Nimi: Jästikaupungin valot
Kirjoittaja: Onkonälkä
Päähenkilöt: Draco
Genre: Angst, Drama
Ikäraja: S
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Draco), Vuodenaikahaaste
Jästikaupungin valot
Vuotavan noidankattilan ulkopuolella istui kuusivuotias poika katsellen vesipisaroiden tippumista maahan, ohuiden vesinorojen valumista pitkin seinää ja kuunnellen räystäiden kolinaa veden heitellessä niiden sisällä, kuin ehtiäkseen maahan ennen itseään. Pojan vaaleat hiukset valuivat vettä kasvoille ja tummanvihreät vakosamettihousut olivat aivan läpimärät, olivat olleet jo kauan ennen kuin poika istui nojaamaan tummaan tiiliseinään.
Jästikeskustan valot heijastuivat märästä jalkakäytävästä ja näyttivät kutsuvilta, niin lämpimiltä, ja Draco olisi niin paljon mieluummin istunut juomassa paksua kermaista kaakaota jossakin noiden valojen keskellä, kuin nyppinyt puista pudonneita lehtiä vaatteiltaan ja hytissyt kylmästä. Jos isä ei vain olisi käskenyt hänen odottaa.
Keski-ikäinen jästinainen oli puoli tuntia sitten tarjonnut Dracolle sateenvarjoaan, mutta isä oli aina opettanut, ettei jästien esineisiin saanut kajota, ei edes pakon vaatiessa. Draco veti märät polvensa kehoaan vasten, säästääkseen edes osan lämmöstä, ja hänen syliinsä muodostuneeseen luolaan kertyi kylmä vesilammikko. Pojan erottaessa jalkansa, valui vesi maahan jalkojen välistä ja sai olon vieläkin epämukavammaksi.
"Saisinko odottaa Vuotavassa Noidankattilassa? Äiti kiltti, en lähtisi minnekään?"
"Olehan nyt, Draco, emme me ole kauaa", pojan isä vastasi äidin puolesta ja äiti katsoi poikaansa pahoitellen.
Keskustelu oli käyty kaksi tuntia sitten. Velhopubin ovi kävi jatkuvasti, sisään asteli ihmisiä iloisina päästessään kuivaan ja lämpimään, ja ulos ihmisiä kiroten vallitsevaa syksyistä säätilaa. Poimittaislinja oli käynyt jo kolmesti, neljästi, viidesti ja palasi tasaisin väliajoin tuomaan jonkun, tai hakemaan velhon viedäkseen tämän kotiin, omaan lämpimään sänkyyn.
Draco olisi antanut mitä vain päästäkseen lämmittelemään edes hetkeksi, ja työnsikin vaivalloisesti kätensä ihoon liimautuneiden housujen taskuun löytääkseen muutaman kolikon, jotka isä oli antanut palkkioksi kotitontun tavallista kovemmasta komentamisesta. Pieni poika raotti suurta puuovea ja kurkisti sisään varmistaakseen, etteivät vanhemmat vielä olleet tulossa, ja astui sisään väistääkseen violettihiuksisen, hyvin nuoren noidan katseen.
"Ömm.. Yksi kanelikaakao, jos nämä kolikot riittävät." Draco mutisi miehelle tiskin takana kiivettyään hieman liian korkealle baarijakkaralle. Kalju ja kyyryselkäinen Tom katsoi kolikoita, käänsi katseensa vettä valuvaan poikaan ja säälivä katse nyökkäsi hänelle. Kolikoita ei ollut tarpeeksi, mutta aivan liian monta kertaa mies oli nähnyt tuon saman pikkupojan istumassa pubin ulkopuolella yksinään. Tom nosti suuren kupin höyryävän kuumaa kaakaota vaalean pojan eteen ja sai kiitokseksi leveimmän hymyn, joka Dracon kasvoilla oli ollut ensimmäisen oman leluluudan saamisen jälkeen.
Juuri, kun Draco oli nostamassa kaakaomukia huulilleen, astui takaovesta sisään Lucius Malfoy, Dracon isä, joka mylväisi raivoissaan.
"Enkö minä sanonutkin, että odota ulkona?"
"Mutta isä.."
"Seuraa minua", Lucius sanoi kylmästi.
"Isä.."
"Seuraa", Lucius päätti napakasti ja lähti kävelemään ovea kohti.
Pojan silmäkulmat kostuivat, mutta isän mielestä se oli heikkouden merkki, joten Draco suoristi selkänsä ja käveli ulos vanhempiensa perässä, muita asiakkaita vilkaisematta.
