Title: Säiesolmujen setvimistä
Author: Aimtist
Fandom: BBC!Merlin/Merlin/The Adventures of Merlin
Ikäraja: Max K-11
Disclaimer: Merlin ei ikävä kyllä minulle kuulu, minä vain leikin.
AN: Tekstit osallistuvat haasteen Spurttiraapale III toiselle kierrokselle.
Sanat: 200
Hahmot: Gwen (Merlin, Arthur, mainintaa Arthur/Gwenistä ja Merlin/Gwenistä)
Genre: Humor
Ikäraja: Sallittu
AN: Sana “Vahinko” ja kauniit kevätpäivät olivat tämän tekstin innoittajina.
1.
Taianomainen ja kiusattu
Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, hymy löytyi lähes jokaisen camelotilaisen huulilta.
Linnan käytävillä kaikuva kolina kuitenkin rikkoi rauhan ja harmonian.
Samoin huuto.
“
Merlin!”
“Se oli vahinko, Arth-! Ai ai ai!”
Nuoren kuninkaan kamarin ohitse kulkeva Gwen pyöritteli huvittuneena päätään ja hymyili. Arthurkin oli selvästi hyvällä tuulella, kun jaksoi jopa kiusoitella Merliniä. Oikeastaan kaikki Camelotin kansalaiset olivat olleet tavanomaista iloisempia jo muutaman päivän ajan.
Sää oli ollut aurinkoinen, lähes satumaisen täydellinen. Ei liian kuuma, jotta palvelusväen olisi hankala tehdä töitä, muttei liian kylmäkään. Väki nautiskeli auringon paisteesta tavanomaisia askareitaan tehdessään, ja heitä koskettava hyväntuulisuus oli selvästi löytänyt tiensä linnaan asti.
Ehkäpä juuri Merlinin tuomana.
Kuninkaan palvelija oli aina niin iloinen ja hymyileväinen. Joskus kaikki murheet tuntuivat vain häviävän Merlinin saapuessa paikalle ja hymyillessä. Merlinin hymyssä vain oli jotain taianomaista.
Se saattoikin olla syy, miksi Gwen oli vuosia sitten, pian Merlinin saavuttua Camelotiin, ihastunut toiseen. Merlinin loppumaton optimismi oli vain niin piristävää, se sai synkkinäkin hetkinä uskomaan hyvään.
Arthur ei tosin koskaan saisi tietää rakastettunsa entisestä ihastuksesta. Merlinillä oli tarpeeksi työtä jo muutenkin, hän ei tarvinnut enää pöhkön kuninkaan mustasukkaista kiusaa harteilleen. Tai huvittunutta naurua ja hyväntuulista pilkkaa, miten kuningas nyt mahtaisikaan reagoida.
“Ai ai ai! Arthur!”
Kyllä. Merlin kärsi jo tarpeeksi.
