Fandom: Fullmetal Alchemist (Manga/Brotherhood)
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Zolf J. Kimblyn pahin painajainen
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Zolf & Roy
Ikäraja: K-11
Genre: draama, angsti, huumori
Summary: Zolfin silmät levisivät – ei voinut olla totta, oliko siitä tekopyhästä paskiaisesta tullut führer?
A/N Toinen paritukseton ficlet heti perään? No, aika aikaansa kutakin, ja tätäkin olen miettinyt jo pitkään. Nyt jostain syystä tulee lyhyttä kamaa ulos, joskus ei taas millään. Tätä oli oikeastaan hyvin kiva kirjoittaa.
Omaan aakkosprojektiini kohtaan Z ja FF50-haasteessa sana 03. Loppu. (Aiheena Amestrisin armeija.)
Zolf J. Kimblyn pahin painajainen
Zolf kiepahti istumaan, kun hänen sellinsä ovi avautui. Hän ei tiennyt ketä odotti, mutta ei ainakaan Roy Mustangia.
Mustang oli pukeutunut pitkään versioon univormuntakista, ja sen hartioilla oli leveät keltaiset nauhat sekä neljä tähteä. Zolfin silmät levisivät – ei voinut olla totta, oliko siitä tekopyhästä paskiaisesta tullut führer? Missä välissä? Vankilassa viruminen sumensi ajantajun, mutta hän oli kuvitellut olevansa edes vähän perillä Amestrisin tapahtumista, sillä välillä joku vartijoista heltyi antamaan hänelle sanomalehden.
Hän riuhtoi tuloksettomasti käsipuuhun kahlittuja käsiään toivoen, että voisi lyödä ne yhteen ja räjäyttää virnuilevan kusipään kappaleiksi. Tietenkin Mustang oli führeriksi kohottuaan tullut irvailemaan hänelle, olisi pitänyt arvata. He olivat olleet kehnoissa väleissä jo Ishvaalin aikoihin.
Mustang katsoi Zolfia pitkään ja epäilemättä pani merkille hänen likaiset, elottomat hiuksensa sekä riutuneen olemuksen, jota vanginpuku ei onnistunut kätkemään. Katse viipyili myös kahlituissa käsissä sekä hänen kämmeniinsä pysyvästi ikuistetuissa syntetigrammeissa, ja miehen mustissa silmissä välkähti sääli.
Sääli oli se tunne, jota Zolf ei todellakaan kaivannut. Hän istui ryhdikkäämmin ja kohtasi katseen niin ylpeästi kuin hänen asemassaan saattoi.
”Kimbly”, Mustang tervehti. ”Siitä on pitkä aika. Vankila ei näytä kohdelleen sinua kovin hyvin.”
”Sano se mitä tulit sanomaan, vai tulitko pelkästään rehentelemään voitollasi?” Zolf sanoi.
”Tulin tarjoamaan armahdusta.”
Zolf melkein putosi laveriltaan järkytyksestä, mutta Mustangin silmät eivät valehdelleet.
”Minulla on nykyään valta armahtaa vankeja oman harkintani mukaan”, Mustang jatkoi. Vaikka hän seisoi aivan liikkumatta, katse hakeutui väkisin führerin arvomerkkeihin hänen olallaan melkein kuin hän olisi tahallaan työntänyt ne katselijan naamaan. ”Maa on monilta osin raunioina – olisi sääli jättää lahjakas alkemisti mätänemään selliinsä, kun hänestä voisi olla niin paljon hyötyä mikäli lahjat valjastettaisiin taas oikeanlaiseen käyttöön.”
”Ja mitähän se oikeanlainen käyttö mahtaisi olla?” Zolf ei uskonut, että Mustang tarkoitti ihmisaseena toimimista. Ihmisten tappaminen alkemialla ei ollut koskaan miellyttänyt Mustangia kovinkaan paljon vaikka tämä olikin tehnyt sitä, ja tehokkaasti olikin. Tekopyhä paskiainen.
”Jälleenrakentaminen.”
