Välähdyksiä (pieniä hetkiä sieltä täältä) (Slice of life, raapalesarja & K-11) 7/7

[tirsu]

Välähdyksiä (pieniä hetkiä sieltä täältä)
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Ihan vaan Word
Genre: Slice of life nyt yleisesti ainakin
Henkilöt: Jaakko "Jaska" Uotila, Mikko Arola, Maija Arola ja Mona Mielonen
Ikäraja: Korkeintaan K-11
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun.
Haasteet: Spurttiraapale III    
A/N: Tämän raapalesarjan päähenkilöinä ovat kunnian saaneet olla rakkauspakkaus poikani, Jaska & Mikko, ja heidän tuttavapiirinsä, joihin palaan kirjoituksissani aina silloin ja tällöin. Raapaleiden tapahtumat tulevat olemaan sidoksissa toisiinsa – tietty. Eh.
Jos siltä tuntuu, niin olet vapaa kommentoimaan.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilö(t): Mikko (& Jaakko)
A/N: Tää ensimmäinen, tuplaraapaleen pituinen, pätkä kertoo miten Jaska ja Mikko tapasivat toisensa kolmenvuoden iässä.
Sanoja: 200

Rasavillejä pitäisi vahtia paremmin

Pienen kylän, jota jotkut kaupungiksi erehtyvät luulemaan (jopa sen asukkaat), seurakuntatalon eräässä yläkerran huoneessa on menoa ja meininkiä, kun kolmevuotiaat ovat askartelun lumoissa. Pöydät ovat täynnä paperia, kartonkia, saksia ja liimapulloja, kun tekeillä on elämän ensimmäinen kerhotyö: nallenaamari.

  Mikko nojaa pöytää vasten tylsistyneenä epätasaisesti leikattuja paloja liikutellen. Hän on pakotettu odottamaan, sillä kerhosetä- ja täti ovat molemmat kiireisiä toisessa päässä pöytää.

  Tummapäisen pikkupojan katse osuu liimaan, jonka vastapäinen kerhotoveri laskee käsistään sitä tutkailtuaan odottaessa myös apua. Mikko nappaa liimapullon itselleen ja avaa sen korkin. Vaikka se on vaikeaa, hän lopulta onnistuu siinä. Onnistuminen nostattaa huulille leveän hymyn.

  Vierustoveri tönäistessä vahingossa Mikkoa hänen huomionsa kiinnittyy tähän. Katse siirtyy vierustoverin keskittyneistä kasvoista tämän paksuun hiuspehkoon. Hiuksista katse siirtyy takaisin liimaan ja liimasta kerhonvetäjiin, jotka ovat syventyneitä yhä auttamiseen pöydän toisessa päässä.

  Pojan mielessä syntyy siinä samassa ajatus, joka on heti pakko päästä toteuttamaan. Sen enempää asiaa tarkemmin pohtimatta Mikko nousee vikkelästi pikkuruisella penkillään seisomaan ja kohottaa kätensä kasvojensa korkeudelle.

  Kaikilla voimillaan hän puristaa käsissään olevaa liimapulloa, josta valuu ulos valkoista tahnamaista ainetta. Se valuu nopeasti ottaen laskeutumisalustakseen vierustoverin hiuspehkon.

  Eikä mene kauankaan, kun kerhohuoneen täyttää itku ja kauhistunut huuto. Se aiheuttaa sen, että Mikko saa torut ja vierustoverilla on edessään hiusten leikkuu.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Jaska & Mikko ft. Maija
A/N: En meinannut millään keksiä tälle otsikkoa. Meinasin ensin mennä ”Kerran kesälomalla tapahtunutta”-otsikolla, mutta se ei kuulostanut hyvältä. Tuo otsikko, joka tälle nyt tuli, kuulosti ainakin hitusen paremmalta.
Kuitenkin. Tässä pojat ovat jotain 7-8.vuotiaita ja viettävät tosiaan ensimmäistä virallista kesälomaansa.
Sanoja: 100

Hukuttamista ei lasketa pilaksi

Ensimmäinen virallinen kesäloma.

