Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?

[Helyanwe]

Eli siis, rakastutteko/ihastutteko/tunnetteko vetovoimaa leffojen/kirjojen/sarjojen/sarjakuvien jne hahmoista pahiksiin vai hyviksiin?

Saako Voldemort sinut kuumaksi vai haaveiletko yhteisestä yöstä Legolasin kanssa? Vai ehkä pidätkin hahmoista siltä väliltä, kuten Loki?


Juu siis, itse rakastan pahiksia. Ne ovat yleensä paljon mielenkiintoisempia kuin hyvikset ja kaikenlisäksi paljon komeampia! Ei sille minkään voi, että evil is so sexy! <3
       Mutta inhoan sitä kun pahikset kuolevat/häviävät lopussa, vaikka heidän suunnitelmansa oli kuinka hyvä tahansa. Ja sitten se hemmetin kiiltokuvapoika hyvis voittaa  *epätoivoista itkua*
      Rakastan sellaisia synkkiä, ovelia pahiksia. Ei sellaisia mustavalkoisia pahiksia, joissa ei ole ihmisyyden häivääkään. Parasta on, jos pahiksella on  tummansävyiset hiukset ja vaatteet.


Esimerkkejä lempipahiksistani: Severus Kalkaros, Loki, Darth Vader, Lucius Malfoy, Grima Kärmekieli, Saruman (tosin ei ulkonäön puolesta)



Kertokaa toki oma mielipiteenne asiaan :3

[Ellizia]

Aah, tästä aiheesta sitten on kiistelty iät ja ajat. Mun tapauksessa se taitaa vähän riippua, mut mä tykkään näistä ns. pahoista pojista, siis niistä jotka ei varsinaisesti mitään pahiksia, mutta ei kyllä mitenkään kilttejä. Mun ikisuosikkini on TVD:n Damon, jolla on ihanat hiukset (ja silmät) sopii muuten tohon sun tummat hiukset-ja vaatteet kategoriaan. Se nyt ei oikeestaan oo pahis, muttei se (ainakaan ekalla kaudella ollu) oo mitenkään hirveen hyväkään ja mä ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Ja myöskin Tyler (kaikessa kusipäisyydessään, joskin se muuttuu muöhemmin) ja Kol, vetoaa muhun suuresti. Kol noista nyt on ainoo "oikee" pahis. Ja inhoon kaikkia marttyyrimaisia hahmoja (esim. Stefan ja Edward). Ja toi Kalkkaroshan on silleen vähän erikoinen hahmo, et oikeestihan se on hyvis, mut koko sarjan ajan lukijaa johdatellaan ajattelemaan, et se on pahis. Kunnes sitten selviää ajatusseulasda et, hups, sehän olikin hyvis...
   Mut mulla riippuu suuresti sen hahmon luonteesta, oli sitten hyvis tai pahis. Esim. Troijassa (elokuva) Akhilleus (Brad Pitt) on kans jotain siltä väliltä, kun ei varsinaisesti oo kummankaan puolella, ja se helvetti vie mene ja kuolee, tosin sehän nyt tiedettiin alusta asti. Ja Annukka Salaman Faunoidi-sarjan Rufus on tosi ihana (tumma ja pelottava) mut se on kyl täys hyvis. 
   Tiivistelmä, mä inhoon yltiötäydellisiä, marttyyrimaisia ja täysin psykopaattisia hahmoja. Niis pitää olla jotain syvyyttä. Mut ehkä mä tykkään eniten hahmoista, jotka on jotain siltä väliltä. Jotka tekee niin kuin parhaaksi näkee, oli se sitten ihan oikein tai sääntöjen mukaista tai ei. Periaatteet ne olla pitää.

