Nimi: Ruusutapetti (Baarin valoja)
Kirjoittajat: Lasikuula ja Ristiriita
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: drama, romance, angst, sekametelisoppa
A/N: Ristiriita lähetti minulle kommentoitavaksi tämän tekstin alun ja ilmaisin kommentissani, että tekstiä voisi vielä jatkaa. Hän totesi ettei jaksa ja käski minua jatkamaan
Alla näette lopputuloksen. Kommentit ovat enemmän kuin kivoja
Sana/kuva/lause10 kuvalla tämä
Kadehdin nuoria, pitkiä naisia, joille tarjottiin aina baarissa. Joiden hiukset heiluivat tuulessa ja tuoksuivat aina hyvältä. Niitä, joille ei ollut ongelma laittaa käsiänsä toisen naisen paidan sisään, venyttää kuminauhaa alusvaatteista, painaa suudelmia seinää vasten. Kadehdin ja vihasin heitä niin paljon, että lopulta etsin käsiini yhden. Tai oikeastaan hän etsi minut.
Elisa vain tuli ja taittoi selkäni kaarelle. Hänelle se ei ollut mikään outo asia, että yhdestä melkein hipaisusta joku suli syvästi kiinni häneen. Häneen, joka saattaisi haluta vielä huomennakin, tai olla haluamatta.
Minulla oli epäilys, ettei kaikki olisi niin yksinkertaista. Mutta kun kylmä lasi vaihtui pehmeään ihoon, unohdin kaiken mikä ei liittynyt häneen ja siihen huumaan, jolla hän hurmasi minut, sillä hän osti jokaisen sentin kehostani.
-
Arki tuli. Yksinkertaisia sanoja, monimutkaisia toteutuksia. Elisan katseessa oli epäilys, jonka varjo lankesi meidän yllemme. Ei me oltu edes me, vaan Elisa ja minä. Koska niin Elisa tahtoi, ja niin oli vain oltava.
Yhteisen kodin seinät olivat punaiset, Elisa tapetoi niihin mustia ruusuja. Hän taitteli hyllyjä, ja tv:n hän asetti ikkunan eteen. Valkealle sohvalle oli ihanaa vain kaatua, viedä Elisa mukana. Vai veikö hän minut, en tiedä.
Joinain päivinä olisin halunnut tanssia ja laulaa, mutta mieluummin katselin Elisaa kampaamassa hiuksiaan. Tunnustelin hänen kehoaan sormenpäillä. Kai se oli virhe. Elisa puhui lähtemisestä.
Eräänä päivänä koti oli enää vain seiniä. Seiniä ruusukuvioilla, televisio ikkunan edessä, ja minä katselemassa tähtiä parvekkeella, itkemässä itseäni uneen puolityhjällä vuoteella. Katsomassa Elisan kaappia, koskematta kuitenkaan sen tyhjiin hyllyihin.
Kadehdin naisia, jotka osaavat päästää irti. Joiden kasvoja peittää maski, joka saa toiset kehräämään. Niitä, joille ei ole vaikeaa viedä toisen omaa.