  Jaska makaa Arolan perheen mökin laiturilla kuuman auringon grillattavana. Mikko istuu vieressä jättiuimarenkaan päällä katse siskossaan, joka kellukkeineen kyykistelee laiturin reunalla.

  >> Haluatko sä nähdä jotain hauskaa? >> Mikko kysyy suu ilkikurisessa virneessä.
  Jaska kohottautuu nojaamaan kyynärpäidensä varaan. >> Ainahan minä. Mitä sulla on mielessäsi? >>
  >> Kohta näet >>, Mikko sanoo ja kankeaa ketterästi ylös uimarenkaasta.

  Jaska katsoo kuinka hänen paras ystävänsä katalasti hiipii pikkusiskonsa luo. Tajutessaan ystävänsä aikeet, hän ponnahtaa pystyyn, mutta liian myöhään: Mikko on jo ehtinyt toteuttaa aikeensa ja pudottanut Maijan viileään järveen.

  Se Mikon tempaus lopettaa heidän mökkireissunsa siihen. He palaavat takaisin kotiin ja Mikko viettää loppukesän arestissa.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Jaska & Mikko ft. Piia
A/N: Virallisestihan teini-iän kai katsotaan alkavan 12-vuotiaana, mutta itse olen henk.koht sitä mieltä, että se alkaa vasta vuotta myöhemmin ja että 12-vuotiaat ovat iloisesti vielä lapsia. Mutta hei, saa olla vapaasti eri mieltä, se on vain mun mielipide.
Sanoja: 300


Kakstoist wee on teinii

Mikko laskee päiviä syntymäpäiväänsä. Niitä on kolmekymmentäkuusi, sitten hän on kaksitoista. Se on kova juttu.
 
  Jaska täyttää kaksitoista myöhemmin. Niin paljon myöhemmin, ettei ole järkeä vielä laskea päiviä.

  Kun he olisivat kaksitoistavuotiaita, kaikki tulisi olemaan täysin erilaista. Silloin lapsuus jää taakse. Silloin he ovat valmiita aloittamaan teinien jutut, niin kuin seurustelun ja pussailun. Paitsi ettei teinit puhuisi pussailusta, teinit tietävät, että oikeasti kuuluu puhua suutelemisesta.


Jaska ja Mikko istuvat Uotiloiden keittiönpöydän ääressä välipalalla. Polttava puheenaihe on jälleen esillä, sillä pian se olisi ajankohtaista.

  He ovat jo käyneet läpi sen faktan, ettei Mikko hylkäisi Jaskaa vaikka hän teini-iän ensimmäisenä saavuttaakin. Kaveria ei jätetä ja se pitää. Eikä Mikko halua olla teini ilman Jaskaa.

  Nyt he ovat siirtyneet pohtimaan seurustelemista ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Eräs asiaan liittyvä käsite tuottaa heille päänvaivaa.

  >> Sen on liityttävä kieliin. Pakosti >>, Mikko toteaa vakavana. >> Koska miksi se muuten olisi kielari? >>
  >> Niin kai… Mutta se ei silti vastaa kysymykseen, mitä - tai mikä – se on >>, Jaska sanoo.
  >> No ei >>, Mikko myöntää. >> Ehkä sun sisko tietää! Koska se tulee kotiin? >>
  >> Kolinan perusteella nyt >>, Jaska toteaa, kun eteisestä kuuluu vaimeita ääniä.

  Hetken kuluttua mustahiuksinen (teini-iässä parhaillaan oleva) Piia saapasteleekin keittiöön - ja menee suoraan jääkaapille. Poikien katseet liimaantuvat häneen.

  >> Mitä? >> Piia kysyy kääntyessään ja huomatessaan kaksikon tuijotuksen.
  >> Mikä on kielari? >> Jaska kysyy empien.
  >> Kielariko? >> Piia toistaa.

