SPOILERS: Spoilaa mangan englanninkielistä julkaisua. (Chapter 50)
Title: Wilden sanoja
Author: Aimtist
Fandom: Kuroshitsuji
Genre: Romance
Ikäraja: S
Paritus: Finnian/Snake
Disclaimer: Kuroshitsuji hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Yana Tobosolle. Minä vain leikin.
AN: On tehnyt mieli ficata tästä sarjasta jo ikuisuus, mutta yhtenä hidasteena oli se, etten vain ollut löytänyt sitä minulle mieluisinta ja inspiroivinta paritusta Kuroshitsujista. Ja sitten päädyinkin lukemaan tätä myös englanniksi (suomeksi ilmestyy vain kuusi osaa vuodessa, tämä oli väistämätöntä!) ja löysin myös tästä sarjasta parituksen, joka nousi ylitse muiden. Seuraukset löytyvätkin tästä
”Hei Snake!” kuului huudahdus, mikä sai hintelän nuorukaisen pysähtymään keskelle puutarhassa kulkevaa polkua. Saavutettuaan toisen Finnian hymyili oikein leveästi ja kysyi sitten iloisesti: ”Onko sinulla nyt vapaata?”
Snake nyökkäsi hieman häkeltyneenä toisen pirteydestä. Vaalean nuorukaisen hymy vain leveni ja silmät loistaen hän kysyi: ”Saanko silittää käärmettäsi? En ikävä kyllä muista, kuka hän heistä on...” Finnianin ilme venähti hieman tämän epätietoisuuden vuoksi.
Kultaiset silmät levisivät yllätyksestä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan tahtoi lähellekään hänen ystäviään. Yleensä kaikki pelkäsivät heitä.
”Nimi on Wilde, sanoo Wilde”, Snake vastasi lähes automaattisesti yllätyksestä huolimatta. ”Ja saat, sanoo Wilde.”
Hymy palasi takaisin puutarhurin kasvoille. Hitaasti hän ojensi kättään ja silitti Snaken kaulan ympärille kietoutuneen käärmeen päälaen suomuja mahdollisimman hellästi.
Wilden hiljainen sihinä rikkoi puutarhassa vallitsevan äänettömyyden. Käärmettä silittänyt käsi jähmettyi paikalleen Finnianin miettiessä, tekikö hän jotain väärin. Pitäisikö hänen lopettaa?
”Pidän sinusta, sanoo Wilde.”
Phantomhiven talouden vaaleahiuksinen puutarhuri hymyili Snaken sanoille. Varovasti hän kuitenkin siirsi kättään ja painoi sen vasten kartanon uusimman työntekijän kasvoja. Hieman karkeat sormet silittivät nyt käärmeen sijaan Snaken posken vaaleita suomuja.
Turkoosinsiniset silmät kohtasivat hetkeksi kultaiset, mutta pian puutarhuri käänsi katseensa takaisin toisen olalla kiemurtelevaan käärmeeseen.
”Ilo kuulla. Minäkin pidän sinusta. Tahtoisin tosin tietää, pitääkö Snakekin minusta. Minä nimittäin pidän myös hänestä. Paljon. Osaisitko auttaa minua, Wilde?” Finnian kysyi käärmeeltä hyväntahtoinen, ystävällinen hymy huulillaan, mutta vilkuillen aina välillä toisen nuoren kasvoja.
Snake tuijotti lyhyempää miestä silmät suurina.
Lopulta, vihertävän käärmen sihistyä hintelän miehen olalla, Snake vastasi puoliksi kuiskaten: ”K-kyllä, sanoo Wilde.”
Entisen sirkuslaisen posket alkoivat kuumentua Finnianin sormien alla. Nuorukainen punastui silkasta hämmennyksestä.
Finnianin hymy vain leveni vastauksen ja Snaken punastumisen johdosta. ”Hyvä”, blondi nuorukainen kuiskasi takaisin ja suuteli Snakea oikein hellästi.
”Hyvä.”