Nimi: Hurjanhurtta
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Genre: drama, humour, näytelmä, tajunnanvirta
A/N: Tämä teksti osallistuu Rakasta sivistyssanoja!-haasteeseen sanoilla monodraama ja kynologia. Tästä piti tulla jotain ihan muuta, mutta teksti piti päänsä ja sen seurauksena tästä tuli jotain hyvin hämärää. Tosiaan, tämän on ainakin tarkoitus olla näytelmä (tarkemmin sanottuna monodraama
). Ja pieni lukuohje; Tekstin alussa on linkki, klikkaa sitä ja jätä se tekstin lukemisen ajaksi taustalle. Tekstin ja musiikin yhteensopivuudesta en osaa sanoa, mutta tuota musiikkia kuuntelin tätä kirjoittaessani joten se saa olla myös tämän oikein nerokkaan (tai epänerokkaan) näytelmän taustamusiikkia. Monodraama kun on usein musiikin säestämä, niin sitten on tämäkin
Tyylillisesti tämä on ehdottomasti poissa omalta mukavuusalueeltani, en tykkää lukea näytelmiä, en liiemmin tykkää käydä näytelmiä katsomassa enkä tykkää niitä myöskään kirjoittaa (sen sijaan tykkään näytellä näytelmiä
) Toivottavasti joku tämän tekstin löytää ja mahdollisesti kommentoikin tätä. Itse olen tämän suhteen vähän huvittunut, koska yyyh! Tästä ei pitänyt tulla tällainen. Pahoittelen tekstin mahdollista tylsyyttä, ainakin vielä näin ekan näytelmätekstinpoikasen kohdalla se juoni on vielä vähän hakusessa
Plus tämä on vähän tajunnanvirtaa ja sehän on jo käynyt ilmi, että kun kirjotan, mun päässäni tapahtuu hassuja...
[Nainen seisoo huoneen ovella, katselee huoneeseen sitä kuitenkaan näkemättä. Taustalla kuuluu hiljaista musiikkia.]MARIYA: Ilta on kaunis. Sanoinko ilta on kaunis? Tarkoitin, että on ilta, ilta on. Mitä tuo koira tekee tuossa?
[Nainen sitoo päähänsä valkoisen liinan.]MARIYA: Menetkös siitä, pahainen piski! Kaikkoa kapinen koira.
MARIYA: Etkös sie totella tahdo?
MARIYA: Mitäs olet vailla? Alatkos jo kaikota, ei miulla ole aikaa koirille.
[Koira haukkuu.]MARIYA:
(vihaisesti, huitoo koiraa kauemmaksi sen näykkiessä hänen nilkkojaan) Pois! Pois! Eikö siuta ole kasvatettu kunnolla? Eikö? No, menetkös siitä!
[Nainen kävelee keittiöön, koira seuraa. Nainen kaataa koiralle vettä ja antaa vähän lihaa.]MARIYA: Siinä siulle, hurjanhurtta.
MARIYA: Taidat olla varsin sievä karvanaama. Kuljetko nimetönnä?
[Koira haukkuu.]MARIYA:
(huokaisee) Koirat eivät puhu. Eivät puhu! Miksi mie siis kyselen? Kyselen kuin pahainen juoruämmä, enkä koskaan vastaustakaan saa.
[Naisen sormet eksyvät rapsuttamaan koiraa korvien takaa.]MARIYA: Kiltti sie ainakin olet. Päältä hurja sisältä lempeä täynnä ja lempeä vailla. Sitäkö sie olet, hurjanhurtta?
MARIYA: Kah, siinäpä siulle nimi. Hurjanhurtta hurja hurtta. Ei nimi ole nätti, mutta nimi kuitenkin. Koirankasvatuksen ensimmäinen askel on nimi, sano. Kyllä siusta vielä kelpo piski saadaan.
[Nainen hymyilee ja taputtaa Hurjanhurtan päätä. Nainen nostaa ruoka-astian lattialta ja lähtee ovelle.]MARIYA: Ans tullen sitten.
MARIYA: Koirankasvatuksen toinen askel on liikunta, joten ans tullen, Hurjanhurtta.
[Koira ja nainen kävelevät ulkona. Lehdet kahisevat hiljaa tuulessa.]MARIYA: Tassua toisen eteen, hurja hurtta. Pans käpötellen, käpötellen.
