Uusi luku samantien perään xP
L U K U 1
Hintelä poika, ruskeine, tuulessa liehuvine hiuksineen hymyili leveästi, samalla kun ojentautui eteenpäin ja kannusti lohikäärmettään vauhtiin. Hän oli nimittäin jo perillä - Arandellen valtakunnan rajalla. Koska lohikäärmeen näkeminen olisi varmasti säikäyttänyt asukkaat puolikuoliaiksi, oli Hiccup päättänyt jättää Toothlessin rajalle. Ei lohikäärme mihinkään karkaisi sinä aikana, kun poika vierailisi linnassa.
Oli loistava sää lentämiseen, taivas oli kirkas ja melkein pilvetön. Maisemat kiisivät ohitse, vuori oli todella jylhäisen ja vaikuttavan näköinen, ja etu lohikäärmeellä lentämisessä oli myös se, että siinä näki niin paljon. Alun säikähdyksen ja muutamien lentoharjoitusten jälkeen, oli Hiccup oppinut rakastamaan lentämistä.
Lisäksi matkustaminen oli huomattavasti nopeampaa, poika ajatteli ja kehotti Toothlessiä laskeutumaan. Sitten piti kävellä enää pieni matka kylän poikki ja hän olisi tuon loisteliaan linnan porteilla.
-----------------
Räikeänpunaiset ja kiharat hiukset levisivät valtavana pehkona pisamanaamaisen tytön pään ympärillä. Hän naputteli jalkaansa ja piti vasenta kättään lantiolla, samalla kun toisen käden sormet leikittelivät hiuskiehkuralla. Merida oli kyllästynyt, hän oli tullut jo edellisenä päivänä kaupunkiin ja majoittunut majataloon. Neito oli halunnut olla ensimmäisenä linnan porteilla, mutta hän taisi olla liian ajoissa. Kuningatarkaan ei ollut vielä valmis ottamaan häntä vastaan.
Merida huokaisi ja nojasi portinpieleen. Mikä oli oikein vikana tässä kuningaskunnassa? Vaikka tyttö oli ollut vasta edellispäivästä lähtien Arandellessa, hän oli jo kuullut todella erikoisia huhuja kuningasperheestä. Perhe oli kuulemma eristäytynyt linnan muurien suojiin, eikä juuri ketään päästetty sisään. Tilanne oli vain pahentunut kuninkaan ja kuningattaren kuoltua.
Oli miten oli, Merida oli kutsuttu sinne, eikä tyttö voinut vastustaa kutsua. Kirje oli vain kuulostanut niin jännittävältä, sekä erikoiselta. Siinä ei edes oltu selitelty varsinaista syytä miksi hänet oli kutsuttu.
---------------------
Vaaleahiuksinen tyttö käveli kylän poikki ja sanoi hädissään "Anteeksi!", kun hänen pitkät hiuksensa olivat taas yhden kyläläisen tiellä. Tai oikeastaan muutamien. Neito rauhoitteli Maximusta, joka oli tullut levottomaksi, ja sitten hän keräsi hiuksensa syliinsä. Rapunzelia olivat Coronassa auttaneet pienet tytöt, jotka olivat laittaneet hänelle kauniin letin. Nyt se letti oli kuitenkin purkautunut ja hiukset taas levinneet. Tyttö huokaisi samalla, kun vaivalloisesti yritti pitää hiuksia sylissään ja kulkea eteenpäin.
"Umm, tarvitsetko kenties apua?" arka ääni kysyi hänen takaansa ja Rapunzel kääntyi, samalla iloisesti sanoen: "Hiccup! Ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Ja toki, jos viitsisit."
"Jep", poika vastasi naurahtaen, "sama täällä. Ja tietysti autan."
Hiccup keräsi osan hiuksista syliinsä ja Rapunzelin oli jo helpompi liikkua, Maximus seurasi heitä hirnahtaen jotain välillä. Pascal lepäsi sen päällä ja Hiccup katseli sitä näkyä hymyillen hämillään. "Heistä on tainnut tulla jo parempia ystäviä?"