Liz

[Helyanwe]

Ihanaa, joku vastasi <3 Luulin jo että kaikki pelkäävät minua xD

No, itse tahdon, että hahmossa on syvyyttä ja tunnetta. Se ei saa olla mustavalkoinen. Oli kyse sitten hyviksestä tai pahiksesta. Esimerkiksi Darth Vader on kolmen ensimmäisen (eli viimeisen ) leffan ajan täysi pahis, kunnes viime hetkillä päättää pelastaa poikansa hengen. (anteeksi spoilaus)
    Toisinsanoen, haluan että hahmot eivät ole sellaisia "Tapan koska minulla ei ole muuta tarkoitusta". Hahmoilla voisi mielellään olla jokin syy julmille teoilleen. Syy, joka tekee heistä inhimillisiä, muttei silti vähennä heidän pahuuttaan. Pahiksen ei ole pakko muuttua, mutta hänestä voisi paljastua jotain aivan uutta, jonka jälkeen en katso hahmoa enää samalla tavalla. Esimerkiksi juuri tämä kuuluisa Kalkaros.
   
Mielestäni suurin ongelma hyviksissä on se, että he eivät juuri muutu tarinan aikana. Tai siis kasvavat esimerkiksi kuninkaan rooliin jne. Mutta sellaista WTF? Onko se oikeasti tollainen?-ajatusta ei synny. Lisäksi hyvikset voittavat aina, vaikka pahisten suunnitelma olisi nerokas. Toki minullakin on monta lempihahmoa, jotka ovat hyviksiä, mutta silti rakastan pahiksia enemmän.


Haluaisin kuulla muitakin mielipiteitä, etten yksi puhu täällä koko ajan xD

[Lily-Rose]

Riippuu henkilöstä. Taidan tykätä molemmista, sekä hyviksistä että pahiksista.

 Ikisuosikkini on kyllä ehdottomasti Sirius Musta, hyvis siis, mutta aah, sen huumorintaju ja kaikki! Mä sulan. Lisäks tykkään Charlie Weasleystä ihan mielettömästi, oon aina tykänny. Muita suosikkeja on sitten mm. Lucius Malfoy, Severus Kalkaros ja Bellatrix Lestrange. Kuten jo itse listasta huomaa, niin mun kohdalla tää on tosi vaihtelevaa. Sekä että. Tykkään yleensä itse hahmosta, en siitä, et onko se pahis vai hyvis. Helpommin ihastun/rakastun kyllä pahiksiin, sen myönnän.

 Taru Sormusten Herran Legolas on kyllä mulle ehdoton ykkönen, jos mennään muihin fandomeihin. Samoin Nälkäpelien Peeta Mellark ja Finnick Odair, voi luoja. Percy Jacksoneiden Luke Castellan ja Nico DiAngelo on kans suosikkeja.

 Mutta tosiaan, toisissa sarjoissa pahikset on kuvailtu niiin eri tavalla kuin hyvikset, että on vaikea sanoa, kummista tykkään enemmän. Rowlingin kohdalla lista menee reilusti enemmän pahisten puolelle, ehkä siksi, että osa Rowlingin hyviksistä on liian hyviä, mikä ei taas mua kiehdo ollenkaan. Hahmossa pitää olla molempia, sekä pahuutta että hyvyyttä, hyvä esimerkki tästä on Severus Kalkaros.

 Mutta sit jos joku pahis tai hyvis on kuvailtu just oikeella tavalla ja sillai, et se iskee muhun ihan täysiä, niin oon jo mennyttä. Esimerkiks Bellatrix Lestrange, Charlie Weasley ja Peeta Mellark kuuluu tähän listaan. Samoin Luke Castellan.
 

[Vesiolento]

Tuo riippuu mullakin henkilöstä
tai siiis ~
Yleinen käsitykseni on se, että pahikset ovat ihania ^^ oikeastaan lempihahmokuntani koostuu suurinpiirein pahiksista. Mutta esimerkiksi BBC!Sherlockissa pidän lähes kaikista hahmoista (eteenkin Moriartysta ja Sherlockista - pääpahiksesta ja... etsivästä!) Pottereissa taas pahislistani on kattava, kun taas hyviksistä mieleeni tulee vain Tonks ja Lupin.

