Nimi: Minäkin seurustelin Nevillen kanssa
Kirjoittaja: Dracoslover
Beta: Eipi ole ei.
Paritukset: H/D
Ikäraja: K-11 (ei ehkä vielä ensimmäisessä osassa mutta myöhemmissä juu.
A/N: Elikkä juu. Kommentointi sallittua, mutta asiallista kiitos
Toivottavasti tykkäätte, tän ekan osan kanssa on meinannut mennä ikä ja terveys. Ja siltikin tästä tuli hieman lyhyt. Suokaa anteeksi.
1. luku”EI! Minä en suostu ottamaan
tuota henkivartijakseni!” Harry Potter karjui Albus Dumbledorelle, joka istui hyvin rauhallisen näköisenä pöytänsä takana.
Edessään hänellä oli kaksi tyrmistyneen näköistä, ja ilmeisesti hyvin raivostunutta kuudesluokkalaista poikaa. ”Minähän tarvitsen henkivartijaa
tuon ollessa läsnä!” Harry jatkoi mulkoillen vaaleaa poikaa vieressään. ”Höpönlöpön, Harry. Sitä paitsi, ehkäpä näin korjaatte välinne”, Albus Dumbledore jatkoi. ”Hän on
Malfoy kautta Merlinin parran!” Harry karjui. ”Ja tuo Potter!” sanoi vaalea poika avaten nyt suunsa ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana. ”Aivan, hyvin viehättävät nimet teillä, poikaseni. Nyt jos sallitte, tahtoisin levätä. Argus johdattaa teidät Rohkelikkotorniin.” Albus Dumbledore sanoi ja käänsi ilmassa leijuvan toimistotuolinsa selkämyksen poikiin päin.
”Ei ole todellista”, mutisi Harry päästyään makuusaliinsa, ikäväkseen Draco Malfoyn kanssa. ”Kuule, en minäkään tästä nauti arpinaama!” Draco tiuskaisi istahtaen lähimmälle pedatulle sängylle. ”Siihen et kyllä persettäsi laita,
luihuinen”, Harry sihahti kuin luihuinen olisi ollut maailman inhottavin haukkumanimi. ”Jaa, miksen rohkelikko?” Draco vastasi sylkien viimeisen sanan myöskin mahdollisimman inhoavasti. ”Siksi että tuo sattuu olemaan minun sänkyni idiootti!” Harry karjui ja hyökkäsi Dracon kimppuun yrittäen repiä tätä sängyltä mahdollisimman monen lyönnin ja potkun saattelemana. Harmikseen Harry huomasi Draco olevankin kovempi vastus mitä oli odottanut.
”Odotapas arpinaama niin lyön sinulta tajun kankaalle” Malfoy ähisi hetken päästä, Harryn rimpuillessa hänen alla. ”Hyyyiii, päästä minut pois, sinähän makaat päälläni senkin hintti”, Harry inisi. Malfoy oli tarttunut Harrya ranteista ja painanut ne vasten pojan kylkiä ja istui hajareisin mustatukkaisen pojan päällä.
Draco punastui ja pomppasi pois Harryn päältä päästäen tämän altaan. ”No hyi Potter, en koskisi sinuun sillä tavalla vaikka maksettaisi. Pidin vain sinua paikallasi ettet rusikoi naamaani uuteen uskoon”, Draco sanoi. ”Mutta olet silti hintti, myönnä pois. Kuulin kun Blaise ja Parkinson puhuivat siitä!” Harry jatkoi saaden Dracon punastuman. ”Mitä sitten vaikka olisinkin?” Draco sanoi ja Harry oli varma että näki pojan kasvoille hiipineen punan.
Hetkinen, ei ollut Malfoyn tapaista punastua, oli kyseessä mikä asia tahansa. Ja sitä paitsi, Draco, siis Malfoy oli todellakin poikiin suuntaunut! Hohhoh, tiesiköhän koko koulu, Harry ajatteli.
Draco tuijotti Harrya raivoissaan. Miten tämä kehtasi alkaa ärsyttää Dracoa. Hän oli sentään
Malfoy. Luoja, miten hänen sukunimensä kuulostikaan hyvältä. Koko nimi oikeastaan.
Draco Malfoy. Miten upeasti se sointui Dracon ihanilla huulilla. ”Kyllä, minä olen homo, Potta. Ja kyllä, kaikki tietävät. Paitsi sinä. Ethän sinä kerkeä kiinnittämään moisiin asioihin huomiota, koska täytyyhän sinun pelastaa maailma! Olethan kaikkien suosikki,
pyhä pikku Pottapää.” Draco sanoi ääni hieman värähtäen.
Harry katsoi poikaa ihmeissään. Siitäkö olikin ollut kysymys? ”Älä aloita! Ei se noin ole. Sitä paitsi, minä olen kiinnittänyt siihen huomiota. Ainakin hiukan. Ja taidan olla itsekin hiukan hintti. Olenhan seurustellut Neville Longbottomin kanssa”, Harry sanoi ja hänen poskensa punoittivat kuin omena syyskuun viilentyneissä auringonsäteissä.