"Jo vain", Rapunzel vastasi hymyillen itsekin. Oli niin ihanaa, kun Pascal sekä Maximus olivat niin sulassa sovussa ja hyviä ystäviä. "Entä minne olet jättänyt lohikäärmeystäväsi?"
"Öh, Toothless nukkuu lähellä vuoria, metsässä. Hän herättää hiukan enemmän huomiota, toisin kuin hevonen", Hiccup kertoi ja korjasi käsiensä asentoa, kun Rapunzelin hiukset olivat taas putoamaisillaan.
"TIedätkö muuten, keitä muita on kutsuttu?"
"Merida.. joka muuten on tuolla!" Rapunzel sanoi ja heilautti sitten kättään innokkaasti, kun punahiuksisen tytön hahmo näkyi linnan porteilla. Vaaleat hiukset, tosin putosivat siinä osittain maahan, joihin Rapunzel melkein kompastui, mutta hän keräsi ne sitten nopeasti syliinsä. "Hmm, muita ei taida tulla, serkkuni kutsui teidätkin vain, koska suosittelin hänelle", Rapunzel kertoi. Elsa ja Anna.. Arandellen prinsessat, hänen serkkunsa. Hän ei ollut edes koskaan jutellut heille, mutta kirjeessä Elsa oli kertonut tarvitsevansa apua ja Rapunzel oli lähettänyt takaisin viestin, missä oli ehdottanut Hiccupia ja Meridaakin mukaan.
"Hei, mikä teillä kesti?" Merida sanoi, kun he olivat jo lähellä. "Olen odottanut ikuisuuden! Maltan tuskin odottaa! Tämä on niin jännittävää"
Rapunzel naurahti ja sanoi: "Ai? Tuskin me koetaan suurta seikkailua, etkä sinä paitsi edes tiedä, mitä apua tuleva kuningatar ja nykyinen prinsessa haluavat."
"No niin, mutta on se silti jännittävää tavata muita prinsessoja", Merida intti ja hyppeli paikoillaan. "Oh, Maximus on sinulla mukana.. minä jätin Anguksen majatalon luo."
"Hmm", Rapunzel sanoi mietteliäästi vilkaisten Maximusta. "Maximus, voisitko vaikka kierrellä kaupunkia, kun me ollaan tuolla?"
Hevonen hirnahti ja Rapunzel oletti sen myöntäväksi vastaukseksi. Tyttö ojensi sitten kättään, jolloin Pascal hyppäsi kämmenelle.
Portit alkoivat avautua ja Merida katseli sitä innoissaan, juuri kun hän oli astumassa sisälle, kuului ilkikurinen ääni heidän yläpuoleltaan.
"Sitäpä näytetään niin innokkailta. Mutta taisitte unohtaa jotain."
"Tuo ääni.." Hiccup sanoi silmät pyöristyen hämmästyksestä.
"Oho, pitkästä aikaa sinuakin näkee", Rapunzel mumisi.
"Jack Frost!" Merida älähti puoliksi kauhuissaan, puoliksi yllättyneenä.
Valkohiuksinen, siniseen huppariin ja ruskeisiin housuihin pukeutunut laiha poika tasapainoili muurin päällä, mutta hyppäsi sitten alemmas, heidän tasolleen. Hän pörrötteli nopeasti Hiccupin hiuksia, jolloin pojan ruskeat hiukset jäätyivät vähäsen ja Hiccup äännähti siitä tukahtuneesti. Pitkä, hiukan jäätynyt keppi tönäisi Rapunzelia ja Jackin sormi näpäytti Meridaa otsaan.
"Soosoo, unohtaa nyt rakas ystävänne, sydämeni on särkynyt", Jack Frost sanoi teeskennellyn loukkaantuneella äänellä.
"Et sinä ole ystävämme" Merida tokaisi ärsyyntyneenä, samalla kun hieroi otsaansa.
Jack naurahti ja totesi ivallisesti: "Eikö sana
ironia ole tuttu, Liekkipää?"
Juuri kun Merida oli vetämässä jousta ja nuolta hyökkäykseen, ja Jack keppiään, Hiccup sekä Rapunzel pysäyttivät heidät.
