Hetkiä yhdessä (Harry/Remus, S)

[Subbe93]

Ficin nimi: Hetkiä yhdessä
Kirjoittaja: Subbe93
Tyylilaji: Draama? Vähän fluff? (Yyyyh, korjatkaa, jos olen väärässä…)
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Remus
Varoitukset: Hahmojen välillä oleva suuri ikäero.
Vastuunvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.

A/N: Joo, eli Shuffle IV -haasteeseen, ja tässä on ensimmäinen tuotokseni. Otin siis Spotifystä kokoamani soittolistan, jossa oli suomalaisia, joten näillä mennään
      Nimeksi tuli Hetkiä yhdessä. Ehkä hieman kökkö nimi, mutta olen aina ollut hieman huono keksimään nimiä. Ja korjatkaa, jos joku tyylilajin, ikärajan tai jonkun muun takia on mennyt väärin! Tämä kun on ensimmäinen "tällainen" ficci, ja olinkin hieman epävarma siitä, minne tämä pitäisi laittaa ja niin edelleen

Itsenäinen jatko-osa ficille: Tunteiden taistelu (Harry/Remus, S)

Hetkiä yhdessä

PMMP- Tytöt

Harry on aina ollut sitä mieltä, ettei ymmärrä tyttöjä. Ei ainakaan täysin. Ja hän oli varma, ettei koskaan tulisikaan ymmärtämään.
      Hän kuuntelee sivusta, miten Hermione tekee hänen ja Ronin suhteesta kovin hankalan. Ei muuten, mutta heillä on taas riita jostain hyvin turhasta asiasta, jonka Hermione oli nostanut esiin. Eikä Harry ymmärtänyt sitä.
      ”Hei Remus”, Harry sanoo, kun huomaa miehen istuutuvan hänen viereensä keittiön pöydän viereen Päivän Profeetan ja teekupin kanssa. Vanhempi mies nostaa uupuneet kasvonsa ja katsoo nuorempaa miestä. ”Oletko koskaan ymmärtänyt naisia?”
      Remus katsoo hetken hieman hämmentyneenä Harrya ennen kuin pieni hymy kohoaa hänen kasvoilleen. ”Miksi kysyt?”
      Harry kääntää katseensa Hermioneen, joka nyt mököttää Ronille, joka puolestaan yrittää lepytellä tyttöystäväänsä. ”Ei kun… Minusta vain tuntuu, että Hermione tekee kaiken kovin hankalaksi”, hän sanoo lopulta. Hän odottaa vastausta, mutta Remus on hiljaa. Sitten hän kuulee miehen hymähtävän.
      ”Se on tyttöjen tapa”, Remus vastaa ja aukaisee lehden. ”He vain ovat sellaisia. Muuten meillä miehillä olisi liian helppoa.”
      Harry seuraa, miten Hermione päättää antaa Ronille anteeksi ja nyt he halaavat toisiaan. Sitten hän siirtää katseensa Remukseen. ”Lupaa, ettet sinä ole yhtä hankala kuin tytöt.”
      Remus nostaa katseensa huvittuneena Harryyn.

Popeda - Hääkellot soi

Jossain kaukana soivat kirkon kellot. Miksiköhän, miettii Remus. Häät vai hautajaiset? Vai kenties muuten vain?
      ”Häät”, Harry päättää. Remus kysyy, miksi. Harry vastaa haluavansa ajatella positiivisesti.
      ”Hautajaiset kuulostavat niin ankeilta”, Harry jatkaa. ”Sitä paitsi, jos olen kanssasi liikkeellä, haluan, että ne soivat ennemmin ilon merkiksi.”
      Remus ei täysin ymmärrä Harryn perusteluja, muttei vaadi selvennystä. Kieltämättä, tuntuu paljon paremmalta ajatella häitä Harryn seurassa. Mutta ei se silti ollut poissuljettua, vaikka ne olisivatkin hautajaiset.
      ”Häät, Remus”, Harry sanoo kuin lukien Remuksen ajatukset.
      ”Jos niin haluat”, Remus vastaa.

