Petturuuden abc | Sirius | 3/3 raapaletta | S

[Odo]

Fandom: Harry Potter
Vastuunvapaus: J.K. Rowlingille kuuluu maailma ja hahmot.

Nimi: Petturuuden abc
Ikäraja: S
Genre: Draama ehkä hieman huumoria
Hahmo(t): Sirius
Pituus: 3 x raapale
Osa 1: 100 sanaa
Osa 2: 150 sanaa
Osa 3: 250 sanaa

A/N: Päätin kuitenkin potkia itseäni muutamalla raapaleella taas raapale vireeseen, kun osallistuin trilogia -haasteeseen kahdella raapalesarjalla. Intoa olisi aloittaa samantien kirjoittamaan jo useampaa raapalesarjaa, mutta tämä nyt on lähtölaukaus niille. Tämä oli pikainen alkupyrähdys, noin viiden minuutin tulos. Write or die tulee olemaan henkilökohtainen potkijani tulevassa Raapalehtien vuodessa! Nämä raapaleet ovat haasteettomia. Walburga tuntuu käyttävän paljon Siriuksen nimeä, noh. Kiukkuisena tulee kyllä itsekin korostettua henkilön nimeä, jolle puhun. : D


Askel 1: Eroa joukosta 100 sanaa

"Sirius, mitä tuo kuva esittää?"

"Huispausta, Walburga. Huispausta." Walburga ei reagoinut poikansa tapaan kutsua äitiään etunimellä. Sirius oli aina ollut valitettavan kapinallinen luonne.

"Ei, Sirius. Se esittää petturuutta paketoituna puna-kultaiseen käärepaperiin. Petturuutta, Sirius."

"Minä olen rohkelikko", Sirius puuskahti, mutta se ei näyttänyt tekevän Walburgaan vaikutusta. Heidän suvussaan ei ole ollut rohkelikkoja vuosisatoihin (tuskin koskaan).

"Niin", Walburga totesi kylmään sävyyn: "Voisit silti osoittaa edes pientä kunnioitusta omaa sukuasi kohtaan."

"Ota se sitten pois."

"Niin teen. Mene jonnekin, Sirius." Poika katosi nopeasti huoneestaan, mutta jäi kuuntelemaan manauksia ja kirouksia, jotka saivat hänet hyvälle tuulelle. Walburga ei saisi julistetta irti seinästä, ei koskaan.

[Orenji]

Päädyin jotenkin hassusti selailemaan listaustasi ja törmäsin tällaiseen uutukaiseen, jonka kommentoimista oli mahdoton vastustaa. Pidän Siriuksen nuoruudesta ja suvusta kertovista tekeleistä paljon, on hauskaa yrittää selvitellä asioista ficcien kautta. Tämäkään teksti ei tehnyt huonoa vaikutusta, vaan päinvastoin, lukeminen oli oikein viihdyttävää. Kohtaus liittyi sinänsä vahvasti alkuperäiseen sarjaan, jossa mainittiin Siriuksen ikitarttumistaiat ainakin kerran.

Tämä raapale oli oikein todenmukainen, tällaiseksi kuvittelen Walburgan ja Siriuksen välisen suhteen. Sirius yrittää kapinoida ja erottua parhaansa mukaan, jota sitten Walburga koettaa estää mahdollisimman toimivasti. Heidän välisensä dialogi oli napakkaa ja helppolukuista.
"Ei, Sirius. Se esittää petturuutta paketoituna puna-kultaiseen käärepaperiin. Petturuutta, Sirius."
Tuo repliikki oli suosikkini tällä kertaa, tavoitit hyvin kumpaisenkin hahmon ajatukset.

Sirius tuntui etenkin lopetuksen jälkeen suhteellisen lapsekkaalta, minkä ikäinen hän oikein oli? Arvelisin ehkä neljäätoista, mutta on hankala sanoa varmaksi. 
Walburga ei saisi julistetta irti seinästä, ei koskaan.
Viimeisessä virkkeessä oli jonkinlaista voitonriemua, vasta lopetuksesta hoksasin humoristisen vivahteenkin.

Mutta kyllä, tykkäsin paljon, joten jään odottelemaan loputkin raapaleet!

