Ficin nimi: Siipirikon linnun lento
Kirjoittaja: Enkelintekijä
Beta: -
Genre: Femslash, romance/fluff
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Luna/Ginny
Varoitukset: Femslash
Disclaimer: Rowlingin hahmoja, en omista näitä, enkä tee tällä rahaa.
A/N: Ensimmäinen ficcini tässä fandomissa. Kaikki kommentit ovat toivottuja, koska kommentit auttavat minuakin parantamaan kirjoitustani. Tämä syntyi hetken mielijohteesta enkä hirveästi jäänyt miettimään mitään vaan kirjoitin kaiken eilen illalla ja korjailin tänään.
***
SIIPIRIKON LINNUN LENTO
Ginny istuu suuren tammen alla, nojaten sen runkoa vasten. Puun alati liikkuva lehvistö päästää kultaisia valonsäteitä lävitseen. Luna makaa maassa ja hänen päänsä on Ginnyn sylissä. Hänen kulmastaan katsottuna valonsäteet tekevät Ginnystä pilkullisen. Luna virnistää iloisesti ja kierähtää pois toisen tytön sylistä. Ginny katselee häntä kummastuneena, mutta ei puhu, ei kysy. He lupasivat olla puhumatta, sillä se vain toisi todellisuuden heidän luokseen eivätkä he halua todellisuutta. Niinpä Luna asettuu Ginnyn vierelle istumaan ja punatukkainen tyttö nojaa päätään Lunan olkaa vasten. Hän sulkee silmänsä, mutta Luna jää katsomaan taivaalle. Hänen silmänsä ovat siniset, aivan kuten taivas. Hänen huulensa ovat punaiset, mutta niitä ei ole maalattu. Hänen ihonsa on kalpea ja, jos olisi yö, hänen ihonsa heijastaisi täysikuun hopeista valoa. Mutta nyt on päivä ja taivas on sininen, eikä Luna näe kuuta.
Hän kääntää katseensa Ginnyyn ja tönäisee tätä kevyesti. Ginny avaa nuo vihreät silmänsä. Luna tietää, että Ginny pitää häntä kauniina. Ginny tietää, että Luna pitää häntä kauniina. He hymyilevät toisillen ja suuri ilo vetää heidän suunsa virnistyksiin. Ginny nojautuu lähemmäs ja heidän huulensa kohtaavat kokemattomassa, haparoivassa suudelmassa. Sitten he irtautuvat toisistaan ja kaikkien tähtien loiste kukkii molempien silmissä. Tytöt kierähtävät pois puun rungon läheltä ja käyvät maahan makuulle. Heidän sormensa nivoutuvat yhteen, eikä Ginny punastu kuten yleensä.
He katselevat taivasta ja punaiset hiukset sekoittuvat ruohonkorsiin, oljenvaaleat suortuvat levittäytyvät punaisten ylle. He kuuntelevat hiljaisuutta, joka ei ole totta, koska sen voi kuulla. Mutta he eivät halua sinistä taivasta ja hiljaisuutta. He haluavat oranssin ja punaisen taivaan ja he haluavat lintujen laulua. He haluavat harmaan taivaan ja sateen tanssia huilunsoiton säestämänä. He haluavat violetin taivaan ja sakean sumun, jossa todellisuus on fantasiaa eikä ikuisuus ole kuolevainen. He haluavat rakkauden kukoistavan sodassa, joka on pelkkää vihaa, ja he haluavat valon olevan pimeyttä ajassa, jossa ainoa asia on hämärä. He haluavat surun, jota ei pelätä. He haluavat pimeyden, jota ei kirota. He haluavat viattomuuden olevan puhdasta. He haluavat katsoa siipirikon linnun lentoa ja sateenkaaren taian alla he haluavat olla ikuisesti yhdessä. He ovat onnellisia, mutta eivät sokeita. He korjaavat rikkinäiset mielensä hellällä kosketuksella ja sanovat rakastavansa toisiaan, mutta eivät vanno mitään.
Kun mustat sadepilvet vyöryvät heidän ylitseen peittäen sinisen taivaan, he nousevat seisomaan. Luna ojentaa kätensä Ginnylle. Punatukkainen tyttö hymyilee hieman ujosti ja tarttuu ojennettuun käteen. Luna ottaa tanssiasennon ja kehottaa Ginnyä seuraamaan. Sitten he alkavat tanssia. Rankkasade kastelee heidän vaatteensa ja hiuksensa, ukkosen jyrinä pelottaa Ginnyä ja salamat väläyttävät Lunan kasvoille sairaan valon, mutta he jatkavat tanssimista. He eivät halua lopettaa sateen takia, he eivät halua luovuttaa. Heidän tanssissaan on toivo, joka sodasta puuttuu. Heidän kosketuksessaan on rakkaus, jota maailmaa tarvitsee. Heidän katseissaan ja hymyissään on viattomuus, joka on uhanalainen tässä ajassa, tässä paikassa. He ovat siipirikon linnun lento, horjuva ja epävireinen, mutta toivoa ja yritystä täynnä.
