Minä tykkään mielenkiintoisista ja moniulotteisista hahmoista, aina parempi jos ovat hyvisten puolella. Kun tuolla aiemmin puhuttiin itsekkyydestä, niin minua miellyttää puolesta huolimatta henkilöhahmo, joka ajattelee toisten parasta eikä vain itseään. Esimerkiksi Severus oli minun suosikkini heti alusta pitäen ja aina jonkinasteinen väärinymmärretty sankari minun silmissäni, vaikka onkin hankala persoona ja huono sosiaalisissa tilanteissa. Luulen, että tässä minua määrittää aika tavalla hurt/comfort -visio ja hoivavietti. Kiinnyn eniten hahmoihin, joita tekisi mieli halata ja silittää ja sanoa, että kaikki järjestyy. Ja sitten kun niiden asiat järjestyvät, olen todella iloinen niiden puolesta.
Mieshahmoissa tykkään usein sellaisista jollakin asteella hellyttävistä tapauksista, kuten vaikkapa Remus on; vähän nuhjuinen ja rähjäinen ehkä, mutta hyväsydäminen. Tai Walking Deadin Daryl, jota oikeastaan voisi kuvailla vähän samaan tapaan. Elokuvissakin huomioni vie usein se päähenkilöhahmon vähän nössö mutta kiltti kaveri.
(Ja kyllähän suosikkinäyttelijät aina vaikuttavat asiaan.)
Naishahmoissa viehättää usein eniten päällepäin voimakas mutta haavoittuva naistyyppi. Lempikohtiani melkein ohjelmassa kuin ohjelmassa ovat olleet sellaiset, joissa vahva nainen murtuu ja herkkä sisin paljastuu. Esimerkiksi vaikka
Once upon a time -sarjan paha kuningatar Regina, josta aloin pitää kaiken aikaa enemmän, kun hahmon taustaa ja syvempiä tunteita alettiin avata. En kylläkään pidä kenestäkään sen takia, että kyseessä on "pahis" tai jotenkin hottis tyyppi, vaan se on yleensä jokin hyvispiirre pahiksessa, joka saa siitä kiinnostumaan, jos nyt voi näin sanoa. Että ymmärtää, miksi siitä on tullut tuollainen. Siksi sellaiset paha pahuuden vuoksi -hahmot eivät kiinnosta.
Ja pakko se on vielä kertaalleen palata tähän jo monesti kaluttuun luuhun, eli Siriukseen, kun jäin lukemaan noitakin vanhoja viestejä tässä ketjussa. Minulle ei vain mitenkään osunut ymmärrykseen se, mikä siinä Siriuksessa kaikkia niin viehätti, jo kolmoskirjasta lähtien, eikä varsinkaan elokuvista. Minusta Sirius ei ollut mitenkään hot, eikä mitenkään ihailtava tyyppi muutenkaan. Ainut hyöty siitä oli se, että Harry sai viimeinkin jonkun "oman aikuisen" elämäänsä, ja siinä mielessä tietysti oli sääli, että Sirius kuoli, mutta ei minulle henkilökohtaisesti sitä kyllä jäänyt yhtään ikävä. Tykkään monesta ficci-Siriuksesta paljon enemmän kuin alkuperäisestä, niissä se on paljon enemmän edukseen.