  Jaska ja Mikko nyökkäävät.

  >> Mitä te sillä tiedolla teette? >> Piia kysyy.
  >> Koska me ollaan kohta just teinejä ja teinien pitää tietää sellaiset jutut >>, Mikko selittää.
  >> Teinejä? Te olette vasta lapsia >>, Piia tokaisee.
  >> Me täytetään kohta kaksitoista ja sitten me ollaan teinejä >>, Mikko sanoo.
  Piia nauraa. >> Just joo, ehkä unelmissanne, lapsukaiset. >>

  Keittiössä kaikuu räkänauru vielä Piian poistuttua ja jätettyä loukkaantuneen näköiset pojat kaksin.

  >> Piia mitään tiedä >>, Jaska sanoo.
  Mikko nyökkää. >> Kokeillaanko googlettaa se? >>
  >> Googletetaan vaan >>, Jaska myöntyy.

Googlen antama vastaus aiheuttaa pojissa inhon väreitä.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Jaska, Mikko, Mona & Maija
A/N: Tää on vain tällainen pätkä, jonka tarkoituksena oli ehkä oikeastaan esitellä hiukan Monaa ja sen pakkomielettä ihastusta Jaskaan. 
Niin ja iällisesti Jaska ja Mikko ovat 13-vuotiaita ja Maija ja Mona pari vuotta nuorempia.
Sanoja: 150


Se on yhdellä oolla!

Mikko ja Jaska ovat valloittaneet sohvan. He pelaavat Xboxilla ja koettavat olla välittämättä Maijasta ja tämän ystävästä, jotka pörräävät heidän lähettyvillään.

  Oikeastaan Maija ei häiritse paljoa, mutta hänen ystävänsä häiritsee senkin edestä. Mona (yhdellä o:lla, kuten oranssipää jaksaa aina muistuttaa) koettaa saada Jaskan huomion itseensä tavalla jos toisella. Hänen harmikseen Jaska ei kiinnitä häneen pahemmin huomiota. Mustapään huomio kohdistuu vain rallipeliin ja Mikkoon.

  Kun Mona sattuu keikistelemään television edessä, Mikolla palaa pinnat. >> Ei Jaskaa kiinnosta, tajuatko? Sillä on jo tyttöystävä! Ja vaikkei Riina olisikaan kuvioissa, luuletko, että se olisi kiinnostunut pikkutytöistä niin kuin sä? >>

  Mona nyrpistää nenäänsä loukkaantuneena ja ryntää olohuoneesta pois. Maija mulkaisee veljeään pahasti, sitten hän seuraa ystäväänsä.

  >> Oli turhan tylyä >>, Jaska toteaa.

  Mikko kohauttaa olkiaan välinpitämättömästi ja jatkaa peliä. Jaska antaa asian olla, mutta päättää myöhemmin puhua Monalle ja pyytää Mikon puolesta anteeksi.

  Toki hän varmistaisi senkin, että Mikko tulee pyytämään henkilökohtaisesti itse anteeksi siskonsa ystävältä tylyyttään.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Jaska & Mikko ft. Sonja
Varoitukset: No, jos tykkään tulkita/lukea rivien väleistä, niin tekstissä saattaa olla havaittavissa pikkuruista viittausta slashiin.
A/N: Tän otsikon piti olla ensin ”Konfirmaatio on aikuistumisrituaali, eiks nii?”, mutta se ei sitten lopulta enää sopinutkaan, kun sain tän kirjoitettua. Joten siksi vaihdoin sen sitten tuohon, mikä se nyt on. Sopii ehkä vähän paremmin kuvaamaan tekstin sisältöä. Aihe tosin ei muuttunut mihinkään, rippijuhlien kanssa mentiin.
Sanoja: 150

Liilassa vara parempi

Jaska ja Mikko tekevät yleensä kaikki mahdolliset jutut yhdessä. Rippikoulun he suorittivat kuitenkin erikseen: Jaska kävi kevätrippikoulun, Mikko kesärippikoulun.