MARIYA: Mistäs sie olet kuule lähtenynnä? Kyllähän siulla koti pitää olla, vai kuinka. Koiria kun ei tuosta vaan tulla tupsahda maailmaan, kyllä siellä joku emä pitää olla ja joku jalostamassa. Mie ehkä olen joku vanha muori, mutta silti mie tiedän kuinka lapsia tehdään, vaikka ne tässä tapauksessa koiran lapsia olisikin.
MARIYA:
(kohauttaa olkapäitään ja jatkaa matkaansa) Ala tulla!
MARIYA: Tiedätkös, että joskus sitä täällä metsäpoluilla kohtaa ihmisiä ja sitten sitä sanotaan oikein päivää, joskus ihan kädestä pitäen. Koirilla ei sellaisia tapoja taida olla. Työ vaan tökitte toisianne kuonolla ja saatatte haukkua haukahtaa pariin otteeseen ja siinä on koko melodramaattinen tapaaminen. Oikea antikliimaksi, ei edes mitään ilotulituksia tai muuta jännittävää.
MARIYA: Ja taas mie höpäjän piskille, ihan kuin sie osaisit miulle jotain vastata. Hyvällä lykyllä sie vaan sanot ”hau” ja siinä on koko loistava sananvaihto koiran ja ihmisen välillä. Joskus mie mietin, että mitä mie oikeen kuvittelen kun höpäjän kaikille ja kaikelle. Kai mie vaan odotan, että sieltä jostain joskus tulee vastaus. Siehän voit vaikka yhtäkkiä oppia puhumaan ja saatat vastata miulle jotain muutakin kun sen ainaisen ”hau”n.
(naurahtaa)[Nainen kumartuu poimimaan maasta kepin. Heittää sen ja Hurjanhurtta säntää sen perään.]MARIYA: Kolmas koirankasvatuksen askel on leikki ja hellyys. Sen jälkeen vasta voi alkaa sanoa, että koira on todella koira.
MARIYA: Vai menikö se sittenkin toisinpäin. Ylösalaisin vain alasylöisin? Oliko ensin kuri ja sitten hellyys vai menikö se sittenkin juuri näinpäin. Hei, anna se keppi tänne, kuulitkos!
MARIYA: No, ota sitten se keppi. En minä sitä olisi erityisemmin tarvinnutkaan. Hah, mihin ihminen tarvitsee keppiä?
[Koira juoksee metsään keppi suussaan. Nainen jää katselemaan sen perään.]MARIYA: Kah, sinne se sitten laukkasi. Ei mennyt koirankasvatus ihan ohjekirjan mukaisesti, kai. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla lähteä liikkeelle lähtöruudusta.
MARIYA: Ehkä seuraavaksi jalostan itse itselleni koiran, sellaisen joka on koira eikä narri. Ehkä tyydyn sellaiseen elukkaan, joka on yhä melkein susi – tai sitten en. Ehkä minä en sovi koiranomistajaksi.
[Nainen kääntyy kohti omaa mökkiään.]MARIYA: Kyllä vika oli nyt hurtassa. Minä seurasin ohjekirjaa orjallisesti, yhdessä ehkä menin sekaisin. Ensimmäinen koira, mutta jääkö se viimeiseksi, ken ties. Vai onko se sana kuitenkin kenties. Nyt alkaa maailma jo murtua sen verran, että aika mennä nukkumaan.
MARIYA: Mutta missä on mökki. Voi pojat, taidan olla eksyksissä!
[Nainen seuraa polkua vielä vähän matkaa.]MARIYA: Ah, tuollahan se jo siintääkin. Onko minun mökkini muka tuollainen? On varmaan, en olekaan aikoihin käynyt mökkini ulkopuolella. Tai sitten olen vain tulossa tosiaan vanhaksi. Hyvä että elän yksin. Vai onko sittenkin parempi, että minulla on seuraa. No voi, kylläpä tästä tulikin vaikeaa.
MARIYA: Kaikenlaisia vaikutuksia sitä koiralla onkin. Millä koiralla? Sillä hurjalla? Alan olla jo vanha. Ilmeisesti, ajatuskaan ei tahdo kasassa pysyä.
[Nainen huomaa tutun koiran mökkinsä ovella.]MARIYA: Kas, etkö sie malttanut olla poissa. No, tule sisään. Saanpahan miekin seuraa.