Njääh, tuo on vaikeaa -pahikset tekevät minuun useimmiten vaikutuksen. (taas) Esimerkki, Hannibalissa tykkään itse Hannibalista, mutten Willistä lainkaan

[Dan]

Minuun vetoaa sekä hyvät että pahat. Severus Kalkaros, Lucius Malfoy, Sirius Musta, Remus Lupin, James Potter (vanhempi), Fred & George Weasley ja nuori Tom Valedro ovat hyviä esimerkkejä minuun vetoavista hahmoista. Myös muiden fandomien hahmot vetoavat. Esimerkkinä mainittakoon W.I.T.C.H. -sarjasta Matt, Nigel ja Luke sekä se Susanin mies (oliko se Dean?). Aku Ankkakin on aika hauska tyyppi. Vetoaa minuun hauskuudellaan.


~Danielle

[Eririn]

Keskimäärin hyvikset viehättävät itseäni enemmän, mutta on niitä muutama pahiskin, joita rakastan, Loki parhaimpana esimerkkinä. Lokissa vain on sellaista synkkää karismaa joka ei voi olla viehättämättä. Toisaalta tosiaan rakastan myös sellaisia älyttömän mukavia hahmoja, kuten Filiä (elämäni rakkaus), Thoria ja Steve Rogersia. Ja sitten on Fushigi Yuugi Genbu Kaidenin Okuda Takiko, joka on ehdoton hyvis mutta jossa on myös tummempia sävyjä. Ah, sellaiset hahmot saavat minut polvilleni~

Riippuu aika paljon itse hahmosta, viehättääkö vai ei, mutta tosiaan omat tunteeni keskittyvät enemmän hyviksiin kuin pahiksiin, mene ja tiedä miksi. Pahikset eivät ole koskaan viehättäneet sen ihmeemmin jostain syystä.

[PikkuKakara]

Yleensä ihastun niihin hyviksiin, hyvänä esimerkkinä rakas Peeta Mellark.  jotkut pahiksetki leffoissa saa "sydämmen sykkimään nopeemmin". Yleensä näin tapahtuu 'teinileffoissa' joissa joku poikapahis on niin hyvännäkönen et kuola valuu. 8D voi ku tuli lyhyt teksti mut ihan sama

[Talviomena]

Mitä, voiko hyviksiinkin ihastua? O__o *hämmennys*

Ei sentään, osa hyviksistä on jopa ihan siedettäviä, mutta aika harvassa ovat. Minä nimittäin toivon hyvännäköisen hahmon omaavan myös jonkinlaisen luonteen sekä mieluusti mielenkiitoisen taustatarinan. Ja omasta mielestäni vain murto-osa hyviksistä on hyvännäköisiä, saati sitten mielenkiintoisia.

Pahiksia sen sijaan useimmiten siunataan sekä ulkonäöllä että luonteella. Tietenkin on myös näitä "haluan nyt vaan tuhota maapallon, koska ikuinen syntymäketutus", mutta niille ei sitten sympatiapointseja annetakaan. Hyvällä pahiksella on syynsä olla pahis, syynsä tehdä pahuuksia - ja kenen näkökulmasta hän edes on paha? Pahiksien tarinat laittavat katsojan/lukijan sentään pohtimaan syitä ja seuraamuksia, hyviksillä mennään Pepsodent-hymyn voimalla.

Sitten on tietysti niitä hahmoja, jotka tekevät sekä hyviä että pahoja asioita, ja joita on siksi vaikea asetella hyviksen tai pahiksen rooliin. Esimerkkinä Thief-pelien ihastuttava päähenkilö Garrett, joka on kyllä orpo/lapsena hylätty The Chosen One, mutta hylkäsi hyviksinä itseään pitävät Keeperit toteuttaakseen kutsumustaan: hänestä tuli vuosien saatossa kaupungin paras varas. Hän on kyyninen, sarkastinen ja itsekeskeinen ja haluaisi vain ihmisten jättävän hänet rauhaan, jotta saisi viedä kaiken, mikä irti lähtee. Silti hän (pakon edessä/kostotoimenpiteenä oikeille pahiksille) pelasti maailman 3 kertaa ja auttoi pari kirottua aavetta rauhaan tuonpuoleiseen. Onko hän siis hyvä vai paha?