  Jaska tuntee olonsa ahdistuneeksi kauluspaidassa ja kravatissa. Hän istuu koivun alla katsomassa, kun Mikkoa kuvataan vieraiden kanssa.

  Parhaillaan kuvausvuorossa on Sonja, Mikon tyttöystävä. Mikon oikea käsi on kiedottuna punapään vyötäisille. Muutenkin kaksikko on todella lähekkäin, niin lähekkäin kuin mahdollista onkaan. Se saa Jaskan tuntemaan olonsa ärtyisäksi. Eikä hän ymmärrä syytä siihen.

  Se tosiasia, että Mikolla on vasemmassa kädessään hänen antamansa liilahko onnitteluruusu, helpottaa hiukan Jaskan oloa. Sonjan tuoma ruusu ei ollut kelvannut kuviin otettavaksi. Hah!

  Kun Sonja irrottautuu Mikosta, Jaska ponkaisee pystyyn ja harppoo Mikon luo. On hänen vuoronsa viimeinkin!

  Mikko virnistää, kun Jaska tulee hänen luokseen. >> My saviour! Olen odotellutkin sua. >>

  Jaska hymähtää hyväntuulisesti. Ärtyisä olo häviää viimeistään siinä vaiheessa kokonaan, kun Mikko kietoo kätensä hänen harteilleen.

  >> Illemmalla otetaan tytöt kainaloon ja suunnataan kartsalle >>, Mikko sanoo.
  Jaska nyökkää. >> Näin tehdään. >>
 

[tirsu]

Ikäraja: K-11
Genre: Slice of life
Henkilöt: Mikko, Jaska, Mona & Maija
Varoitukset: Alaikäiset nauttivat alkoholia. Soo, soo!
A/N: Tässä päästään hieman näkemään mitä mieltä Mikko on Monasta. Ja täytyy kyllä todeta, että olen aika lailla Mikon linjoilla Monan suhteen. Sori vaan Mona.
Sanoja: 300

Miksei Mikolla oo ketään?

Mikko istuu Jaskan nojatuolissa ja tuijottaa murjottaen Jaskan sylissä kiehnäävää yhden o:n Monaa. Se on jälleen onnistunut änkeämään itsensä mukaan poikien iltaan. Ja jälleen Maijakin on raahattu mukaan, sillä Mona ei voi liikkua ilman parasta ystäväänsä.

  Mikko ei tajua mitä Jaska Monassa näkee – ärsyttävämpää tuttavuutta saa hakea. Mutta jotain Monassa on oltava, sillä kaksikko on ollut yhdessä melkein vuoden verran.

  Mona kikattaa tyhmänä; siideri, jota tyttö on hörppinyt kahden pullon edestä, on kohonnut päähän huimaa vauhtia saaden ärsyttävyyskertoimen kohoamaan. Maija pudistaa päätään ystävänsä käytökselle ja jatkaa kännykkänsä näpräämistä. Hän on ainoa huoneessa, joka ei ole koskenut alkoholiin. Häntä ei kuulemma kiinnosta – ja vaikka kiinnostaisikin, Mikko ei antaisi siskonsa juoda. Ei hän itsekään juonut vielä Maijan iässä.

  Mikko hörppää omasta kaljatölkistään toivoen sen helpottavan Monasta johtuvaa vitutusta. Vielä se ei ole helpottanut tippaakaan.

  >> Kenelle sä tekstaat? >> Mona kysyy kurottautuessaan kolmatta siideripulloa kohti.
  >> Eetulle >>, Maija vastaa.
  >> Uuu >>, Mona sanoo ja koettaa avata pulloaan. >> Oletteko te yhdessä jo? >>

  Maija ei vastaa, mutta se ei estä Monaa. Oranssipää alkaa lallatella pussauskoppia, jota ala-astelaiset suosivat kiusatessaan ystäviään ihastuksista.