Kaija Koo - Vapaa

Katsellessaan, miten taivaan linnut lentelivät sinisellä taivaalla, Harry miettii, onko koskaan ollut vapaa. Hänestä tuntui, että hänet oli aina sidottu johonkin, mikä oli pakko tehdä. Oliko kukaan kysynyt koskaan, mitä hän halusi? Ei, harvemmin häneltä sitä oli kysytty.
      Remus oli kysynyt. Ja Remus oli Harryn ikioma valinta. Sitä ei ollut kukaan määrännyt. Se ei ollut pakko. Se oli ollut Harryn omat tunteet, mitkä hän oli hieman epävarmana tuonut esille vanhemmalle miehelle. Ei se tietenkään ollut ollut helppoa, sillä Remus ei tuntenut itseään tarpeeksi vapaaksi antaakseen itsensä seurustella nuoren pojan kanssa. Kuka nyt haluaisi köyhän ja ikälopun ihmissuden riesakseen?
      Harry halusi. Ei hän ollut antanut Remukselle vaihtoehtoja. Tai olihan hän, mutta hän itse oli ollut niin sitkeä, ettei ollut antanut Remuksen unohtaa hänen tunteitaan. Joskus hän mietti, oliko pakottanut Remuksen siihen. Mutta siihen hän ei halunnut uskoa. Jos Remus ei todella olisi halunnut häntä, syy olisi ollut joku muu kuin ikäero ja täysikuu.

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani - Eloon!

Remus katselee mietteliäänä Harrya.
      ”Mennään!” toistaa tuo mustahiuksinen poika ja seisoo vaativana hänen vieressään. Hyvä kun ei ole pikkulapsen lailla repinyt vanhempaa miestä hihasta vetääkseen tätä perässään.
      ”Hyvä on, hyvä on”, Remus vastaa ja nousee lopulta ylös. Ja he pukevat taas ulkovaatteet ja astuvat raittiiseen ulkoilmaan muun maailman sekaan. Se oli outoa, koska yleensä Remus pysyi neljän seinän sisällä.
      Harry oli tavallaan herättänyt hänet eloon. Harry ei jaksanut loppujen lopuksi istua missään hiljaa tekemättä mitään kovinkaan pitkään. Ja yksi viihde, mistä Harry pitää, oli ulkona kävely Remuksen kanssa. Remus ei itse olisi sitä kovinkaan usein tehnyt.
      Nyt hän teki ja kiitos kuuluu Harrylle, joka pitää hänet liikkeessä, jos kilta ei sitä tehnyt. Remuksen on pakko myöntää saaneensa tietyllä tapaa uuden asenteen elämäänsä kohtaan. Harry teki hänelle ihmeitä, sitä ei kaiketi kukaan voinut kiistää. Vai voisiko?

Yö - Yksi askel liikaa

”Montako askelta?” Harry kysyy ja katselee Remusta, joka seisoo selin häneen. Remus on paneutunut kirjahyllyn tarjontaan.
      ”Kymmenen”, vastaa Remus irrottamatta katsettaan kädessään olevasta kirjasta. Ja Harry ottaa ensimmäisen askeleen, sitten toisen, kolmannen… Hän laskee jokaisen askeleensa Remuksen luokse. Kymmenes on se askel, jonka ansiosta hän liimautuu kiinni Remuksen selkää vasten.
      ”Yksi askel taisi olla liikaa”, Harry toteaa, muttei liikahtanut. Tässä olisi todiste, että yhdeksän olisi ollut tarpeeksi.
      ”Ei, ei minusta”, Remus vastaa, ja Harry saattaa kuulla hymyn Remuksen äänestä. ”Sitten olisit askeleen kauempana minusta.”
       Harry tajuaa. ”Senkin vanha susi!” hän nauraa ja nojaa nyt täysin Remuksen selkää vasten kietoen kätensä tämän ympärille. Remus oli tiennyt.

