Nimi: Sata kevättä, tuhat sitruunaperhosta
Kirjoittaja: Onkonälkä
Genre: Angst, Femme
Ikäraja: S
Paritus: ?/Angelina
Sata kevättä, tuhat sitruunaperhosta
Olenko minä sinun, kun narsissit puhkeavat kukkaan? Olenko sinun yhä, kun kävelet toisen kanssa käsi kädessä ja poimit pajunkissoja metsän laidalta? Olenko minä sinun, vaikkemme ole nähneet ensimmäisen lumisateen jälkeen, paitsi ohimennen, kun hiutaleet muuttuivat vedeksi.
Sinä lupasit.
Sinä lupasit, ettet koskaan päästäisi kättäni, saisin aina letittää hiuksiisi kevään ensimmäisiä kukkia, kun uitat jalkojasi farkunlahkeita myöten joessa ja myöhemmin kerrot palelevasi. Sinä lupasit, että valvoisimme kaikki ne yöt ennen äitienpäivää, kun olet unohtanut ostaa lahjan, ja keräisimme maailman suurimman kimpun valkovuokkoja jotka avaisivat terälehtensä vain hetkeä ennen kuin kannat ne äidillesi sänkyyn.
Minä uskoin.
Minä uskoin meidän olevan aina, kaikkina keväinä. Minä uskoin sen olevan niin varmaa kuin pihakoivun ensimmäinen silmu, niin varmaa kuin paksun jään sulaminen joesta, jonka jäätymistä seurasimme syksyisin. Minä uskoin, ettemme me koskaan olisi keväällä erillämme, sillä sinä olet kevääni, ja saat minutkin puhkeamaan kukkaan juuri ajoissa kesää varten, jotta voisimme odottaa taas uutta kevättä.
Angelina.
Minun Angelinani, jonka kanssa lupasin viettää sata kevättä, nähdä tuhat sitruunaperhosta ja kasvattaa satatuhatta tulppaania. Minun Angelinani, jolle minä en ole kevätyö, vaan taakse jäänyt talvi, loskaan kadonneet kasvot, jotka sulavat unena pois, kun toinen suutelee hänen kaulaansa aamuisin, ja letittää sileät tummat hiukset yön takuista huolimatta.
Mutta ilman kukkia.