  Se saa Jaskan päättämään, ettei Mona tarvitse enempää alkoholia. Ensimmäinenkin oli ollut jo liikaa.

  Mona esittää vastalauseen, kun Jaska nappaa siideripullon pois. Hän yrittää saada pullon takaisin itselleen onnistumatta tavoitteessaan.

  >>Et tarvitse enempää >>, Jaska sanoo ennen kuin keskittää huomionsa Mikkoon. >> Niin, mennäänkö me huomenna… >>

  Mona keskeyttää Jaskan lauseen tukkimalla tämän suun kädellään. Sitten hän kääntyy katsomaan Mikkoa.
  >> Mikko, Mikko, >> Mona aloittaa. >>Miksei sulla ole ketään niin kuin meillä muilla? >>

  Mikko kohauttaa olkiaan. Hän ei halua puhua aiheesta.

  Se ei kuitenkaan Monaa estä. >> Mä hankin sulle jonkun, niin sitten sun ei tarvitse olla aina mun ja Jaskan kanssa. >>
  Mikko saa tarpeeksensa ja nousee pystyyn. >> Mäpä tästä häivyn, en tiennyt olevani kolmas pyörä! >>
  >> Mona! >> Jaska nuhtelee. >> Mikko tule takaisin, et sä ole kolmas pyörä! >>

  Mikko ei kuitenkaan tule takaisin.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Jaska & Mona
A/N: Jaahas, tähän pätkään on sitten hyvä lopettaa tämä(n) haaste(en eka kierros) - omasta mielestäni ainakin. Heh.
Vaikka oikeastaan jäin kaipaamaan Mikkoa, joka tästä pätkästä jäi nyt puuttumaan. Mutta häntä ei nyt voinut vain laittaa olemaan mukana tapahtumissa, vaikka kuinka olisikin mieli tehnyt.
Sanoja: 100

Tikittävä aikapommi, tuo munakello

Jaska ja Mona tuijottavat toisiaan. Molemmat ovat hyvin kalpeita.

  Sitruunankeltaisessa huoneessa on hiljaista. Ainoa ääni on lähtöisin tikittävästä munakellosta. Sen tikitys on uhkaavaa. Vielä pari minuuttia, sitten se soisi.

  Mona pureskelee peukalonkynttään, Jaska puree alahuultaan. Jännittyneisyys on miltei käsin kosketeltavissa.

  Lopulta omenanmuotoinen munakello parahtaa soimaan. Jännitystä se ei poista, tihentää sitä ainoastaan.

  Mona ryntää koulupöytänsä luokse. Hän ottaa valkoisen tikun käteensä ja katsoo sen pientä näyttöä.

  Jaska tulee Monan selän taakse ja kurkkii olan yli tikkua. Kaksi hyvin pinkkiä viivaa.

  Mona nappaa pöydällä lojuvan ohjeen ja tarkistaa siitä viivojen merkityksen. >> Raskaana… >>
  >> Voi vittu >>, Jaska tokaisee tahdittomasti. >> Mikko niin nauraa mulle… >>

[Okakettu]

Moikka kommenttikampanjasta! Olivatpas nämä viehättävän elämänmakuisia tekstejä, ihan sananmukaisesti slice of life -tyylisisiä. Olit mahduttanut nämä hetket Mikon ja Jaskan elämästä raapalemittaan todella onnistuneesti, ja etenkin dialogiasi oli todella mukava lukea - pidin etenkin tuosta Kakstoist wee on teini -pätkän sananvaihdosta poikien ja Piian välillä. On helppoa kuvitella tuonikäiset pojat ylpeilemään omalla pian koittavalla teiniydellään ja kyselemässä sen turvin kielareista. Minua hymyilytti myös tuo lopun "käänne", että vastaus ei sitten kuitenkaan ollut ollenkaan mieleinen. Tuon raapaleen lisäksi pidin kaikkein eniten alkupään pätkistä, joissa pojat ovat vielä suhteellisen nuoria, ihan jo siksi että harvemmin tulen lukeneeksi tuonikäisten lasten kolttosista - mukana oli paljon yksityiskohtia, joista tuli itselle nostalginen olo, kuten seurakuntatalon askartelutunnit ja ensimmäisen virallisen kesäloman hienous. Etenkin viimeksi mainitusta oli kiva saada muistutus, kun omat kesälomat ovat nykyisin vähän mitä sattuu (olkoonkin, että Mikon kesä meni arestissa ).

