Ficin nimi: Lumisotaa
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Draama, toimintaa
Ikäraja: S
Päähenkilö: Harry Potter (Teddy Lupin ja James Sirius Potter)
Summary: Lumi narskui kenkien alla. Askeleet olivat hiljaisia ja varovaisia, eikä Harry voinut olla hymyilemättä kuvitellessaan, miten nuori, tummahiuksinen poika yritti yllättää isänsä.Vastuunvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.
A/N: Spurttiraapale III (Sana olisi ollut ”
ahdistava”, mutta en taida saada sitä liitettyä tähän millään tavalla...)
LumisotaaLumi narskui kenkien alla. Askeleet olivat hiljaisia ja varovaisia, eikä Harry voinut olla hymyilemättä kuvitellessaan, miten nuori, tummahiuksinen poika yritti yllättää isänsä. Noihin askeliin liittyi uudet nirskahdukset ennen kuin tuli hiljaisuus.
Harry hymyili puun takana ja nojasi sen runkoa vasten imeytyen sen varjoihin. Hän hengitti hitaasti ja rauhallisesti nenänsä kautta pyöritellen käsissään lumipalloa.
"Teddy?” nuorempi poika kysyi pian, kun ei näköjään enää mitenkään malttanut pitää suutaan kiinni.
Teddyksi kutsuttu oli hetken hiljaa. Sitten kuului kahinaa ennen kuin poika puhui: ”Ei hän taida olla täällä, James. Etsitään toisaalta.”
”Äh, okei”, James vastasi. Kuului taas lumen vaikerointia. Harry ei ollut kuitenkaan huijattavissa, sillä heissä kaikissa kolmessa virtasi samaa verta. Verta, joka oli lähtöisin Kelmeistä. Teddy ja James olivat sen muutamaan otteeseen todistaneet, ja Harry oli varma, että nytkin tuo kaksikko suunnitteli kaikkea muuta kuin mitä sanoivat ääneen. Mutta Harry osasi olla yhtä ovela ja osasi odottaa poikien hyökkäystä. Niinpä Harry soluttautui niin hyvin varjoihin kuin kykeni.
Ei mennyt aikaakaan, kun kumpikin poika ilmestyi nopealla hypähdyksellä puun kummaltakin puolelta esiin valmiina heittämään lumipallonsa ja huusivat: ”Yllätys!” Pallot eivät kuitenkaan lähteneet lentoon, ja Harry käytti poikien hämmennyksen hyväkseen: Hän astui nopeasti pois piilostaan ja heitti nauraen lumipallonsa Jamesia kohti. Poika toipui yllätyksestä ja nopein liikkein ehti juuri ja juuri väistää isänsä heittämän lumipallon. James heitti oman pallonsa. Harry väisti sen ja samalla Teddyn pallon vain täpärästi. Harry kumartui kaappaamaan lunta käsiinsä ja päätti hoidella ensin Teddyn, joka ei ollut yhtä vikkelä kuin James.
Pihamaan täytti nauru, huudot ja epätoivoiset uhkailut lumipallojen etsiessä omia maalitaulujaan.