[Odo]

Orenji: Kiitos kommentistasi!<3 Ja mukavaa, että olet tykännyt ja hahmot ovat onnistuneet. Siriuksen iästä en ole tässä ihan varma, mutta omasta näkökulmastani Sirius on ollut kapinallinen ainakin jollain tasolla jo ennen Tylypahkaan menoa, sen jälkeen vielä enemmän. Joten miksei hän voisi olla tässä esimerkiksi sitten neljätoista vuotias. Itsekin pidän Mustan suvusta ja sen eri vaiheista aivan valtavasti ja tämä lyhyt raapale"sarja" onkin lähtölaukaus tosiaan isommalle projektilleni, joka kertoo Mustista yli kymmenen vuoden ajalta (Toujours pur - kokoelma, joka tulee sisältämään ainakin kolme raapale trilogiaa sekä spinoff shotteja).

A/N: Tätä toista osaa rustailin töissä, vaikka alkua olinkin miettinyt jo ensimmäisen osan julkaisun yhteydessä. Teksti on siis osittain kirjoitettu töiden lomassa, sekä hieman muokattu puhtaaksi kirjoitus vaiheessa, mutta pääasiassa tämäkin on "pikaraapale" potkimaan minua kirjoittamaan. Vuoden blokin jälkeen tämmöinen kovempi kirjoitustahti tuntuu olevan paras ratkaisu, ettei jää liiaksi miettimään. Ei tästä nyt taida sen suurempia sanottavia olla muuta kuin että harmittaa Orionin sivulle jättäminen, vaikka mainintana mukaan pääsikin. Omasta näkökulmastani Walburga on se, joka saattaisi hermostua, kun taas Orion jättää Siriuksen kylmästi omaan arvoonsa. Isän ja pojan suhteesta kuitenkin tulee olemaan enemmän tulevassa trilogiassa, mistä mainitsinkin jo. (Hyvä huomata näin julkaisu vaiheessa, että onpa paljon dialogia. Välillä näin!)


Askel 2: Laiminlyö 150 sanaa

Tule jouluksi kotiin.
Orion

Kirje lojui pöydällä rutisteltuna. Sirius makasi sängyllään kyllästyneenä. Heidän makuusalinsa oli tyhjä lukuun ottamatta häntä ja Remusta, joka oli keskittynyt taas johonkin lukuisista kirjoistaan. Tupatoverit olivat jo aikaa sitten pakanneet tavaransa ja lähteneet kohti junaa, joka veisi heidät jouluksi kotiin.

"Sinulle tulee kohta kiire." Sirius havahtui ajatuksistaan Remuksen sanoihin.

"Jään tänne."

"Äitisi raivostuu."

"Ei tietenkään! Olenhan kertonut sinulle jo monesti, miten ihastuttava äiti minulla on."

Remus nauroi. "Niin herttainen, että toivoi minulle kuolemantuomiota."

"Äh, älä muistele sitä. Hän ei vain pidä, että ystävälläni on pieni karvainen ongelma." Remus huomasi Siriuksen olevan selvästi huvittunut.

"Hän kielsi sinua olemasta kanssani", Remus lisäsi.

"Olinkin jo unohtanut", Sirius mutisi esittäessään mietteliästä.

"Sitä en epäile. Olet unohtanut senkin, että joululounas alkaa kohta", Remus naurahti ja laski kirjansa pöydälle.

"Ai, onko kello jo niin paljon? Sittenhän junakin on lähtenyt jo puoli tuntia sitten..."

"On."

"Et muistuttanut."

"Tiesin, ettet menisi."

"Olet oikeassa, Remus."

[Renneto]

Musta on tosi ihanaa, kun raapaleilla on tällainen yhteinen nimittäjä, tässä tapauksessa siis petturuus. Se tuo uudenlaista ryhtiä ja sopii raapaleihin todella hyvin, sillä ne ovat niin kompakteja että tällainen ristiinviittailu sallii tilaa muullekin kuin jokakertaiselle "aloita alusta & selitä" -kaavioille. Teeman ansiosta ei tule myöskään tuuliviiriefektiä, sillä sisäinen tarina on niin johdatteleva. Tykkäsin todella paljon eritoten nyt, kun ollut aika muodikasta kirjoittaa paljon toisiinsa liittymättömiä raapaleita. Oli piristävää ja osuvaa vaihtelua.

