Title: Liian
Author: Aimtist
Fandom: Harry Potter
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Romance, fluff
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Harry Potter hahmoineen ja maailmoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain leikin.
AN: Hyvää syntymäpäivää
nnoralle! Ei ollut mikään helpoin teksti, koska fluff, ja Potterista kun en ole kirjoittanut ikuisuuksiin yhtään mitään, mutta sain ainakin jotain aikaan!
Hopelle ja
Draknessille kiitokset inspiroivien biisien heittelystä!
LiianRemus katseli ympärilleen silmät pyöreinä. Kuukausittain aina vain pahemmin hajalle revitty huone oli koristeltu lukuisin ja monen värisin kynttilöin, jotka leijuivat ilmassa eri korkeuksilla. Sinne tänne, pitkin lattiaa, taas oli ripoteltu punaisia ruusun terälehtiä. Sisemmällä huoneessa seisoi hymyilevä Sirius käsissään ehjä ja aivan tulenpunainen ruusu.
”Mitä pidät?” Sirius kysyi kätensä levittäen ja ympärilleen viitaten. Remus käveli kohti avonaista syliä ja kietoi kätensä toisen ympärille.
”Kaunista”, teini kuiskasi ja hipaisi huulillaan toisen poskea, ”kiitos.”
”Ole hyvä”, Sirius sanoi ja nosti vasenta kättään vetääkseen huomion tulenpunaiseen ruusuun, jota hän piteli. ”Tämä, kuten nuo terälehdetkin, kimmeltävät pimeässä. Näet sen kuitenkin vasta myöhemmin, koska nuo kynttilät himmentävät itse itsensä sitten kun niin päättävät”, nuoren ääni muuttui loppua kohden myrtyneeksi kun hän vilkaisi yläpuolelleen.
Hintelämpi poika hymyili huvittuneena. ”Menikö taika mönkään?”
Toinen irvisti vastaukseksi, mutta se vaihtui pian takaisin hymyksi.
”Ainakin saan ihailla kauneuttasi, joka jättää kyllä kaikki rehut varjoonsa, pitkin iltaa.”
Remuksen kasvot kuumenivat Siriuksen huomautuksen myötä. Hän käänsi katseensa ja tuijotteli ympärilleen toisen vaivannäön hedelmää ihaillen kunnes tajusi, ettei hän tiennyt lainkaan, miksi toinen edes oli nähnyt niin paljon vaivaa hänen hyväkseen.
”Sirius, mitä varten tämä kaikki on?”
”Sinua tietenkin.”
Remus vain kohotti kulmaansa jolloin Sirius jatkoi selitystä: ”Sinulta jää 'taianomaisen' perjantai 13. hyväksi järjestetyt juhlat väliin täydenkuun takia ja ajattelin, että voisimme juhlia sitä omalla tavallamme kahdestaan.”
Remuksen sydäntä lämmitti. ”Kaikki tämä, vain siksi että minulta jää yhdet juhlat väliin?”
”Ei, vaan koska
meiltä jää yhdet juhlat väliin. Minä aion viettää koko huomisen päivän erään nimeltämainitsemattoman ihmissuden seurassa ja nauttia laatuajasta poikaystäväni kanssa sillä välin, kun Matohäntä on sairaalasiivessä ja Sarvihaara kuolaa kiukkuista, vihreäsilmäistä neitokaista nimeltä Lily Evans.”
Remus hymähti poikaystävänsä sanoille ja tiukensi otettaan toisesta pojasta, jolloin Sirius teki samoin. Mustien suvun vesa päästi irti pitelemästään ruususta ja antoi sen kohota ilmaan kynttilöiden keskelle. Hän ei tahtonut kannatella kukkasia, kun luontoäidin teoksista jotain kauniimpaa, upeampaa, täydellisempää, oli myös tarjolla.
Pojat laskeutuivat lattialle sylikkäin istumaan, jolloin Remus lähes suli toisen syleilyyn. Nuorukainen ei viitsinyt edes välittää siitä, että seuraavana päivänä hän repisi kaiken, mitään tajuamatta, riekaleiksi ja tekisi siten Siriuksen vaivannäöstä turhaa. Poika oli liian iloinen välittääkseen täysikuusta ja sen kirouksista tai 'taianomaisista' epäonnen päivistä.
Remus oli liian rakastunut huolehtiakseen mistään muusta kuin pojasta, jonka käsivarsilla makasi.
AN2: ...imelää
