Nimi: Sankarien haudat
Ikäraja: K11
Tyylilaji: angst
Fandom: Olympoksen sankarit
Yhteenveto: Annabeth, Jason ja Percy käyvät muistelemassa sodassa kuolleita ystäviään
Oma sana: Mä en oo aikoihin saanu mitään kirjotettua. Alotin tänään piirtämään näitä seitsemää puoliveristä ja piirrustuksen kautta tuli tämä teksti aikaiseksi. Kommenttia saa heittää kehiin!
Sankarien haudat
Annabeth Chase katseli hymyillen vanhaa valokuvaa. Valokuvassa oli heidän koko vanha jenginsä. Leo virnuili tyytyväisenä kuvan laidassa, Piper oli hänen ja Jasonin välissä yhtä kauniina kuin aina. Jasonin edessä hymyili Percy kameralle epävarmana, Annabeth itse oli hänen vieressään ja piteli poikaystäväänsä kädestä. Annabethin takana seisoi Frank ja hänen edessään Hazel, jonka ympärille Frank oli kietonut kätensä. Kuva oli otettu juuri ennen viimeistä etsintäretkeä, joka oli melkein tappanut heidät kaikki.
Seitsemästä puoliverisestä sankarista oli jäljellä enää neljä. Vain Annabeth, Hazel, Jason ja Percy olivat selvinneet hengissä. Piper oli menehtynyt heistä ensimmäisenä, hänen perässään oli kuollut Leo. Leon jälkeen oli menehtynyt Frank. Annabeth muisti jokaisen kuoleman ja vieläkin muisto raasti hänen sydäntään. Heistä kaikista seitsemästä oli tullut niin läheisiä etsintäretken aikana.
Annabeth käänsi katseensa pois valokuvasta, joka oli hänen pöydällään, sillä hän ei kestänyt enää katsella ystäviensä onnellisia hymyjä. Kuva oli otettu heidän sota-aluksensa, Argo toisen edestä, kun he olivat piipahtaneet Puoliveristen leirillä etsintäretken välissä.
”Annabeth”, Percyn ääni kuului tytön takaa ja Annabeth tunsi, kuinka hänen poikaystävänsä kietoi kätensä hänen ympärilleen. Percy tiesi tarkalleen, mitä Annabeth ajatteli. Etsintäretkestä oli vuosi.
”Meidän pitää käydä haudoilla”, Annabeth kuiskasi kääntyen ympäri. Hän oli kasvotusten Percyn kanssa ja huomasi tämän takana seisovan Jasonin, jonka tuska paistoi pojan silmistä. Annabeth ei voinut ymmärtää Jasonin vahvuutta, tämä oli menettänyt etsintäretken aikana sekä parhaan ystävänsä että tyttöystävänsä ja oli silti jaksanut itse loppuun saakka. ”Missä Hazel on?”
”Hän sanoi käyvänsä manalassa Nicon kanssa. Menee ilmeisesti tapaamaan heitä ja viemään terveisemme. Minulla on Piperin haudalle kukkia. Onko teillä ruusuja?” Jason kysyi hiljaa ja vasta nyt Annabeth huomasi tulipunaiset ruusut pojan käsissä.
”On”, Percy veti esiin kimpun keltaisia ruusuja. Hetken Annabethia harmitti, ettei hänellä ollut mitään vietävää, mutta sitten Percy ojensi hänelle neljä keltaista ruusua. ”Toin nämä sinulle. Voit viedä ne Piperin, Leon ja Frankin haudoille.”
”Lähdetään”, Annabeth ehdotti ja kumpikin pojista nyökkäsi. He huokaisivat yhteen ääneen, astuivat ulos Annabethin ja Percyn talosta, jonka Annabeth oli suunnitellut ja kävelivät kohti hautausmaata, jonne heidän ystävänsä oli haudattu.
Annabethin ja Percyn talon lähettyvillä oli vanha hautausmaa, joka oli tarkoitettu pelkästään taisteluissa kuolleille puoliverisille. Hautausmaa oli lyhyen kävelymatkan päässä myös Puoliveristen kukkulasta, jotta sinne jääneet ystävät pääsisivät myös muistelemaan omia kaatuneita ystäviään.
Ulkona satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Jumalat kunnioittivat kuolleita sankareitaan. Annabethin, Percyn ja Jasonin askeleet kaikuivat mukulakivillä, vesi roiskui heidän allaan.
Sota Gaiaa ja jättiläisiä vastaan oli ollut pelottavan haastava. Oli etsintäretki, joka oli vienyt heidän ystäviensä hengen. He olivat matkanneet yhdessä, seitsemän sankaria. Mutta vain neljä oli palannut elossa takaisin.
Heidän siirtyessään hautausmaalle, Annabeth kurkotti ottamaan kumpaakin poikaa kädestä kiinni ja käveli heidän välissään. He olivat taittaneet matkan Kuoleman oville kolmestaan, päässeet pois sieltä, kyllä he tämänkin matkan taittaisivat rinnatusten.
Kolmikko pysähtyi ensimmäisen haudan kohdalle.
Piper McLean
”Uskollinen ja urhea viimeiseen asti taisteleva soturi. Hänen kauneutensa valaiskoon meidän tietämme.”
Annabeth puristi Jasonia kovempaa kädestä, sillä hän tunsi pojan tärisevän. Tämä hauta oli Zeuksen pojalle haastavin. Percy irrotti ensimmäisenä otteensa Annabethista, valikoi suuresta ruusukimpustaan yhden ja asetti sen valkoisen kyyhkyn muotoisen hautakiven päälle. Keltainen ruusu näytti hyvin kauniilta valkoisen hautakiven päällä. Annabeth asetti sen päälle toisen keltaisen ruusun. Jason puristi tummanpunaista ruusua kädessään kuin hänen olisi vaikea luopua siitä ja kyyneleet valuivat Zeuksen pojan kasvoilla. Annabethin kävi poikaa sääliksi.
”Yhdessä?” Percy kysyi ääneen pysähtyen Jasonin toiselle puolelle. Jason ei saanut sanoja suustaan, mutta nyökkäsi hitaasti. Percy laski kätensä Jasonin käden päälle ja nyökkäsi Annabethille, joka pian matki poikaystäväänsä.
He laskivat tummanpunaisen ruusun yhdessä Piperin haudalle.
”Uskollinen, urhea ja rakastettu”, Jason mutisi hiljaa. ”Minun on edelleen vaikea uskoa sinun olevan todella poissa.”
”Haluatko sinä olla hetken yksin?” Annabeth tiedosteli, mutta Jason pudisti päätään.
”Jatketaan matkaa.”
He kävelivät yhtäaikaa Piperin haudan viereiselle haudalle.
Leo Valdez
”Kaikkien ystävä ja ennen kaikkea kunniakas soturi.”
Tällä kertaa Jason laski ensimmäisenä keltaisen ruusun parhaan ystävänsä haudalle ja katseli surullisena hautakiveä. Annabeth laski ruusun ja viimeisenä Percy. He eivät viipyneet kauaa, sillä kaikki halusivat matkan olleen mahdollisimman nopeasti ohitse.
He suuntasivat viimeiselle hautakivelle.
Frank Zhang
”Ystävä. Rakastettu. Kunniakas soturi.”
Taivas repesi. Vesipisarat lensivät vauhdilla heidän ylleen, aivan kuin jumalatkin itkisivät menetettyjä sankareita. Annabeth puristi kumpaakin poikaa kovaa kädestä ja antoi kyyneleidensä valua poskilleen.
Kaikki laskivat yhtä aikaa keltaisen ruusun Frankin haudalle.