[Röhkö]

Sanonpa näin: kauhun tasapainon pitää olla kohdillaan!
Eli en pidä juurikaan hahmoista, jotka ovat mustavalkoisesti hyviä tai pahoja. Mielestäni jokaisen sisällä on kumpaakin. Ja kun se jako ei aina ole mikään "sisäinen" ominaisuus, vaan kulttuurista riippuva seikka. Ja vaikka on olemassa hahmoja, kuten Voldemort tai Moriarty, jotka kuvataan usein pahuuden inkarnaatioina, oma päänsisäinen kaanonini ei usko, että he ovat absoluuttisesti pahoja.

Esim. suosikkihahmoni kautta aikain on Ronald Weasley. Hän on aito hahmo, koska hän ei aina ole täysin Harryn puolella, vaan horjuu normaalin ihmisen tavoin. Ron on kasvatettu vihaamaan pimeyden velhoja, joten hän ei kallistu heihin päin, mutta osoittaa kuitenkin kateuden tunteita.

Ja tämän epäselvän selonteon päätän toteamalla (kumoamalla kaiken edellisen?), että rakastun hahmoihin, jotka yllättävät.

[Larppa]

En tiedä... Suurimmat osat hyviksistä on hyvännäköisiä  mutta rakastunut olen "pahikseen". Okei, hän on kaksinaamainen pahoille. En itseasiassa ole varma onko hän kummalla puolella. Meidän kaikkien tuntema Loki Siis, ensin valehtelee ja taas ja taas niin siitä tulee hirveä rinki. En enää ole pysynyt perässä... Mutta, en osaa sanoa.

// En sano mitään, ettei olisi kumpaakaan vastaan- liika pahuus menee jo huonon puolelle, pidän niistä siinä välissä. Eihän Kyklooppikaan mikään pahis ole (X-man) eikä hyvis. Hyvien puolella mutta käytös ja luonne on kieroutunutta, kuten Lokilla. Eikö näin 

[Taelia]

Rakastun antisankareihin. Täysin absoluuttinen hyvä tai paha ei kiinnosta ollenkaan. Hyviksissä kiehtoo hahmot, joista on selvästi erotettavissa se pimeämpi puoli, samoin kuin pahiksissa taas ne, joissa on havaittavissa inhimillisiä piirteitä. Canonin mustavalkoisuuksia voi onneksi aina korjata fanfictionilla, ficcien kautta mihin tahansa hahmoon saa enemmän syvyyttä ja tarttumapintaa.

Pottereista mun mielestä täydellinen esimerkki on vaikkapa Sirius, joka toki sinällään on hyvis, mutta josta ainakin mulle välittyy selkeästi mielikuva myös pimeämmästä puolesta. Toki tyyppi on teininäkin ollut koulukiusaaja ja varmaan noin niin kuin ylipäätään kohtuullisen ylimielinen tapaus, mutta Azkabanin jälkeen erityisesti on tuntunut siltä. Sirius ei myöskään tunnu toimivan aivan täysin omien periaatteidensa mukaisesti. "If you want to know what a man is really like, look at how he treats his inferiors, not his equals" ja sitten kun katsoo, miten Sirius kohteli Oljoa, niin mitähän se kertoo Siriuksesta?

Muissakin fandomeissa toki riittää vastaavia esimerkkejä hahmoista, jotka ovat näennäisesti hyviksiä/pahiksia, mutta omaavat piirteitä, jotka tekevät heistä vähemmän selvästi jompaakumpaa. BSG:n Kara Thrace (eli Starbuck), Marvelin Loki, TVD:n Damon Salvatore jne. Tai ihan vaikka Pikku Myy. Listaa voisi jatkaa pitkään.

