Author: Herski
Rating: S
Pairing: Hermione/Draco
Genre: Romance
Summary: Hermione muistelee ihania aikojaan kolmen vuoden takaa kun hän vietti kaksi unohtumatonta viikkoa Dracon kanssa.
Tämmöinen idea tuli eilen illalla. Kirjoitin tämän melkoisen äkkiä eikä ole betaa niin saattaa olla joitain virheitä.
Mutta kertokaas mitäs piditte. Olen tosi huono keksimään otsikoita...
// Scarlett muokkasi ikärajan myös alkutietoihin
Rakkaus ei ole sammunut Hermione Granger istui hiekkarannalla katsellen siniselle merelle.
Oli jo niin myöhä ettei rannalla näkynyt muita. Aurinko oli laskenut jo kauan sitten. Kevyt tuuli leikki naisen ruskeilla kiharilla hiuksilla. Katsellessaan ympärilleen autiota hiekkaranraa hänen mielensä täyttivät ihanat muistot tästä samasta paikasta. Sillon hän ei ollut yksin, vaan miehen kanssa jota hän rakasti kovasti, ja rakastaa edelleen. Siitä on kolme vuotta eikä he ole nähneet sen jälkeen. He olivat olleet kuusi vuotta sitten samassa koulussa. Kyseessähän on tietenkin Luihuisessa ollut Draco Malfoy. Kaikki kouluvuodet he olivat vihanneet toisiaan mutta heidän tavattua kolme vuotta sitten täällä samalla rannalla heille syntyi pieni kesäromanssi. He olivat viettäneet kaksi ihanaa viikkoa yhdessä. Hermione ei ollut koskaan aijemmin ollut niin onnellinen kuin niinä kahtena viikkona. Aika oli mennyt liiankin nopeasti. Lähtöpäivänä mies lupasi pitää naiseen yhteyttä mutta miestä ei ole näkynyt eikä kuulunut kolmeen vuoteen. Nyt nainen oli tullut tänne rannalle viettämään lomaa yksin. Hermione veti koukussa olevat jalkansa rintaansa vasten ja sulki silmänsä.
”Granger?” kuului hämmästynyt miehen ääni. Nuori kaunis nainen kääntyi komeaan mieheen päin.
”Malfoy?” Hermione henkäsi hieman järkyttyneenä.
Hetken aikaan he katsoivat vain toisiaan kunnes mies aukasi suunsa.
”Oletko lomalla?”
”Kyllä, niinkuin taidat olla sinäkin?”
”Jep, piti tulla vähän rentoutumaan. On ollu aika raskasta töissä.”
”Niin, onhan se kuolonsyöjänä oleminen varmasti raskasta.” Hermionen suusta lipsahti, hän katui heti sanojaan nähtyään Dracon ilmeen.
”Tiedoksi vain, Granger. Minä en ole kuolonsyöjä, en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaankaan.”
”O-olen pahoillani...” Hermione sanoi hiljaisella äänellä. Heidän ylle laskeutui hiljaisuus sitten Draco taas puhui pehmeimmällä äänellä minkä Hermione on koskaan kuullut.
”No, sitä sattuu.” Draco virnisti hämmästyneelle Hermionelle.Hermione huokaisten aukasi silmänsä etsien paikkaa missä he olivat Dracon kanssa tuon keskustelun käyneet. Sitten hän huomasi jonkin matkan päässä olevan pienen rantakahvilan joka olikin jo nytten kiinni. Rantakahvilan takana näkyi suuri valkea rakennus. Hotelli, jossa he olivat sillon yöpyneet ja missä Hermione yöpyi nytkin.
Hermione loikoili sängyssään hotellihuoneessa ja kello oli jo yli kahden yöllä. Kohta hänen oveltaan kuului koputus.Hermione ihmetteli että kuka siellä tähän aikaan.Oven takana seisoi leveästi hymyilevä vaaleahiuksinen mies, jonka Hermione heti tunnistikin.
”Draco! Mitä sinä täällä tähän aikaan teet?”