Ja teema oli muutenkin mitä ihanin... On varmaan maailman kamalimpia tragedioita, kun oma lapsi nähdään ideologiansa tai vastaavan vuoksi petturina. Raapaleissasi ollaan vielä kuitenkin inhimillisellä tasolla, Walburga hillitsee ja hallitsee itsensä ja Orion kirjoittaa tosi lempeitä kirjeitä. Tai minä ainakin luin kirjeen hyvin rohkeana anomuksena mutta sanamuodot sallivat kyllä käskytyksenkin. Ainakin viimeisimmässä A/N:ssä taisit mainita, että mielestäsi Orion oli kylmäkiskoinen. Olen joka tapauksessa hyvin iloinen, että olet ottanut hänet mukaan! Walburga on toki mielenkiintoinen, samoin Regulus, mutta olihan siinä pesueessa myös Orion. Tosi hienoa, että hänen äänenpainonsa tulevat kuulumaan vastekin. Ylipäätänsä projektisi kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. :>

Orenjin lailla kiinnitin huomiota eritoten ensimmäisessä raapaleessa sen vuoropuheluun alkuperäisteoksen kanssa. Ikitarttumistaikojen ja sopimattomien julisteiden ohella hihittelin sitä, miten hyvin se kuvaa kurjaksi pakkautunutta äiti-poika-suhdetta; he kamppailivat seinätilan hallinnasta loputtomiin, vielä senkin jälkeen kun toinen osapuoli oli kuollut! Sirius sai pitää julisteensa mutta äitinsä päätyi kirkumaan maalauksena eteiseen...

Toisessakin raapaleessa oli paljon dialogia, mikä oli minusta aika ihanaa. :> Ei juututtu pelkkään maalailuun tai angstimyllerrykseen vaan aina löytyi pientä ilkikurisuutta ja hupailua. Dialogi oli menevää ja puheet sopivat hahmoillensa. Lisäksi HP-maailmassa nyt vain kuuluu keskittyä ruokaan! Hyvä ja kohtelias (aka remusmainen) veto Remukselta viemään Siriuksen ajatuksen kauemmaksi Skotlannista karanneesta junasta.

Viimeistä odotellessa. ^^

[Odo]

Renneto, kiitos kommentista!<3 Joo tykkään itsekin enemmän siitä, että useammalla raapaleella on joku yhteinen juttunsa. Ja tällä tosiaan oli tarkoitus myöskin potkia mua tuon isomman projektin kimppuun ja "opetella" taas kirjoittamaan raapalesarjaa (vaikkakin nyt todella lyhyesti).

Ja mukavaa, että hahmot kiinnostavat! Myös nämä hieman harvinaisemmat, kuten Orion. Tavallaan näissä tuntemattomimmissa hahmoissa on omat haasteensa, kun lukijoiden käsitykset voivat vaihdella suurestikin ja sitten on taas aina omat mielikuvansa varsinkin isommassa yhtälössä. Aww, kommenttisi oli ihana ja ei yhtään sytytä miten siihen vastaisin. Sanotaan nyt vielä noista kirjoihin liittyvistä jutuista: itse pyrin tosiaan saamaan niitä mahdollisimman paljon ficceihin. Tuo tosin omat haasteensa, varsinkin isommalla mittakaavalla, joten niillä leikittely lyhyemmissä on ihan mukavaa. :> Kiitos tosiaan kommentista ja pahoittelen, miten huonosti osasin nyt vastata! c:


A/N: Tämän kanssa oli hankaluutta. Alun alkaen minun piti kirjoittaa kaikki kolme yhteen putkeen tai ainakin yksi/päivä, mutta viimeinen nyt jäi omien kiireiden kanssa uupumaan. Samalla olin hukannut sen idean poikasen, mikä minulla oli ollut tämän suhteen. Aloittaminen oli kankeaa, kirjoittaminen oli kankeaa ja erityisesti lopettaminen oli kankeaa. Päätin kuitenkin valmistuessani päätyä tähän, vaikken ihan näin asiaa ollutkaan aiemmin ajatellut. Lempinimien käytön kanssa jouduin tosin miettimään: jätänkö vai enkö. Päätin jättää, sillä tahdoin korostaa sitä, että tapahtumat tosiaan sijoittuvat nyt myöhemmille vaiheille (kelmithän tosiaan saivat lempinimensä vasta animaagimuutosten yhteydessä). Mitähän vielä... niin ilmiintyminen! En muistanut minkä ikäisenä Sirius pakeni tai oliko siihen mennessä jo opetettu ilmiintymistä/kaikkoontumista. Päätin kuitenkin sen jättää. Jos ilmiintyminen on virallista vasta myöhemmin niin laitetaan tässä tekstissä se sen piikkiin, että olivatpa kelmit luvatta animaagejakin (mikseivät sitten osaisi ilmiintyäkin). :'D Pidemmittä puheitta tästä lähtee;


Askel 3: Kapinoi! - 250 sanaa

Orionin matala ääni kantautui rappuisiin asti uhkaavana. Sirius oli kuunnellut sitä jo jonkun aikaa turvallisen välimatkan päästä varoen vanhojen rappusten narinaa. Liekkeihin asti yltynyt Walburgan raivo ei ollut tyyntynyt, mutta enemmän Sirius varoi Orionia.