[Tomsessed]

Mä olen sitä mieltä, et pahikset kunniaan. Ou gosh, kuinka monta pahista on vieny mun sydämen... En taida alkaa ees laskea.
Loki on täydellinen esimerkki koska katoin alle tunti sit The Avengersin, vaikkei komistus ihan sataprosenttinen paha poika ookkaan. Kalkarosta en myöskään täyspahikseks laskis, olihan hänessäkin se inhimillinen hyvä sisällä. Sama juttu Vampyyripäiväkirjojen Damonilla - se on paha, mut silti myös hyvä. Ja rakastan näitä kaikkia.
Kuitenki, 95 prossaa mun elokuvarakkauksista (tai ylipäätään kirjoissa ym) on pahiksia. Toki mukaan mahtuu myös Twilightin Carlisle, joka on niin puhdas ja hyvä ku voi ikinä vaan olla. Mut lähes poikkeuksetta pahikset aina saa mun kannatuksen, ja vihaan sitä, et aina pitää saada joku helevetin onnellinen sankaritarinan loppu. Ellei se tilanne ala muuttumaan, rupeen isona ite ohjaamaan elokuvia joissa hyvikset on niitä turpaansaajia *loistosuunnitelma numero 58: napsautetaan sormia ja aletaan elokuvaohjaajaksi*
Toki mä annan krediittiä Marvelille ja sen supersankareille, ne on hienoja leffoja ja sarjakuvia ja ilman niitä monen elämä ois paljon sisältököyhempää - eikä meillä ois Lokia  mua kuitenkin vaan riepoo se hemmetin klisee, ettei paha puoli voita ikinä. Myh

[night eagle]

Olen yrittänyt löytää sen oikean puolen, mutta päätynyt ajelehtimaan puolivälissä.

Esimerkiksi, kun katoin jonkun Marvelin leffan niin luulin rakastuvani Lokiin. Oikein odotin sitä. Mutta minäpä menin ja rupesin fanittamaan Thoria eli hyvisten puolelle mentiin. :'D Harry Potteristakin tykkään Siriuksesta ja Remuksesta erityisen paljon. Taru sormusten herrasta -sarjasta kuolaan Legolaksen perään, koska Legolas! Ymmärrättehän? Tykkään myös paljon Luna Lovekivasta ihan vain tytön omalaatuisuuden vuoksi. BBC:n Merlinissä olen rakastunut sekä Arthuriin että Merliniin (yhdessä ja erikseen). Sehän on selvää, että kumpikin heistä kuuluu hyviksiin, mutta heissä on ehdottomasti luonnetta.

Sitten mukaan tuleekin pahispuoleni. Pottereista löysin kaksi lempipahistani: Draco Malfoyn ja Severus Kalkaroksen. Heissä on sitä jotain, etenkin Severuksessa. Tykkään miehen synkistelystä ja luihuisten suosimisesta ja rohkelikkojen syrjimisestä. Animeissa/mangoissa olen useimmiten tykästynyt niihin pahiksiin, jotka eivät ole täysin pahoja, mutta eivät levittele kaikkialle aurinkoja ja sateenkaaria. Esimerkiksi KHR:stä tykkään Hibarista, koska hahmo on itsenäinen ja viileä eikä kumartele ketään. Olipa kerran -sarjassa tykkään Tittelintuuresta tämän juonittelevan luonteen ja ihan mahtavan naurun vuoksi. Tavalliset ja tylsät hyvikset eivät kiinnosta, koska heillä ei yleensä ole luonnetta, josta edes kiinnostua tai johon samaistua. He ovat yleensä ylitäydellisiä eivätkä tee koskaan virheitä, mikä ärsyttää suunnattomasti.

[Larjus]

