Fandom: Fullmetal Alchemist (Manga/Brotherhood)
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Isän maan puolesta
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: King Bradley
Ikäraja: K-11
Genre: draama
Varokaa: eihän sodassa ja kansanmurhassa mitään varomista ole, eihän
Summary: Tappiot Amestrisille olivat valtavia, sotatila oli jatkunut jo seitsemän vuotta, ja kriisi levisi koko valtion kaakkoisosaan.
A/N Tällaista jälkeä syntyi, kun yritin -ismittääkö? -haasteessa käsitellä militarismia. Se hitusen sotkeutui matkan varrella, mutta se nyt ainakin oli lähtökohta. Lisäksi Ficletpakka-haasteeseen ja FF50-haasteeseen sanalla 49. Uusivuosi. (Aiheena Amestrisin armeija.) Kai se siellä jotenkin on...
Oli jännää kirjoittaa pitkästä aikaa jotain parituksetonta, en oikein tiedä miten nyt suhtautuisin tähän, mutta haasteellinen tämä ainakin oli, vaikka lyhyeksi jäikin. Nyt olen iloinen, kun se on valmis.
Isän maan puolesta
Metalliset pienoisfiguurit seisoivat asemissaan kartan päällä osoittamassa joukkojen sijainteja. Ishvaalien vastarinta oli hajautunut lukuisiin pieniin pesäkkeisiin, jotka liikkuivat niin nopeasti että niiden löytäminenkään ei ollut helppoa, hävittämisestä sitten puhumattakaan. King Bradleyn oli myönnettävä, että hänen armeijansa oli epäkäytännöllinen tällaisessa taistelussa, kömpelösti liikuteltava, ja ishvaalit olivat omalla alueellaan etulyöntiasemassa. Tappiot Amestrisille olivat valtavia, sotatila oli jatkunut jo seitsemän vuotta, ja kriisi levisi koko valtion kaakkoisosaan.
Toisin sanoen kaikki sujui suunnitelman mukaan.
Heidän Isänsä oli aloittanut tämän projektin vuosia ja vuosia sitten, paljon ennen kuin Bradley oli edes syntynyt. Ja hän oli syntynyt juuri tätä varten – siksi mieheksi, joka lujalla kädellään johdattaisi valtion sellaiseen verenvuodatukseen, että koko merkki saataisiin vihdoin piirretyksi. Kaikki eteni nyt kiihtyvällä tahdilla eikä montakaan pistettä enää ollut kastamatta ihmisten verellä ja kuolemalla, mutta hän aavisti silti, että Isä oli käymässä malttamattomaksi.
Bradley kohotti teekupin huulilleen ja siemaisi samalla, kun tuijotti karttaa. Hänen armeijansa oli kutistunut, eikä kävisi päinsä antaa sen heikentyä liiaksi. Sotilaiden henki ei häntä kiinnostanut, mutta miten hän voisi johtaa sotilasvaltiota, mikäli ishvaalit teurastaisivat liikaa joukkoja tuhoon tuomitussa sissitaistelussaan?
Raporttien mukaan raja-alueilla pelättiin niin, että ihmiset pakenivat kohti länttä. Amestris alkoi olla kypsä pitkittyvään kapinaan ja tasa-arvosta sekä rauhaisasta yhteiselosta puhuvat äänet olivat vaimeampia kuin ennen.
Alkoi olla se hetki, jona kansa halusi rauhaa riippumatta sen hinnasta tai tavasta, jolla se saavutettaisiin. Seitsemän vuotta taistelua riitti ihmisille, joilla oli niin lyhyt muisti, että sellainen aika tuntui ikuisuudelta. Bradley päätti että tästä alkaisi uusi vuosi, hänen oli aika palauttaa rauha Amestrisiin. Vähäksi aikaa.
Tätä hetkeä varten Bradley oli jo kirjoittanut määräyksen, joka tarvitsisi enää hänen allekirjoituksensa. Hän veti sen esiin kirjoituspöytänsä laatikosta ja ihaili sitä hetken.
Määräys 3066
Tämä harmittomalta näyttävä paperinpala käynnistäisi Ishvaalin tuhoamissodan toden teolla ja lähettäisi hänen kokoamansa valtionalkemistit rintamalle. Sen lisäksi, että veri lainehtisi, se olisi hyvä keino seurata tarkasti olisiko jollakulla alkemisteista potentiaalia Totuuden Portin avaamiseen.
Hän ei aivan tarkalleen tiennyt, mitä Isä aikoi löytämillään alkemisteilla tehdä. Mutta ei kunnon pojan kuulunut liikoja kyselläkään. Hänelle oli annettu tehtäväksi johtaa tätä valtiota näkyvänä keulakuvana, ja sen hän tekisi. Koko suunnitelma ja syntetigrammin tarkoitus paljastuisivat hänelle sekä hänen sisaruksilleen sitten, kun olisi aika.
Siemaistuaan teetään uudelleen Bradley ryhtyi suunnittelemaan puhetta, jonka pitäisi sotilailleen julkistettuaan määräyksen 3066. Sen pitäisi olla innostava puhe, sellainen joka vakuuttaisi kuulijansa siitä, että ishvaaleista oli kerta kaikkiaan tehtävä loppu ennen kuin he tuhoaisivat koko Amestrisin. Oli sotilaiden velvollisuus tehdä konfliktista loppu, olipa se konflikti sitten sisäinen tai ulkoinen. Ehkä Bradley lisäisi muutaman sanan siitä, miten heidän oli parasta myös valmistautua siihen, että jotkut heistä joutuisivat maksamaan suurimman uhrin, mutta he eivät saaneet vavista, he taistelisivat isänmaansa puolesta. Se olisi puhe, joka saisi herkimpien silmät kiiltelemään vuodattamattomista kyynelistä.
Eikä se puhe edes olisi valhetta, ei kokonaan. Osittain se olisi tarkoitettu hänelle itselleen, hän taisteli omalla tavallaan tämän maan puolesta. Isän maan.