"Hei!" Rapunzel tokaisi. "Voisitteko olla edes hetken ajan sovussa?"
"No kun, hän aloitti!" Jack puolustautui ja Hiccup huokaisi.
"Ihan tosi.. J.. Jack? Mitä sinä teet täällä? Kutsuiko kuningatar Elsakin sinut?" ruskeahiuksinen poika kysyi, vaihtaen puheenaihetta. Pakkasukko kallisti päätään kysymyksen kuullessaan ja katseli heitä jokseenkin huvittuneesti.
"Ei tietenkään. Ei sellaista voi kutsua, jonka olemassaoloon ei usko. Tulin huvin vuoksi", Jack kertoi.
"Mutta ethän sinä sitten voi osallistua retkelle?" Rapunzel kysyi hämmentyneenä.
"Käytä aivojasi Punzie. Elsa ei muuten edes ole vielä kuningatar, mutta oli miten oli, hän ei usko minuun, joten hän ei myöskään näe. Toisin sanoen, vain te kolme tiedätte, että minä olen ylipäätään paikalla", Jack huomautti.
"No.. tuossa on pointti.. mutta sehän näyttää tyhmältä, jos me yritämme puhua sinulle koska kukaan ei näe sinua", Hiccup sanoi epäröiden.
"Tietysti, siinä se hauskuus piileekin", Jack totesi hilpeästi. "Minä häiritsen teitä niin usein kuin pystyn, ja tuleva kuningatar pitää teitä pähkähulluina kun puhutte mielikuvitusystävälle ja käyttäydyitte omituisesti.
"Np, voisit kyllä palata muurille tai jotain, koska maa jäätyy allasi", Rapunzel huomautti. Totta tosiaan, maa Jackin alla oli melko jäinen ja sitä muutama ohikulkeva ihminen katseli oudoksuen. Oli sentään keskikesä. Jack kohautti olkapäitään ja totteli tyttöä.
"Mennään jo!" Merida keskeytti heidät kärsimättömänä ja käveli tarmokkaasti eteenpäin. "Enkä minä aio enää edes huomioida sinua, Jack Frost!"
"Lyödäänkö vetoa, oi tulinen prinsessa? Älä yritä lyödä vetoa, häviät kummiskin", Jack huusi hänen peräänsä ivallisesti.
Merida oli kääntymäisillään ja vastaamaisillaan kipakasti, kun kirkas ääni keskeytti hänet.
"Anteeksi, oletteko te ne vieraat.. Tai no tietysti olette, keitä muitakaan voisitte olla", oranssitukkainen tyttö, selvästi prinsessa, höpötti ja lähestyi heitä linnan ovelta. Hän kikatti myös hiukan hermostuneesti, ennen kuin jatkoi: "Tervetuloa.. onko kaikki hyvin?"
Merida veti nopeasti suunsa hymyyn ja yritti hillitä vihansa. "On on, suo anteeksi, että meillä kesti tulla.. vaikka portti avautuikin jo.." hän mumisi ja sulki sitten suunsa, ennen kuin sanoisi mitään typerämpää. Hän tiesi Jack Frostin virnistelevän ja se oli sietämätöntä.
"Sepä hyvä!" prinsessa sanoi pirteänä. "Olen Anna, siskoni odottaa jo teitä. Tätä tietä, olkaa hyvä."
"Joo, minä olen muuten Merida", Merida sanoi ja sipaisi kiharia hiuksiaan taaksepäin.
"Ja minä Rapunzel", blondi tyttö sitten sanoi Meridan jälkeen.
"Hiccup.." Hiccup mumisi hiljaa.
"Ja Jack Frost, palveluksessanne", Jack tokaisi virnistäen ja heilautti kättään. Annan katse ei kuitenkaan osunut häneen. Hiukan pettyneenä - vaikka tuo olikin ollut odotettavissa - poika huokaisi ja kun joukko käveli linnaa kohti, Jack seurasi vihellellen perässä.
"Heh, tästä matkasta tulee varmasti hauska."
------