Mä en ole koskaan ajatellut rakastuvani mitenkään erityisesti joko "hyviksiin" tai "pahiksiin". Se on aina ihan hahmokohtaista, mulla on molemmilta puolilta suosikkeja. Sen sijaan voin yleistää jonkinlaisen ryhmän, josta löytyy lähes aina hahmo, jota rakastan. Kutsun sitä ryhmää nimellä "Lovable bastards". Hahmot voi luokitella ihan hyvin hyviksiin tai pahiksiin, tai sitten ne ei ole kumpaakaan. Jotenkin sellaiset raivostuttavan ihanat hahmot on mun mieleen. Jokainen varmaan luokittelee "raivostuttavan ihanankin" eri tavalla kuin muut, mutta sama se. Puhun siis yleisesti hahmoissa, joissa jokin ärsyttää (tai jotka ärsyttävät/raivostuttavat muita), mutta niissä on silti niin paljon ihanaa. Niistä muutamina mainitsen nyt Death Noten Yagami Lightin, Gravitationin Seguchi Tohman, Amour Sucrén Dakotan, The Elder Scrolls V: Skyrimin Ciceron ja Gokusenin Baban. Pottereista tähän kategoriaan menee mm. Lucius poikineen. Elder Scrolleista myös melkein kaikki Altmerit ylimielisine luonteineen sopii tähän kategoriaan.

Noista mainitsemistani hahmoista Yagami ja Seguchi sopivat myös ulkonäöllisesti rakastamaani hahmotyyppiin, joka on mieleeni. Tai ehkä ne on lähinnä ne hiukset. Kuitenkin sellainen "kaunispoika" bishounen-tyyppi on mieleeni. Samaan sarjaan kuuluu myös mm. Digimon Saversin Tohma H. Norstein, Junjo Romantican Takatsuki Shinobu ja Amour Sucrén Nathaniel. Luonne voikin sitten olla melkein mitä vaan Tai no, tajusin juuri että noita minun listaamiani hahmoja tässä "kategoriassa" kuvaa aika hyvin menestys. Kukin omalla sarallaan, oli kyse sitten koulusta, töistä tai jostain muusta. Sen sijaan persoonat on aika erilaisia. Nathaniel on kiltti, tunnollinen ja melko vakavamielinen, kun taas Seguchi on bisnesasioissa (ja joskus tuntuu että muutenkin) häikäilemätön mutta tahtoo rakastamilleen ihmisille vain hyvää.

Tajusin juuri että tuo mun listaama bishounen-lista käsittää blondeja (tai no, Shinobun ja Lightin hiukset on oikeestaan ruskeet), mutta ei tosiaan tarkoita, etteikö muita tuolla listalla olisi. Sattumaa tällä kertaa Esimerkiksi Diabolik Loversin pojilla on monenväristäkin tukkaa, ja suosikkini Laito on punapää. Heistä ei kyllä kukaan sovi tuonne "lovable bastards" -ryhmään, he ovat ihan yksinkertaisesti "bastards" Mutta pahuksen hyvännäköisiä.

[Räntsäke]

Hmmm... Hyvikset vai pahikset? On kyllä ihanan kiperä kysymys.

Hyvikset ja sit ne "siltä väliltä" -tyypit ehkä. Sekä pahiksissa, että hyviksissä on niitä, joista pidän ja niitä, joista en pidä. Jokaisen hahmon siis arvioin yksilöllisesti.

Pahisten suhteen... No, ensinnäkin mä arvostan sellaisa pahiksia, jotka onnistuu oleen pelottavia! Pienenä pelkäsin kamalasti Hopeanuoli-sarjan Akakabutoa, esimerkiksi. Samoin Voldemort oli mun mielestä pelottava niissä ensimmäisissä osissa. Nelosesta eteenpäin se ei enää ollu yhtä pelottava ja mä luulen sen johtuvan siitä, että se sai ruumiin. Voldemort oli siis tavallaan saanu rajat. Nyt ku se oli ihminen, velho, siitä osas jo paremmin sanoa, mitä se voi tehä ja mitä ei. Henkenä se oli mun mielestä pelottavampi, koska se oli vähän... Epämäärempi.
Vielä sen verran, että nostan hattua kirjoittajille, jotka onnistuvat luomaan hyvän naispahiksen. Bellatrix Lestrange oli hyvä naispahis, se oli oikeesti aika karmiva tapaus, todellinen mielipuoli. Hakkaa kuus-nolla sellaset "Lumikin paha äitipuoli" -tyyppiset naispahikset.