Myös poikien ekan raapaleen kohtaaminen oli mainio, kun miettii, että Mikon päähänpistosta huolimatta pojille kehittyy tiivis vuosien läpi kantava ystävyys, joka muuttuu myöhemmin ilmeisesti myös enemmäksi - ja kyllähän siitäkin on tässä ehdottomasti viitteitä (" Se tosiasia, että Mikolla on vasemmassa kädessään hänen antamansa liilahko onnitteluruusu, helpottaa hiukan Jaskan oloa. Sonjan tuoma ruusu ei ollut kelvannut kuviin otettavaksi" ja näin). Loppupään teksteissä näkyykin minusta hyvin se, miten ihmissuhteet muuttuvat kasvaessa paljon monimutkaisemmiksi ja omat tunteet vaikeammiksi ymmärtää. Tuohon viimeiseen osaan se erityisesti kulminoitui, olipas se käänne! Olit hienosti rakentanut siinä Jaskan ja Monan tuntemaa jännitystä munakellon äänen ja muiden yksityiskohtien kautta, varsinkin kun syy selviää kunnolla vasta aivan tuossa lopussa. Jäikin mietityttämään, että mitenhän Jaska ja Mona ovat tästä edenneet, ja miten Mikko on todella asiaan suhtautunut. Pitääpä käydä lukemassa jossain kohtaa myös joku muu Jaskaan ja Mikkoon keskittyvä tekstisi, kun uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa listaustasi, että olet muutakin heistä kirjoittanut. Kiitos paljon lukukokemuksesta!

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Okakettu! Se piristi päivääni.

Pidän todella paljon arkisista tarinoista, joten slice of life on juuri mun pala kakkua. Hah, pojat eivät olleet vielä tarpeeksi vanhoja kielarille. Mikä on hyvä, sillä hei, te kaksi olette vasta yksitoista (kohta kaksitoista).

Tuo on kyllä totta, itsekään en ole hirveästi lukenut pienten (ja hiukan vanhempien) lasten näkökulmasta kirjoitettuja tarinoita. Muutamia olen itse kirjoittanut, voisi kyllä olla hyvä kirjoittaa välillä lisääkin niitä. Olisi varmasti rentouttavaa, kun saisi ajatella kuin lapsi.

En ole vielä saanut kirjoitettuun muotoon sitä, mitä tapahtui liimaisen välikohtauksen jälkeen - miten pojista tuli siitä huolimatta ystäviä, jotka yhä pitävät yhtä. Mulla on yksi poikiin liittyvä tarina kesken, mutta ehkä sen jälkeen voisi viimeinkin kirjoittaa tarinan siitä miten ystävyys alkoi.

Ihan ensimmäinen tarina, joka aloitti Jaskan ja Mikon yhteisen taipaleen, ei löydy täältä - vielä. Se on niin vanha, etten ole sitä tänne julkaissut enkä tule julkaisemaankaan. Mutta, mulla on juuri sen uudelleen kirjoitus meneillään: hieman parantelua sinne tänne sekä vastaamaan nykyistä kirjoittamistaitoani. Sen lisäksi mulla on paljon tarinoita kerrottavana Jaskan ja Mikon elämästä, joten lisää heistä on tulossa aina joskus.

Kiitokset vielä kerran kommentistasi! Mukavaa, että tykkäsit tästä!.

-tirsu