"Sirius, mitä sinä nyt olet tehnyt?" Reguluksen kuiskaus oli yhtä hiljainen kuin poika itse hiipiessään hänen luoksensa. "En mitään."

"Oletpas."

Sirius virnisti, mutta jätti kuitenkin vastaamatta eikä Regulus kysellyt enempää.

"Oljo! Hae Sirius", kuului Orionin käskevä ääni. Uhkaava ääni oli edelleen rauhallinen, mutta voimakas. Kylmä. "Nyt taitaa olla aika häipyä", Sirius sanoi puoliksi itselleen ja puoliksi Regulukselle. Pitkin askelin Sirius nousi portaat ylös, ohittaen kotitonttujen päät purkeissa, joita hänen ei enää tarvitsisi katsella.

Poksahdus.

Oljo Siriuksen huoneessa. Siriuksen siluetti vasten yötaivasta.

Poksahdus.

Sirius katosi luudan ja reppunsa kanssa jonnekin indigon siniseen yöhön. (Oljoa rangaistaisiin, mutta ei se Siriusta haitannut.)


Ilmiinnyttyään kauemmaksi, sinne missä ruoho on vihreämpää, Sirius jatkoi matkaansa luudalla. Yötaivas, viileä ja hieman pistelevä tuuli saivat hänet tuntemaan itsensä vapaaksi. Lennettyään jo tovin hän näki edessään maatilan, sen lämpöä hehkuvat valot ja pihan jossa kukat kukkivat.

"Tervetuloa kotiin, Anturajalka!" Jamesin ääni kantautui kauas.

Sirius ei muistanut milloin olisi hymyillyt sillä tavoin katsoessaan verannolla olevia Pottereita ja ennen kaikkea Jamesia, joka odotti häntä aukealla. Talvikukkien tuoksu oli miellyttävä, mutta Sirius tiesi sisällä olevan sitäkin ihanamman tuoksun; uudeksi vuodeksi leivotut kurpitsakakut, jotka olivat Dorean ehdottomasti parhaimmistoa.

"Remus on jo täällä. Mikä kesti?"

Sirius huokaisi: "Pieniä erimielisyyksiä siitä, missä vietän uudenvuoden."

"Tämän vuoden uusivuosi taitaa jatkua koko vuoden, eikö?" James virnisti ja Sirius nauroi haukahdellen.

"Siltä näyttää, Sarvihaara."

[Orenji]

Kirjoitit niin nopeasti kaksi viimeistä osaa, etten ehtinyt ujuttaa niiden väliin omaa kommenttiani! Nyt kun kuitenkin olen hieman myöhässä paikalla, voin hyvin kertoa ajatukseni kummastakin.

Askel 2: Laiminlyö // Nuo "askeleet" ovat tarpeettoman kiehtovia, Eroa joukosta, Laiminlyö ja Kapinoi!. Ne ovat sisällöltään juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää. Keskimmäinen osa oli omasta mielestäni nimetty osuvimmin, mutteivat toisetkaan huonoja olleet. Kokonaisuuden nimi taas ei voita mua täysin puolelleen, vaikka jossain määrin oinkin siitä ja sen yksinkertaisesta muodosta. Miksi tehdä asioista liian hankalia?

Itse raapale oli yllättävän positiivinen, vaikka Kalmahanaukion kylmyys välittyikin alkuosasta. Siriuksen ja Remuksen ystävyys kuitenkin pelasti paljon, kun jopa lukijakin sai hyvän mielen. Dialogi-painotus toimi sekin oikein hyvin teinipoikien suuhun.
"Sitä en epäile. Olet unohtanut senkin, että joululounas alkaa kohta", Remus naurahti ja laski kirjansa pöydälle.
Etenkin Remus vastasi täysin mielikuviani, huomaavainen ja ystävällinen sekä kirjakin mukana! Toivottavasti joulu Tylypahkassa sujui onnellisesti...