Hyvisten suhteen... No, mun suosikkihahmokaartissa on kaikkein eniten hyviksiä. Kuitenkin näissä hyviksissä on aina joku, ikäänkuin "särö", etteivät ole liian täydellisiä. Esim. Nälkäpeli-sarjassa Hyamitch. Maailman paras hahmo ikinä, mä en vaan voi saada siitä tarpeekseni! Hän on hyvä tyyppi, terävä ku partaveitsi, umpijuoppo, ei yritä miellyttää ketään ja suurin osa hahmoista pitää sitä hankalana ja ärsyttävänä. Ihana!

Sit ne kuuluisat "siltä väliltä" -tyypit. Siis Loki ja Hannibal Lecter on ihan huippuja hahmoja! Loki on pahis, mut sillon siihen hyvä syy. Sit ku se on vielä niin kerta kaikkisen viehättävä... Hannibal puolestaan on tosi karmiva ja tekee ihan kauheita juttuja, mut se ei toisaalta kajao viattomiin. Ei ainakaan minun käsittääkseni.

[räiskeperäinen sisulisko]

Rakastun hahmoihin, joita pidän kiinnostavina. Liian pahat pahikset, kuten nyt vaikka Voldemort, Fenrir Harmaaselkä, Gaia (Olympoksen sankarit) jne eivät herätä mussa sympatioita. Mutta sellaiset hirveät "täydelliset hahmot" eivät oikeesti kiinnosta. Esim. Percy, Jason, Annabeth ja Piper ovat niin uskomattoman tylsiä.

Mistä hahmoista sitten pidän? Severus, Narcissa, Leo (Olympoksen sankarit) ja Dumbledore nyt esimerkkeinä.

Onko hahmon ulkonäöllä väliä?

Mulle sillä on. Ei niin, että mitä täydellisempi sen parempi, mutta ulkonäkö vaikuttaa siihen millaset vibat hahmosta tulee. En varmaankaan pitäisi Severuksesta niin paljon jos hän olisi kunnon adonis. Miettikää, miten vaikka Fleurin hahmo muuttuisi, jos hän olisi ylipainoinen iho-ongelmista kärsivä peikko.

[Karvalakkirakastaja]

Mä törmään varsinkin kirjoissa tosi usein siihen, että pidän kirjojen päähenkilöitä näennäisinä hyviksinä, jotka on tavallaan myös pahiksia, vaikka eivät tietenkään itse itseään sellaisiksi miellä. Usein tuppaa myös ärsyttämään päähenkilöiden tekopyhyys. En ole havainnut ihan yhtä voimakkaana samaa leffojen päähenkilöissä silloin, kun elokuva on hyvin käsikirjoitettu. Kiinnostun yleensä ristiriitaisista hahmoista tai hahmoista, jotka on ongelmallisessa tilanteessa. Ulkonäkö vaikuttaa leffoissa samoin kuin ääni ja muu kokonaisuus, mutta ei kirjoissa. Vaikka hahmo kuvattaisiin kuinka komeaksi hyvänsä ja olisi mun maun mukainen ulkonäöltään (toisin sanoen nörtti), en tykkää siitä, jos se on luonteeltaan kaikkea sitä, mitä en voi sietää ja toisaalta en voi vastustaa mielenkiintoisen hahmon vetovoimaa, vaikka se kuvattaisiin fyysisesti millaisena tahansa. 

//Jos miettii esimerkkejä niin en tykkäisi varmastikaan Lucius Malfoysta ilman elokuvia, mutta Severus Kalkaros oli suosikki kirjoissakin. Voldemort oli liian naurettava tai hullu ollakseen kiinnostava, sen sijaan Gellert Grindelwald vaikuttaa paljon kiinnostavammalta. Mulla on muistikuva, että TSH:ta lukiessani mua olisi hieman ärsyttänyt Aragorn, mutta elokuva teki siitä siedettävämmän, mutta pilasi mun suosikkihahmot eli Legolasin ja Gimlin. Jälkimmäiset oli kirjassa ihan fiksuja, mutta leffat on tehnyt molemmista ihan pellejä. Juonittelijat on varsinkin saippuasarjoissa kiinnostavia. Ilman niitä sarjat olisivat tylsiä.