Kristal feat. Stig & Majuri - Kultaa

Remus on taas uppoutunut mietteisiinsä, ja se häiritsee Harrya. Ei paljoa, mutta häiritsee silti, varsinkin nyt, kun hän kaipaa kipeästi tuon toisen miehen huomiota.
      ”Remus!” Harry sanoo ja katsoo toista vaativasti.
      ”Kerro”, Remus vastaa lopulta ja siirtää tuon poissaolleen katseensa Harryyn, joka istuu lattialla hänen edessään.
      ”Mitä mietit?” on kaikki, mitä Harry osaa kysyä.
      ”Sinua”, Remus vastaa rehellisesti ja saa Harryn masentumaan. Ei, ei taas tätä onnetonta keskustelua ikäerosta, ihmissudesta ja muusta.
      ”Ei Remus!” Harry kivahtaa. ”Minä en välitä! En välitä ikäerosta, en köyhyydestä enkä mistään muustakaan! Sinä olet kaikki, mitä tarvitsen! Jos et usko, heitän koko omaisuuteni pois vuoksesi! Minulle olet kultaakin kalliimpi ja sillä siisti! Eikä muttia!”
      Remus tuijottaa hölmistyneenä mulkoilevaa Harrya. Sitten hymy kohoaa hänen kasvoilleen. ”Ei, en minä sitä”, hän naurahtaa. ”Mietin vain, mitä haluaisit syödä tänään.”
      ”Ai”, Harry sanoo hölmistyneenä ja punastuu.

[Renneto]

Tyylilaji: Draama? Vähän fluff? (Yyyyh, korjatkaa, jos olen väärässä…)

Joo, oikein fluffy, ainakin jos minulta kysytään. ^^

Minusta tarinan asettelu oli hyvä ja otsikko paljasti pitkälti, millaisesta jutusta on kysymys. Nimenomaan hetkiä ja nimenomaan hetkiä yhdessä. Pätkät sopivat toisiinsa ja muodostivat yksittäisistät tarinoista suuremman tarinan. On kenties osittain haasteen ansiota, että pätkien lähestymiskulmat tähän ihmissuhteeseen olivat välistä hyvin yllättäviä ja keskenään erilaisia; siinä missä alun tyttökeskustelussa ja parisuhdedraaman vierestä seuraamisessa on jotain klassista, seuraava arvuuttelu hää- ja kuolinkellojen välillä onkin jo sitten aika erilainen paukku. Tällainen rakennelma oli hauskaa luettavaa.

Harryn ja Remuksen välinen dialogi oli jollain tapaa jähmeää ja harjoittelevaa, sekoitus opittua ja kokeilevaa, ja minusta se oli sellaisenaan tosi onnistunut. Remuksesi on hieman erilainen kuin monet muut joihin Finissä usein törmää, hänessä oli kenties vähemmän paheksuntaa ja enemmän antautumista. Hän oli välistä myös niin suorasanainen, että se oli jotain todella piristävää. Olihan siellä tietysti jotain murinaa jostain köyhästä vanhasta ihmissudesta, mutta puheet ja teot olivat jotenkin niin erilaisia. ^^

Myös Harry oli minusta kiva, täynnä tunnetta ja intoa - hän oli tosiaan nuori eikä osannut edes hävetä sitä. Hänellä oli käsityksensä siitä, mikä oli oikein. Oli hänessä vähän vanhaa sieluakin, kun kerran piti kävelyretkiä ulkona hyvän luokan viihteenä, ehkä Remuksella oli tosiaan vaikutuksensa.

Sitä en ihan tajunnut, miksi tässä keskusteltiin niin paljon rahasta, mutta ehkeivät Harry ja Remus tajunneet sitä itsekään. Niin tai näin, oli kivaa lukea näin... tunteikasta tekstiä. Tunteikasta Harrya. Tunteikasta Remusta. ^^

[Subbe93]

Ooooih, kiitos kovasti kommentista, Renneto! Todella piristävää palautetta, olen suorastaan innoissani kommentistasi ^_^
Ja mitä rahaan tulee, sitä ei taida tietää edes kirjoittaja Sitä on vaan kirjoteltu kauheella vauhdilla, mitä biisit ovat mieleen tuoneet ^^'

Subbe kiittää ja kumartaa!