Askel 3: Kapinoi! // Kerrassaan rakastan huutomerkkiä nimen perässä, se antaa juuri oikeaa tehoa sanomaan. Sopii Siriukselle täysin ongelmitta, hänhän uhmaa vanhempiaan ja koko muutakin sukua tuon tuosta. Yllättävän hyvät välit Sirius kuitenkin vaikutti pitäneen veljeensä, eivät olenkaan niin sotaiset kun luulin. Walburga ja Orion esiintyivät taasen sopivaan tapaansa, hyvin kunniakkaasti ja säädyllisesti.

Pieni vapauksien ottaminen sopi hyvin kuvaan, eivät pojat olisi voineet jättää ilmiintymistä opettelematta.
Poksahdus.
Sirius katosi luudan ja reppunsa kanssa jonnekin indigon siniseen yöhön.
Ilmaisun epämääräisyys vakuutti siitä, ettei Siriukselle olisi ollut mitään väliä minne löytäisi, kunhan ei vain kotiin. Lopetus jäi kuitenkin sopivan toiveikkaaksi, kun James otti ystävänsä kotiinsa.

Kiitos mukavasta sarjasta!

[Odo]

Orenji, pakko oli kirjoittaa! Treeniä raapalehtiseen. Mukava, kun kuitenkin palasit kommentoimaan (ja onhan se sanontakin "parempi myöhään kuin ei milloinkaan!) <3

Pidän itsekin noista pikkuotsikoista. Alunperin minulla ei muuta ollutkaan kuin otsikot ja siitä sitten lähti idea. Kokonaisotsikko "Petturuuden abc" taas hieman harmittaa. Jälkikäteen olen miettinyt muitakin, mutta yhtä tökeröltä nekin kuulostavat - joten saa tämä jäädä. Enkä yleensäkään vaihda otsikoita jälkikäteen pidin niistä tai en. Ikuinen tuskani tuo otsikointi.

Ah ja mukavaa, että pienistä vapauksista ei tullut harmaita hiuksia lukijoille. Mietin niiden kanssa nimittäin onkohan ne nyt ok vai ei. Koska olin jo tekstin kirjoittanut päätin, että tokkapa sitä enää muuttamaan. Ja noh. En jaksa uskoa, että Sirius pelkällä luudallakaan pakeni, tiedä siitä. Voihan se olla, että olen ihan hakoteilläkin ja hänellä oli jo silloin moottoripyörä (...huomaako, että taustatutkimukseni on hieman kesken? :''D) Ja olkaa hyvä. Minä puolestani kiitän piristävistä kommenteista!<3

[Parris]

Moro! Törmäsin tähän stalkkerisivulla ja päädyin otsikon perässä tänne, mutta olipa piristävä yllätys, että tämä oli sun tekstisi! Tykkäsin näissä hurjasti siitä, että ekassa kahdessa pätkässä Siriuksen "petturuus" (ehkä Walburgan ja muiden perheenjäsenten näkökulmasta...) tuntuu enemmän passiiviselta, mutta kolmannessa osassa Sirius räjähtää aktiiviseksi toimijaksi niin valtavalla voimalla paetakseen aidan toiselle puolen, sinne missä on vihreämpää. Hmm, tämäpä sai miettimään: jos tämä aita olikin kuin vankilan muuri, kun Sirius kerran tunsi ettei kuulu sukuunsa; tällöin olisikin ihan ymmärrettävää, jos hän haluaisi paeta Kalmanhanaukion kaltaisesta "vankilasta"!

Tässä oli kielellisesti paljon kivoja valintoja. Ekassa rapsussa valitettavan kapinallinen luonne ja sulkeissa oleva lisäys Mustien rohkelittomuudesta. Tokassa rapsussa rutisteltu kirje (tässä tykkään siitä, että rutistetun sijasta rutisteltu välittää juuri oikealla tavalla sellaista fiilistä, että kirje on rytätty uudestaan ja uudestaan). Ja vikassa rapsussa liekkeihin asti yltänyt raivo, indigonsininen yö (joka, muuten, kirjoitetaan yhteen!), talvikukkien tuoksu ja koko vuoden jatkuva uusivuosi. Ai että, tämä oli jotenkin kauhean kiva ja helposti lähestyttävä teksti kolmiportaisuudessaan. Kiitokset! <3