[haryu]

Aah, erittäin hyvä kysymys.

Mä oon oikeastaan aina hyvisten puolella mut juu, kyllä pahiksetkin vetoaa muhun. Esim. Draco Malfoy joka ei mun fanonissa oo täysiverinen pahis vaan nurkkaan ajettu pelokas poika. Kuten täällä on jo mainittu, hahmoissa pitää olla syvyyttä eikä vaan jtn Voldemort-tyylistä halua vaan tappaa kaikki ja kaapata valta itselleen.

En tiiä sitten yhtään kestä Lokista te puhitte mutta Riimut-kirjan Loki on ihan mahtava. Semmonen synkkä mutta hirmu kiehyova ja sarkastinen hahmo joka viljelee kieroutunutta huumoria. Jes

Darth Vader on kans yksi suosikki koska se vaan on niin <3 Vaikka sen kuolemasta tulee Kalkaroksen_viimeiset_hetket-tyylisiä viboja; "Minä olen hyvien puolella!!"

Mut jossain mielessä vihaan pahiksia koska nehän aina haluu jostain syystä tuhota hyvikset ja sut esim Severus on aina niin kamalan ilkeä Golden Triolle jne, sen takia en pahiksista yleensä tykkää.

Mut sellaset "epätäydelliset" hyvikset ja pahikset on kivoja. Kaksoisagentit varsinkin. Siis niin kuin... Heiluu vähän rajalla et kummalla puolella nyt olisi ja käyttää vähän varvasta toisella puolella jne.

[Rainbow Light]

Aah, erittäin hyvä kysymys.

Mä oon oikeastaan aina hyvisten puolella mut juu, kyllä pahiksetkin vetoaa muhun. Esim. Draco Malfoy joka ei mun fanonissa oo täysiverinen pahis vaan nurkkaan ajettu pelokas poika. Kuten täällä on jo mainittu, hahmoissa pitää olla syvyyttä eikä vaan jtn Voldemort-tyylistä halua vaan tappaa kaikki ja kaapata valta itselleen.

En tiiä sitten yhtään kestä Lokista te puhitte mutta Riimut-kirjan Loki on ihan mahtava. Semmonen synkkä mutta hirmu kiehyova ja sarkastinen hahmo joka viljelee kieroutunutta huumoria. Jes

Darth Vader on kans yksi suosikki koska se vaan on niin <3 Vaikka sen kuolemasta tulee Kalkaroksen_viimeiset_hetket-tyylisiä viboja; "Minä olen hyvien puolella!!"

Mut jossain mielessä vihaan pahiksia koska nehän aina haluu jostain syystä tuhota hyvikset ja sut esim Severus on aina niin kamalan ilkeä Golden Triolle jne, sen takia en pahiksista yleensä tykkää.

Mut sellaset "epätäydelliset" hyvikset ja pahikset on kivoja. Kaksoisagentit varsinkin. Siis niin kuin... Heiluu vähän rajalla et kummalla puolella nyt olisi ja käyttää vähän varvasta toisella puolella jne.

Me puhutaan Thor elokuvien Lokista   vaikka en ole edellisiä viestejä lukenut arvelen niin


Mä taas olen kanssa oikeastaan hyvisten puolella, kirjoissa ja leffoissa oikeastaan vaan. Se Loki mistä minä puhun on niitä parhaita ns pahiksia. Niin juonikas, loppujen lopuksi hyvällä puolella ja niin.. Sellainen. Kiero.

Ja taas sellainen kostaja-pahis on aina niin paras. Ainakin joskus. Ja sitten taas joskus olen leffoissa ja kirjoissa ns pahalla puolella, riippuen niiden hahmoista. Jos joku ihana on toisella sinne minäkin seuraan siis.. Sillain tajuattehan.  : rakastan mun selityksiä. Tai sitten vain olen puolueeton ja luen vaan.

Pyydän anteeksi, olen syönyt suklaata ja teetä päälle joka ei tee yhtään hyvää kun oksettaa koko ajan.