Nimi: Kammiovärinää
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: S
Paritus: Charlie/Fleur (taustalla Bill/Fleur)
Tyylilaji: Angst
Vastuuvapautus: Rowlingin, lainaan & leikin
A/N: Ok, mulla selkeästi on nyt joku juttu tähän kyseiseen paritukseen/asetelmaan, mutta koettakaa ymmärtää
Joskus Ron puhuu Salaisuuksien kammiosta, hymyillen vain Hermionelle tarkoitettua hymyään. Silloinkin, kun nainen ei ole paikalla. Vaikenee vasta, kun Ginny painaa kädet korvilleen ja juoksee ulos huoneesta Harryn katsoessa ystäväänsä moittien. Charlie on puheenaiheen vaihdoksesta lähes kiitollisempi kuin siskonsa, sillä hänkin haluaa välttää tarinaa, vaikka eri syistä.
Charlie uskoo, että Simpukkamökin alta löytyy samanlainen luolasto kuin Tylypahkasta, ja pelkää olevansa itse sen hirviö. Mutta jos niin on,
ja onkin, silloin Fleur on turbaanipäinen lumoojatar, joka saa hänet tanssimaan pillinsä tahtiin.
Pahinta on, jos Bill saa tietää, ja Charlie toivoo haluavansa lopettaa ennen kuin tämä huomaa. Ja toisinaan haluaakin, mutta jatkaa silti Pirun tangoaan, jossa sydän hakkaa nopeammin kuin jalat ja hengitys on vaivalloista kuin vain kiivetessä äkkijyrkillä kallioilla. Sellaisina hetkinä veljeyden vahvat värit haalistuvat Fleurin ruusutapetteihin, vaikka Charlie koettaa muistaa lapsuudessa vannotut verivalat ja
mitä lojaalius merkitsee.
Eikä mikään merkitse, sillä Fleur tuoksuu tapetteihin painetuilta kukkasilta ja mereltä, ja tämän hiukset kutittavat Charlien ihoa vaikka nainen seisoo huoneen toisella laidalla. Fleur on niin hehkuvan kaunis ettei häntä voi katsoa suoraan, ja siksi Charlien suhde tähän vääristyy vääristymistään.
Molly aavistaa kyllä, ja korventaa Charlieta katseellaan, kerää samalla uutta vihaa miniäänsä kohtaan. Fleur vain heilauttaa hiuksiaan ja nauraa pahan pois. Charlie ei tiedä miten päin olisi, rakastaa leikkiä tulella, eikä kuitenkaan halua palaa. Ja Bill on niin sokea,
niin sokea. Anteeksiantamatonta, sillä Fleurin kaltaista vaimoa tulisi vartioida herkeämättä. Charlie ei enää muista onko ajatus hänen vai Fleurin, kaikki on liian sekavaa.
Romania on pelastus, mutta pöllöt jaksavat lentää sinnekin. Fleurin kirjeet kuristavat kurkussa ja alempana. Pergamentti tuoksuu ruusuilta ja petokselta, sitä säilytetään tyynyn alla kunnes parfyymi haihtuu ja paperi murenee. Ilman raikastuminen tekee saman ajatuksille; Charlie lähettää vaalean suortuvan pullopostina Mustanmeren yli, vaikka meri on väärä eikä paluuta ole.