”En saannut unta. Ajattelin jos lähtisit kanssani rannalle?”
”Rannalle? Nytkö? Mutta kellohan on jo vaikka kuinka.” Hermione sanoi ihmeissään.
”Vähät siitä paljon kello on.Kävellään ja jutellaan.” Draco virnisti.
”Mutta...”
”Hermione kiltti, tulisit nyt.”
”Hyvä on.” Hermione hymyli ihanille muistoilleen ja pieni kyynel valui hänen poskeaan pitkin. Hän kaipasi Dracoa nytten enemmän kuin koskaan.
”Täällä on kaunista...” Nainen henkäsi ihastellen kaunista maisemaa.
”Niin olet sinäkin.” mies sanoi hänen viressään ja kietoi käden naisen lantion ympärille. Nainen kääntyi mieheen päin, he seisoivat aivan lähellä toisiaan katsellen toisiaan silmiin.
”Luulempa että rakastan sinua, Draco Malfoy.” Nainen sanoi kuiskaten hymyillen.
”Luulempa että minäkin rakastan sinua, Hermione Granger.” Mies kuiskasi ja silitti naisen poskea.Pian heidän huulensa löysi toisensa. Suudelma oli pehmeä.Hermione tunsi kuinka toinen ja kolmaskin kyynel valui poskelle. Hermione pyyhki kyyneleet pois ja rupesi muistelemaan taas niitä ihania aikoja.
”Draco,näemmehän pian?” Nainen sanoi kyyneleen valuessa hänen poskeaan pitkin.
Mies tuli naisen luokse ja rutisti häntä hellästi. Irrottauduttuaan hän painoi huulensä naisen huulille.
”Näemme.”
”Lupaatko?”
”Lupaan.”
Hermioen ja Draco halasivat vielä viimeisen kerran ennen kun Dracon lentokone lähtee. Hyvästelyiden jälkeen Draco astui lentokoneeseen. Hermione katsoi haikeana kun lentokone nousi taivaalle.Hermione hymyili pienesti muistoilleen. Hän katsahti taivaalle ja huomasi että aurinko oli jo nousemassa.Kello oli jo varmaan viisi. Hermione nousi seisomaan ja lähti kävelemään kohti hotellia.
Hän astui hotellin isoon aulaan ja meni hissin luokse ja painoi nappia juuri kun hissin ovet aukesivat ja hissistä astui ulos haikean näköinen mies, joka törmäsi Hermioneen.
”Anteeksi...” Mies mutisi ja jatkoi matkaansa. Hermione katsoi miehen perään ihmeissään. Voiko olla?
”Draco?” Hänen suustaan pääsi enne kun hän itse huomasikaan.
”Niin?” Mies sanoi ja kääntyi katsomaan häneen ihmeissään. Mihen nähdessä naisen hänen silmänsä suurentuivat.
”He-Hermione?”
Hetken he taas seisoivat siinä kunnes Hermione otti muutaman askelman lähemmäs toista. Draco teki samoin. Draco kaappasi Hermionen syleilyynsä ja rutisti häntä tiukasti. Syleilystä irrotauduttuaan he katsoivat toisiaan silmiin.
”Olen kaivannut sinua, Hermione.” Draco kuiskasi.
”Niin minäkin sinua, Draco.” Hermione kuiskasi takaisin ja painoi huulensa miehen huulille.
**
Hermione heräsi kun tunsi kuinka joku silitti hänen poskeaan. Hermione aukasi silmänsä ja kohtasi Dracon hymyn.Hermione hymyillen käpertyi lähemmäs miestä. Draco kietoi kätensä naisen ympärille ja suukotti tätä otsalle. He ovat onnellisempia kuin koskaan nyt kun saavat taas olla yhdessä. Mikään enään ei voi erottaa heitä.
”Rakastan sinua, Hermione.” Draco kuiskasi Hermione korvaan.
”Niin minäkin sinua, Draco.” Hermione sanoi onnellisesti hymyillen ja painoi huulensa miehen huulille. He upottautuivat taas ihanaan suudelmaan.
***
Kommenttia...?