Zolf kuvitteli itsensä korjaamassa tuhoutuneita rakennuksia alkemialla, ja melkein voi pahoin. Se tuntuisi nöyryyttävältä ja katumusharjoitukselta, eikä hän oikeasti katunut mitään muuta kuin sitä, että oli valinnut väärän puolen. Mutta hän ei katunut kaikkien asetoveriensa räjäyttämistä kappaleiksi. Sen hän oli tehnyt, koska oli halunnut. Räjähdysten korvia hivelevät äänet, ihmisten kirkuminen, kärventyneen ihmislihan tuoksu... Jos hän saisi tilaisuuden, hän tekisi sen kaiken uudelleen.
Ja Mustangin oli pakko tietää se. ”Voisitko muka vapauttaa minut kaiken sen jälkeen, mitä olen tehnyt?”
”Haluan rakentaa yhteiskunnan, jossa kaikki voivat saada anteeksi ja aloittaa alusta”, Mustang sanoi tyynesti. Kuin uskoisi omiin sanoihinsa itse.
Zolf melkein kakoi.
”Mutta tietenkin minun olisi aluksi varmistettava hyvä käytöksesi tietyillä toimilla. Ympärivuorokautinen vartiointi, noiden syntetigrammien poistaminen käsistäsi. Saisit tehokasta terapiaa tullaksesi tasapainoiseksi kansalaiseksi.”
Nyt keskustelu alkoi mennä niin absurdiksi, että Zolf oli täysin sanaton.
Mustang hymyili ystävällisesti, mikä oli pelottavinta mitä Zolf oli aikoihin nähnyt. ”Mitä sanot?” führer kysyi. ”Jos teet parannuksen, kenties meistä voisi vielä tulla ystäviä. Tarvitsen bestmanin häihini, kun ensi kesänä vien Rizan vihille –”
Zolf kuvitteli itsensä seisomassa hymyillen Mustangin vierellä häämarssin raikuessa ja kaikkien hymyillessä naamaansa halki, eikä enää kestänyt. Hän ei pystynyt kohottamaan kahlittuja käsiä korvilleen, mutta hän huusi keuhkojensa pohjasta niin, ettei kuullut äänen yli enää yhtään mitään.
Hän pomppasi laverillaan istumaan sydän takoen ja oma kirkumisensa kurkkuun juuttuneena. Sellin ovi oli tiukasti kiinni eikä Mustangista näkynyt jälkeäkään. Se oli ollut pelkkää painajaista.
Hengiteltyään hetken syvään pää polviin painettuna Zolf paneutui uudelleen pitkälleen ja sulki silmänsä. Pelkkää painajaista. Mustang joukkoineen ei ollut oikeasti voittanut, ei ainakaan vielä, ja valtion kohtalo oli vaakalaudalla.
Eikä Zolf ikinä alentuisi ottamaan vastaan armopaloja niiltä tekopyhiltä paskiaisilta, jotka teeskentelivät olevansa parempia kuin hän, vaikka olivat tehneet aivan yhtä pahoja tekoja. Ihan kuin se, ettei tappamisesta nauttinut, tai se, että sen taustalla oli jokin ideologia, tekisi asiasta yhtään hyväksyttävämmän ja uhreista vähemmän kuolleita. Hän sentään pystyi tunnustamaan, että oli rakastanut jokaista räjähdystä.
Ehkä viholliset vielä kiskoisivat Mustangin virnuilevan naaman helvettiin. Zolf harmittelisi vain sitä, ettei pääsisi näkemään sitä loppunäytöstä, mutta hän oli kuvitellut sen monta kertaa ja hekotellut ajatuksilleen yksin tässä sellissä, jossa nauru kaikui kiehtovan aavemaisesti.
Loppu tulisi heille kaikille, ehkä piankin. Zolf ei sitä luultavasti näkisi, mutta jos Mustang voittaisi ja todella nousisi führeriksi...
Selliin mätäneminen olisi parempi vaihtoehto kuin sen todistaminen. Hän purskahti nauruun ja kuunteli hekotuksensa kaikuja, jotka saivat hänet nauramaan entistä enemmän.