Draco päästi kurkustaan jonkinlaisen tyrskäyksen, ja nosti katseensa uudestaan Harryyn. ”Et ole tosissasi”, Draco nikotteli. ”Ja miksen olisi?” Harry sanoi. Draco ymmärsi Harryn todellakin olleen tosissaan, ja huomasi miten nauru alkoi kumpuilla outoina hirnahduksina Dracon huulilta. Ja Harry melkein vannoi että Dracon silmät olivat laajentuneet lähestulkoon Harryn silmälasien kokoiseksi. Sitten poika repesi nauramaan. Ensimmäinen tirskaus kuulosti hevosen aivastukselta, ja se jatkui katkeamattomana kikatuksena. Hetken päästä Draco oli polvistunut lattialle ja piteli vatsaansa.
”S-sinä? Longbottomin kanssa?” Draco hirnui, ja Harry huomasi naurunkyyneleitä pojan silmissä. ”No…Siitä on aikaa! Neville vain ilmoitti ihastuneensa minuun, työnsi minut selkä seinää vasten ja antoi sellaisen suu…” Harry sanoi, mutta toinen poika keskeytti hänet. ”Hiljaa, Potta, en halua kuulla yhtään enempää, voin kohta pahoin” Draco sanoi naurun pyrskähdysten lomasta. ”Se ei voi olla NOIN hauskaa, Malfoy”, Harry parkaisi. ”Voi kuule, kyllä se on. Odotas kun kerron muille luihuisille”, poika jatkoi edelleen hihitellen.
Harry kauhistui. Jos Malfoy kertoisi muille hänestä ja Nevillestä, Harry olisi tuhon oma. ”Ja sinähän et kerro kenellekään!” Harry kiljaisi ja syöksyi uudestaan Malfoyn kimppuun, mutta tällä kertaa poika ei edes älynnyt puolustautua. Hetkessä Harry oli tarttunut Dracoa kauluksista ja painanut tämän seinää vasten. Harry ajatteli nostaa Dracon irti lattiasta, mutta jätti sen pelkäksi aikomukseksi huomatessaan että poika oli häntä ainakin kymmenisen senttiä pidempi. ”Tai mitä?” Draco henkäisi ensi hämmästyksestä toivuttuaan. ”Tai minä…no…EN MINÄ TIEDÄ MUTTA KUITENKIN!” Harry huusi niin kovaa että asia tuli Dracolle ja luultavasti myös oleskeluhuoneessa oleville varmasti selväksi.
Draco katsoi Harrya ihmeissään. Pojastahan lähti ääntä. Hän huomasi myös miten pojan silmät leiskuivat ja sieraimet väpättivät. Olipa Potta vihainen. Mutta silti Dracon teki mieli härnätä häntä. Mitähän herra Potta sanoisi jos Draco suutelisi häntä? Ihan kiusatakseen vain, tottakai. Eihän hänellä, Draco Malfoylla, ollut niin mitään, mitään tunteita moista rehentelijää kohtaan. Varsinkaan kun tämä oli seurustellut Longbottomin kanssa. Ajatus sai viimeisenkin hihityksen karkaamaan Dracon huulilta. ”No, mikä noin naurattaa Malfoy?” Harry kysyi ihmeissään, pitäen poikaa yhä tiukasti kauluksista. ”Ei mikään”, Draco sanoi, ja ennen kuin kerkesi estää itseään, miettimään mikä katastrofi siitä seuraisi, hän painoi huulensa nopeasti Harryn huulille.
Tai no, yritti ainakin. Juuri kun heidän huulensa olivat koskettamaisillaan, Harry onnistui potkaisemaan Dracoa sääreen, juuri polven alapuolella olevaan pieneen kuoppaan. ”AI HITTO POTTER!” Draco karjaisi ja piteli jalkaansa.
Harry astui kolme pientä askelta taaemmas Dracosta. Siitäs sai, mokoma lähentelijä, Harry ajatteli. Draco piteli jalkaansa ja ulisi. ”Miksi sinä noin teit?!” hän tivasi. Harry pisti merkille että Dracon silmät punoittivat ja vuosivat hieman. Ilmeisesti Harry oli potkaissut lujaa. Pitäisi kiittää Hermionea, hän oli opettanut Harrylle ne paikat joihin sattuisi eniten potkaistaessa. Dracon ilmeestä päätellen Harry oli osunut juuri sellaiseen paikkaan, ja vielä kiukkusuoneen. ”Testatakseni onko sinusta henkivartijaksi, tollo!” Harry sanoi ja väänsi naamalleen sellaisen virneen että poskilihaksia särki.
”Ime isääs!” Draco huusi ajattelematta yhtään mitä sanoi. Ja katui heti kun oli sanonut. Harry katsoi Dracoa pistävä inho silmissään. ”Jos MUISTAT, minulla ei ole sellaista kusipää, SINUN idolisi takia!” Harry sanoi inhoavasti ja hutaisi Dracoa ensimmäisellä esineellä joka käteen sattui.
Se sattui olemaan Nevillen vaaleanpunainen tyyny, jonka vaaleanpunaiseen päälliseen oli kirjailtu vaaleanpunaisia kukkia. ”Oho, voi että kun on nätti tyynyliina”, Draco ivasi eikä huomannut Harryn poskelle vierinyttä kyyneltä. ”Haista paska”, Harry inahti ja juoksi ulos makuusalista.
