Title: Kani ja ori samassa paketissa
Author: Aimtist
Fandom: Bleach
Paritus/Hahmot: Renji/Ichigo, mainintoja myös Renji/Rukiasta, Byakuya/Ichigosta ja Byakuya/Rukiasta
Genre: Hurt/Comfort, Angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Insesti, tässä tapauksessa mainintaa adoptio sisarusten välisestä suhteesta.
Disclaimer: Bleach hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Tite Kubolle, minä vain leikin.
AN: Tulipa taas jotenkin tajuttua, miksi minä Bleachiin tutustuessani shippasin Renjiä ja Ichigoa, ja ihan vain muistojen kunniaksi päädyin näistä kahdesta kirjoittamaan. Osallistuu haasteisiin Se oikea ja sen haaremi sekä Älyttömät otsikot -haaste vol. 3.
”Renji.”
”Hmm?”
”Ihan mielenkiinnosta, miksi et seurustele Rukian kanssa? Sokeakin näkee, että pidätte toisistanne”, Ichigo kysyi hörpätessään sakea posliinisesta kupista, jonka toinen oli hänelle ojentanut.
Shinigamien sijainen oli jo toista iltaa vierailulla Seireiteissä. Edellisenä päivänä hän oli juoksennellut ystävän luota toiselle, mutta tänään hän oli Renjin kanssa vetäytynyt omaan rauhaan kuudennen kaartin tiloihin.
Yllättävää kyllä, Rukia ei ollut, Ichigon pyynnöstä huolimatta, liittynyt miesten seuraan. Ichigo oli aluksi ihmetellyt asiaa, mutta antanut sen olla, kun Renji oli ehdottanut, että he asettuisivat kuudennen kaartin tilojen katolle ja ”rentoutuisivat”. Punapää oli tietenkin tarkoittanut, että he maistelisivat hieman sakea. Lopulta, silkasta uteliaisuudesta ja tekemisen puutteesta, nuorempi oli jopa suostunut.
Lääkärin poikana Ichigo kyllä tiesi, mitä tuhoa alkoholi teki liian nuorille, mutta monet hänen ikäisensä olivat jo enemmän kuin maistelleet, ja hyvin he vielä olivat hengissä. Ei muutama kuppi sakea häntäkään tappaisi. Ainakaan, jos hän ei humalassa haastaisi riitaa Kenpachin kanssa...
Punapäinen luutnantti huokaisi Ichigon kysymykselle ja nosti oman kuppinsa huulilleen. Miehen posket helottivat jo punaisina, hän oli ehtinyt juoda paljon Ichigoa enemmän, mutta sanat tulivat silti selvinä ulos: ”Koska kani ja ori tulevat samassa paketissa.”
Miehistä nuorempi vain räpytteli silmiään vastaukseksi. Hän ei pystynyt sisäistämään Renjin sanoja. Kani ja ori samassa paketissa? Mitä helvettiä? Shinigamien sijaiselle alkoi hiljalleen valjeta, että punapää oli juonut paljon enemmän kuin hän. Miten muutenkaan toinen noin sekoili?
”Hmm”, kuudennen kaartin luutnantti vielä vahvisti. ”Kani ja ori tulevat samassa paketissa, Rukia ja kapteeni Kuchiki siis.”
Ichigo oli purskautta juomat päälleen. Oliko Renji oikeasti kutsunut Rukiaa juuri kaniksi? Ja Byakuyaa oriksi? Tahtoiko toinen kuolla?!
Hetken kasattuaan itseään porkkanapää kysyi hämmentyneenä: ”Mikä sitten on ongelmana? Vietäthän sinä nytkin aikaa Byakuyan kanssa, koska hän on kapteenisi. Miten se, että joutuisit viettämään hänen kanssaan hieman enemmän aikaa, voi estää sinua menemästä naimisiin sellaisen naisen kanssa, jota rakastat?”
Iloton nauru kumpuili Renjin huulilta, kun hän kuuli Ichigon kysymyksen.
”Hahhah, jos tilanne olisikin niin helppo, niin minä ja Rukia olisimme kyllä paljon enemmän kuin nyt. Vain pari päivää sitten olimme paljon enemmän kuin nyt, koska nyt me hädin tusikin edes puhumme toisillemme, kiitos Kuchiki-suvun vanhimpien päätösten.”
Ichigon ei tarvinnut enää kysyä, kehottaa toista jatkamaan, koska hänen kasvonsa itsessään olivat yksi suuri kysymysmerkki. Punapää otti vain uuden kulauksen juomastaan ennen kuin vastasi nuoremman lausumatta jääneeseen kysymykseen.
”Kuchikien suku on päättänyt, että mikäli kapteeni ei lyhyen ajan kuluessa mene uudelleen naimisiin ja hanki itselleen perillistä, on hänen hankittava lapsi Rukian kanssa.”
Posliinikuppi putosi Ichigon kädestä ja liukui vinhaa vauhtia alas katolta, hajosi kovaan maahan osuessa. Shinigamien sijaista ei astian kohtalo olisi kuitenkaan voinut vähempää kiinnostaa. Kyyneleet kihosivat hiljalleen pojan silmiin, kun hän yski henkeen vedetyn juomansa takia.
Uutinen oli vain liian järkyttävä. Rukian ja Byakuyan pitäisi hankkia lapsi! Se oli... se oli vain väärin! He olivat toisilleen kuin sisaruksia, vaikka samaa verta eivät olleetkaan. Ei ollut reilua, että Rukia joutuisi hankkimaan lapsen miehen kanssa, jota ei rakastanut sillä tavalla. Ja Byakuya taas joutuisi jakamaan sänkynsä naisen kanssa, joka muistitti liikaa hänen entistä vaimoaan, muttei silti ollut nainen johon hän oli rakastunut.
Miten kukaan pystyi olemaan niin sydämetön, että vaati keneltäkään jotain sellaista?
Ichigo pudisteli päätään. Hänen yskänpuuskansa oli vihdoin loppunut, kiitos Renjin joka hellästi taputti nuorempaa miestä selkään. Punapää ojensin Ichigolle omaa kuppiaan ja antoi nuoremman ottaa siitä hörpyn, ennen kuin joi lisää itsekin. He kummatkin tarvitsivat enemmän.
”Rukia saisi kyllä vielä tulevaisuudessa valita itselleen toisen kumppanin, mutta virallisesti hän olisi kapteenin vaimo. Rukian valitsema aviomies olisi enemmänkin salarakkaan roolissa, miinus kaikki salailu. Ja minä... minä en vain pystyisi siihen. En pystyisi katsomaan, kuinka rakastamani nainen joutuu velvollisuudesta sukuaan kohtaan, vasten omaa tahtoaan, liihottelemaan kapteenini käsivarsilla ja leikkimään hänen kanssaan perhettä. Olen liian itsekäs silkan rakastajan rooliin.”
Renji nojasi päätään Ichigon olkapäähän. Hän tarvitsi tukea ja Ichigo oli hänen ystävänsä, hyvä sellainen, muutenkin sankari ainesta. Toinen ei varmaankaan pahastuisi siitä, että joutui toimimaan hänen kallionaan vain hetken, niin Renji ainakin toivoi. Hän oli jo osaksi menettänyt yhden ystävän, mies ei tahtonut menettää toistakin.
”E-entä Byakuya?” Ichigo kysyi hetken päästä hiljaa pyöritellessään Renjin avattuja hiuksia rauhoittavasti. Hän ymmärsi toisen läheisyydenkaipuun, eikä ollut moksiskaan siitä, että luutantti oli tukeutunut häneen. Ei, Ichigoa vain suretti koko tilanne.
”Mikäli kapteeni solmisi pian liiton jonkun aatelisnaisen kanssa, sotku olisi Rukian osalta vältettävissä. Hän ei kuitenkaan tahdo laittaa veljeään käymään läpi sitä, elämään jonkun tuiki tuntemattoman, turhamaisen aatelisnaisen kanssa aina ikuisuuden loppuun asti. Hän on kuulemma liikaa kapteenille velkaa. Vaikka kuinka anelisin, Rukia ei aio pistää kapteenia käymään sitä läpi yksin. Mi.. A... Ichigo, olen pahoillani. Sinähän itse pidät kapteenista, ja silti minä valitan sinulle tästä, vaikka minä itse voisin saada Rukian. Olen pahoillani, oikeasti”, Renji sanoi hiljaa. Mies halasi nuorempaa takaapäin, kietoi kätensä tämän vyötärön ympärille ja hautasi kasvonsa pojan hartiaan.
Ichigo nyökkäsi. Hänen kurkkuaan kuristi, Renjin sanat olivat aivan totta. Ichigo välitti Byakuyasta yhtä paljon kuin Renji Rukiasta. Heillä kahdella ei ollut samanlaista historiaa ystävinä, mutta silti shinigamien sijainen oli korviaan myöten rakastunut kuudennen kaartin kapteeniin.
Ja nyt hän sai kuulla, ettei yhteinen tulevaisuus ollut millään tavalla mahdollinen...
Kyyneleet alkoivat valua pitkin pojan poskia. Ichigo ei ollut varma johtuiko ylitunteellinen käytös sakesta vai yksistään uutisista, mutta vartaloa värisyttävät nyyhkäykset karkasivat hänen huuliltaan, kaikuivat yössä. Renji halasi puoliksi sylissään olevaa poikaa lujemmin, toimi vuorostaan nuoremman kalliona.
Miten oli reilua, että kiltti ja suloinen Rukia ja ylväs, hienostunut, vahvatahtoinen Byakuya pakotettiin yhteen? Miksi heidät solmittiin yhdeksi ainoaksi paketiksi, kun Ichigo ja Renji olisivat kaivanneet vain yhtä Kuchikia kumpainenkin.
Rakilla ja mansikalla ei vain ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa koko tilanteeseen. He olivat ulkopuolisia, joiden tuskalla ja kärsimyksellä oli Kuchikeille vielä vähemmän merkitystä kuin Rukian ja Byakuyan. Rakkaus ei aatelisille vain merkinnyt mitään.
Renji huokaisi. Hän painoi huulensa vasten nuoremman miehen kyyneleiden kastelemaa poskea ja suukotti sitä hellästi. Mies ei tahtonut nähdä Ichigoa niin heikkona, joten kaikki todisteet oli hävitettävä.
Shinigamien sijainen yllättäen kuitenkin suli punapään syliin, nojasi vasten vanhempaa miestä, mikä rohkaisi luutnanttia suutelemaan porkkanapäätä myös suoraan huulille. Helläksi tarkoitettu lohtusuukko vain muuttui syvemmäksi, kun miehet alkoivat purkaa epätoivoa ja tuskaa yhdessä yötaivaan alla.
Hampaiden ja kynsien jäljet sekä violetit sinelmät koristivat kumpaakin miestä, kun he aamulla väsyneinä ja päänsärkyisinä kömpivät ihmisten ilmoille. Tästä huolimatta illalla, pimeän tullen he löysivät tiensä taas saman katon alle, samaan vuoteeseen.
Koska kani ja ori olivat samassa paketissa, eikö rakista ja mansikasta saanut muodostettua toisen, hieman särkyneemmän kokonaisuuden? Niin miehet ainakin epätoivoisina hetkinään ajattelivat. Parempi sekin, kuin olla yksin, vain ylijäämänä maailmassa.
