävänsä ja paljastaa nämä Voldemortille. Pelko ja elämänhalu ovat kyllä mielettömän vahvoja voimia nekin.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti