Kirjoittaja: Kiddo-sama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Yksittäisiä kirosanoja siellä täällä.
Vastuunvapaus: Minun on, ette saa lainata! Lyriikat lopussa on tosin Nopsajalan. Ja otsikko on oikeestaan vaan suomennettu fraasi Ed Sheeranin biisistä Kiss Me.
Suutele mua (kuin haluaisit olla rakastettu)
Mä en ole varma, millon myönsin itselleni, ettei kundit kiinnostaneet mua sillä tavalla, kuin mä luulin niiden kiinnostavan. Mua kiinnosti ennemmin kavereideni reaktiot niiden tuijotellessa ihastuksiinsa, kuin ihastuminen itsessään. Enkä mä ajatellut sen olevan erikoista. Ehkä mun olisi pitänyt.
Toki mä pidin siitä, kuinka ne sanoivat mulle kaiken maailman kohteliaisuuksia. Mun vedenväristen silmien olevan söpöt. Yksi kundi jopa valitti tahtovansa samanlaiset lyhyet ja paksut hiukset, millaiset mulla on. Mä todella toivon, että sen poikaystävä muistaa kehua sen ulkonäköä tarpeeksi.
Mutta en mä koskaan osannut ajatella haluavani seurustella niistä yhdenkään kanssa.
Ensimmäisen ihastukseni kanssa mä päädyin kerran vessaan seiskaluokan alkupuolella. Me juostiin sinne piiloon opettajia. Meillä molemmilla oli jalka kipeä, enemmän tai vähemmän. Hiihtolenkin sijasta meidän olis pitänyt olla kävelemässä, mutta me piileksittiin koulun vessassa.
Se tyttö nauroi ja katsoi ovenraosta, oliko kukaan huomannut. Mä nojasin lavuaariin, kun se kääntyi katsomaan mua. Sen kasvoilta oikein paistoi, kuinka monestikaan se oli tehnyt niin. Jos mä olisin yrittänyt, olisin varmaan kyennyt laskemaan ne kerrat ihan vaan tuijottamalla sen silmiä. Mutta mä tuijotin sen tytön huulia ja käsiä, jotka se oli nostanut lantiolleen.
Se oli ensimmäinen kerta, kun mä halusin ketään sillä tavalla.
Mä mietin nyt, miksen koskaan enää sen jälkeen edes yrittänyt päästä sen lähelle. Enhän mä ollut tehnyt mitään. En edes yrittänyt litistää sitä oven väliin, suudella sitä naurua pois sen tupakoitsijan huulilta.
Mä en osaa sanoa, kaduttaako se mua vai ei.
Sen likan jälkeen oli vaan pari, johon mä kiinnyin. Kaikki ne ihastukset meni kuukaudessa tai parissa ohi. Mä en koskaan jäänyt miettimään niitä sen koommin, enkä yrittänyt lähestyä niitä millään muotoa. Mä luulin jo kehittäneeni jonkinlaisen immuunijärjestelmän ihastumista kohtaan jossain vaiheessa.
Aina siihen asti kun mä tapasin Ennin. Tälläkin hetkellä mä tuijotan sitä. Makaan puolivaatteissa sen vieressä. Kuulostaa tosi rivolta, mutta ihan säädyllistä touhua tää on. En mä sillä ensimmäistä kertaa ole yökylässä.
Vaikka kyllä se on aika helvetin vaikeaa vielä nytkin.
Enni on kuin enkeli. Paitsi sen vaaleat kiharat on tummanruskeat (sävy on selkeästi purkista) ja paljon sekaisemmat, kuin niissä kiiltokuvissa, joita pyhäkoulussa jaettiin. Eikä sen kastajanruskeat silmät ehkä sovi enkeli-kuvioon. Mutta se näyttää tosi viattomalta nukkuessaan molemmat kädet tyynynsä alla.
Mä en ole varmaan koskaan näyttänyt yhtä viattomalta.
Haluaisin koskettaa sen poskea ja käsivarren ihoa. Tietää miltä sen vatsanseudun iho tuntuu, kuinka pehmeät sen reidet on. Mä haluan tunnustella sen kaulaa ja niskaa huulillani.
Enni liikahtaa. Sen toinen käsi kulkeutuu sen vatsalle, ja samalla sen peitto kerääntyy kasaksi peittämään sen kämmenen. Ennin löysä t-paita on valunut sen olalta. Kaulanaukko paljastaa sen rintojen muodot luultavasti vähän paremmin, kuin se itse tahtoisi.
Mä puren huultani ja rutistan oman peittoni käsieni väliin. Puristan sitä rintaani vasten Ennin sijasta.
Mä melkein kuvotan itseäni. Oon sen ystävää, vaikka tahtoisin sen ihan eri tavalla. En mä usko Ennin huolivan mua nukkumaan sen viereen, jos se tietäisi kuinka mä tahdon painaa sen alleni ja suudella sitä. Kiihkeämmin kuin kukaan sitä koskaan ennen on suudellut.
Ehkä mä joku päivä teenkin niin.
***
Mä herään siihen, että Enni puhaltaa mun kasvojani päin. Hieraisen silmiäni ja venytän selkärankaani väsyneenä.
”Mitä vittuu?” mä mumisen voi-niin-älykkäästi.
Kieli tuntuu tosi kuivalta. Yritän kostuttaa sen kierrättämällä sitä ympäri sisäposkiani, jotta se keräisi kosteutta. Mä en koskaan ole arvostanut suu auki nukkumistani. Luojan kiitos teen niin harvoin.
”Ei mitää. Herätin sut” Enni sanoo ja tarkkailee mun kasvojani niillä isoilla ja viattomilla oravansilmillänsä. Tai ainakin mä arvelen sen tekevän niin. Tuskin saan pidettyä silmiäni edes puolittain auki sekuntia kauempaa.
”Eiks noi sun mustat silmänaluset koskaan katoo?” Enni kysyy multa. Mä suljen silmäni suosiolla. Eivät kerran pysy auki, niin en mä niitä yritäkään sitten aukaista.
”En oo koskaan nähny sun heräävän ilman niitä.”
”Kyl ne yleensä. Eihän mulla koulus oo” mä huomautan tyynyä vasten. En viitsi kertoa, että ne johtuu siitä, että tuijotin sitä taas yöllä.
”No et varmaan ala nukkuun taas” Enni sanoo heti mun asettauduttua mukavasti. Kuuluu kahinaa, ja sitten mä tunnen jonkin pehmeän iskeytyvän kättäni vasten. Mä vedän käteni peiton alle. Kohta mä tunnen sen samaisen ”jonkin” iskeytyvän mun päähäni. Kovaa.
”Ai vittu! Voitko lopettaa?” mä kiljun ja piiloudun oman tyynyni alle. Vastaukseksi saan kasan kovia lyöntejä tyynyllä eri puolille kehoani. Mun tyyny ryöstetään julmasti ja mä kuulen sen putoavan lattialle.
”En, ellet sä herää” Enni henkäisee, ja mä avaan silmäni nähdäkseni sen sädehtivät silmät ja vähän punertavat posket rasituksen jäljiltä. Sillä on hiukset sekaisin ja pari suortuvaa liimautuneena oikeaan poskeen. Ehdin melkein ajatella sitä kauneimpana olentona maan päällä, mutta saan taas tyynyn kasvoilleni.
Mä päästän äänen, joka on jostain kirkaisun ja ähkäisyn väliltä, ja tartun sen tyynyyn. Yritän vetää sitä siltä pois. Vaikka Enni vaikuttaa ihan vaan söpöltä tytöltä, sillä on oikeasti vahvat käsivoimat. Oikeastaan ei edes ole, mutta muhun verrattuna kyllä.
Enni valmistautuu kiskaisemaan tyynyänsä viimeisen kerran ja päästän irti suosiolla sen huomaamatta. Tyttö kaatuu selälleen sängyllä ja nauraa. Mä nousen kyynärpäideni varaan ja katson sitä epäilevänä yllätyshyökkäyksen varalta. Se hihittää hysteerisesti ja tärisee sängyllä. Mä hymyilen ja kääriydyn taas peiton alle, vaikkei mua enää väsytäkään niin paljoa.
Vähitellen tärisevä kasa rauhoittuu. Me ollaan ihan hiljaa hyvän aikaa.
”Sara?” Enni kysyy äkkiä vakavana. Hymähdän sille vastaukseksi ja korjaan asentoani niin, että voin katsoa sen sivuprofiilia. Enni tuijottelee kattoon. Se tekee niin usein.
”Yrität sä vieläkin nukkua?”
Odotan kunnes se katsoo muhun ja nostan sitten sille kulmiani paljon puhuvasti.
”En enää sen jälkeen ku sä yritit hakata mut tyynyllä. Mietin just et pitäiskö mun ilmottaa kytille tai jotain pahoinpitelystä.”
Enni naurahtaa ja tarttuu taas tyynyynsä. Se nousee istumaan tosi epäilyttävän näkösenä, ja mä tiedän saavani kohta turpaan. Tyynyltä. Mä käännyn selälleni ja valmistaudun kohtalooni.
Enni pitelee tyynyä päänsä yläpuolella ja virnistää, ennen kuin sinkoaa tyynyn mua päin. Mä tartun siihen ennen sen osumista mun kasvoihi ja vetäisen sen rajusti sivulle. Enni ei odottanut sitä, joten se lentää tyynyn kanssa mun viereen äännähtäen yllättyneesti.
Kierähdän sen päälle ja vangitsen sen kädet sen pään yli, ensin yhdellä kädellä, jotta saan heitettyä sen tyynyn taakseni, sitten molemmilla. Mun sydän lyö pari ylimääräistä lyöntiä ja mä hengähdän kevyesti. Ennin etuhiukset liikahtaa muutaman millin mun hengityksen aiheuttaman tuulahduksen vuoksi. Mä nielaisen ja katson sen hymyileviin silmiin.
”Tai ehkä mun pitäis tehdä ilmotus seksuaalisesta häirinnästä?” se ehdottaa leikillänsä. Mä tiedän Ennin pilailevan, mutta irrotan otettani sen ranteista aavistuksen verran.
Puhallan siirtääkseni silmien tielle pyrkivät etuhiukset, mutta epäonnistun. Nytkäytän päätäni sen verran, että suortuvat liikahtavat haluttuun suuntaan. Enni naurahtaa mun allani. Tunnen sen kehon tärähtävän.
”Täähän on ihan viatonta. En mä sua oo kosketellu tai mitään.. ainakaan toistaseks.”
Mä luon Enniin viekkaan ilmeen ja se hymyilee mulle tahallaan provosoivasti. Korjaan asentoani ja peitto kahahtaa. Mä katson taakseni ja huomaan sen sotkeutuneen meidän jalkojen yli epämääräiseksi mytyksi mun hyökätessäni Ennin kimppuun. Mä käännyn takaisin tytön kasvoihin päin ja hämmennyn sen vakavasta ilmeestä. Sen silmien katse liikkuu mun kasvoja pitkin tutkivasti, niin kuin usein aiemminkin.
”Mitä?” mä kysyn hiljaisella äänellä. Enni katsoo mua silmiin ja hymyilee vähän.
”Suutele mua” se sanoo selkeästi.
”Mitä?” mä toistan hämmentyneenä ja liikahdan aavistuksen verran Ennin kasvoista poispäin.
Enni vetää äkkiä ranteensa vapaaksi mun otteesta ja mä menetän tasapainoni. Rojahdan toiselle kyynärvarrelleni ja Enni kääntää päätänsä sen verran, että me ollaan kasvokkain. Vaan muutama sentti meidän nenänpäiden välissä.
Mä naurahdan hermostuneesti ja välttelen sen silmien katsetta.
”Ei oo reiluu tollanen harhautus” sanon ja koitan nousta nojaamaan taas kämmenilleni, mutta Enni ottaa mun t-paidan kauluksesta kiinni ja vetää mua alemmas. Mun suustani karkaa hiljainen älähdys, kun mä otan vastaan molemmilla kyynärvarsillani. Ennin pää jää niiden väliin, eikä se suostu irrottamaan otettaan mun paidasta, vaikka meidän nenänpäät hipoo toisiaan.
Mä nielaisen ja Enni lukitsee mun katseeni omallaan.
”Mä olin tosissani” se kuiskaa. Mä tunnen sen hengityksen kasvoillani.
”Miks?” mä kysyn siltä hijaa.
Enni ei sano mitään. Se siirtää toisen kätensä mun niskalleni ja painaa mun kasvojani kevyesti alaspäin. Mä henkäisen epäuskoisena ennen meidän huulten kosketusta.
Ennin huulet tuntuu pehmeiltä. Ne ei ole yhtään kuivat, toisin kuin mun omani. Mietin ohimennen käyttääkö se jotain huulirasvaa ja päätän kysyä joskus.
Nostan päätäni irtaantuakseni Ennistä kysyäkseni siltä, miksi se tahtoo mun suutelevan sitä, mutta parin sekunnin suukko ei ole sille selkeästikään tarpeeksi. Se painaa mun pääni takaisin kiinni sen kasvoihin ja kuljettaa toisen kätensä mun selälleni pakottaakseen meidän vartalot koskettamaan joka puolelta.
Mä tunnen, kuinka Enni hymyilee mun huuliani vasten mun suudellessa sitä rohkeammin. Se vastaa innokkaana. Lipaisen sen huulia punastuen hieman. Enni punastuu myös. Se naurahtaa ja mä kuljetan käteni sen solisluun tuntumaan. Etsin sen pulssin ja hymyilen sen nopeudelle.
Enni henkäisee ja päästää mut irtaantumaan. Mä nousen kämmenieni varaan ja katson sitä silmiin selitystä vaativana. Sen posket punoittaa vahvasti, taatusti enemmän kuin mun.
”Mä oon halunnu tehdä noin jo pitkään” se naurahtaa ja siirtää hiussuortuvan sivuun kasvoiltansa. Mun sydän jättää lyönnin välistä.
”Kui?”
”Siks et mä taidan olla.. suhun ihastunu tai jotain.”
Enni kääntää päätään hieman ja hymyilee mulle. Se nostaa kätensä ja vetää mut lähellensä.
”Sä… mitä?” mä kuiskaan sen kasvoja vasten.
Mun sydän lyö ylilyöntejä lakkaamatta. Mietin kuinka todennäköistä jonkinlaisen kohtauksen saaminen on yläkoululaiselle.
Enni hipaisee meidän huulia yhteen ja huokaisee sitten hermostuneesti. Mä irrotan sen kädet itsestäni ja siirryn pois sen päältä istumaan sen jalkojen luo. Nään kuinka pettymys valtaa sen kasvot ja se vetää polvensa kiinni poveensa.
”Mä… siis – säkö oot muhun ihastunut?” mä kompastelen sanoissani useammankin kerran, ja Enni yrittää piilottaa kasvonsa jalkojensa taakse.
”Mun ei olis pitäny sanoo mitään” se kuiskaa ja katsoo poispäin musta.
Mä annan katseeni liikkua ylös alas sen kehoa hyvän aikaa, ennen kuin edes harkitsen sanovani mitään. Se on älyttömän söpön näköinen yrittäessään piiloutua multa.
”Mä vaan luulin, että säkin.. et säkin oisit tuntenut sen meidän välillä” Enni mutisee polviinsa sen kuuloisena, ettei itku ole kaukana.
”Hei, Enni..” mä sanon hiljaa ja kosketan sen käsivartta. Enni värähtää kauemmas. Mä huokaisen turhautuneena.
Otan sen käsivarresta kii ja vedän sitä lähemmäs hellästi. Enni nielaisee, mutta antaa mun silti vetää sen luokseni.
”Tuu tänne” mä kuiskaan ohjatessani sen istumaan haarat levällään mun syliini. Mulle tulee mieleen kaikki ne ulkomaalaiset sarjat, joissa hahmo kuiskaa kermaisesti ”c’mere” ja sitten halaa sitä itkevää rakastettuaan.
Enni näyttää surulliselta. Se hengittää sisään tärisevästi ja sormeilee mun t-paidan kaulusta. Mä hymyilen sille ja pyyhkäisen sen poskea sormenpäilläni.
”Mä vaan yllätyin.”
Enni naurahtaa ilottomasti ja pyyhkäisee pari hiussuortuvaa korvan taakse.
”Ihan vaan sen takia, etten mä uskaltanut ajatella, että sä voisit oikeesti pitää musta sillä tavalla” mä kuiskaan ja tartun Ennin kasvoihin, käännän sen katsomaan mua silmiin.
”Mäkin pidän susta, Enni. Joskus kelasin et pidän susta ihan liikaa.”
Enni tutkii mun silmiä uteliaana. Lopulta se kysyy varovaisena:
”Etkö sä sit enää pidä musta liikaa?”
Mä naurahdan ja puren leikkisästi alahuultani.
”No jos säkin pidät musta liikaa.. niin ehkä se tasottaa?”
Vedän Ennin kasvot kiinni omiini ja suutelen sitä hymyillen. Enni vastaa suudelmaan innokkaasti ja mä painan sitä lähemmäs. Se nojaa muhun ja naurahtaa vasten mun huuliani. Mä mutisen sen nimen vasten sen tanssivia huulia ja näytän rohkaisevan sitä. Mä naurahdan ja irrotan Ennin kasvot omistani.
Ennin kasvoilla on taas hieman pettynyt ilme. Me hengitetään molemmat raskaasti ja mä tuijotan sitä tiiviisti silmiin.
”Haluisit sä olla mun?”
Enni naurahtaa ja nyökkää, saaden mut hengähtämään epäuskoisena. Se painaa mun huulille suudelman, johon mä vastaan onnellisena siitä, että Enni on siinä, olemassa.
Lupaan olla sun,
Kun päivä kääntyy iltaan,
Kun pöly laskeutuu,
Ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun,
Ja sanoo senkin ääneen,
Ei tuu tarpeeks sanottuu
