Nimi: Yö ja Päivä.
Kirjoittaja: Codename
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Het, 2x One-Shot, Hurt/Comfort vähän Comedy ja Romance
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
Paritus: Harry/Luna
Summary: Harry rypee katuojassa ainoana ystävänään viinapullo. Voiko mikään tuoda hänen ikuiselle yölleen auringonnousun ja uuden päivän?
A/N: Osallistuu FanFic100 kilpailuun sanalla 31=Auringonnousu. Mukana kaksi lyhyttä one-shottia samassa ja ne ovat Yö sekä Päivä. Toinen on enemmän kuvailupainoitteinen ja toinen dialogipainoitteinen. Lukekaa itse.
Yö
Viinapullo, mikä ihana ilmestys.
Paras ystäväni, paras toverini.
Ainahan voin luottaa sinuun,
kun kaikki muut hylkäävät minut.
Ne perkeleen ystävät, todellakin.
Lupasivat aina olla tukenani, mutta katso,
miten kävi.
Makaan vain täällä kuraojassa.
Ei muuta minulla ole kuin viinapullo.
Ja itseni.
Kukaan ei tunne enää minua.
Kaikki vain luulevat minua yhdeksi niistä.
Kerjäläisistä.
Täällä vain olen ja ikuinen yöni minua vaivaa.
Ei ole auringonnousua.
Edes näkyvissä.
Päivä
”Harry, oletko se sinä”, kysyi unelias ääni häneltä.
”Luna?”
”Niin, se olen minä”, Luna vastasi, ”ja sinä olet todellakin siinä.”
Harryn haparoiva katse kohtasi Lunan, joka näytti olevan huolissaan.
Hänen katseensa oli erilainen kuin ennen.
Nyt se oli huolestunut ja valpas.
”Mitä sinulle on oikein tapahtunut?”
”Ei sinun tarvitse tietää...”
”Mutta kun minä haluan...”
”Ei sinun tarvitse tietää! Jätä minut vain rauhaan!” Harry huusi pelästyttäen Lunan.
”En minä voi jättää sinua tuonne. Sinähän olet humalassa”, Luna sanoi melkein itkien
Harry katsoi viinapulloonsa ja otti siitä pienen hörpyn.
”Mitäs siitä?”
”En kestä katsoa sinua tuollaisessa jamassa.”
”Silloin sinä voit vain lähteä pois", Harry sanoi välinpitämättömästi.
Luna katsoi häntä yhä, mutta nyt surullisella ilmeellä.
”Tulsit mukaani", hän kuiskasi.
”Mitä sinä sanoit”, Harry kysyi ihmeissään.
”Pyysin sinua tulemaan mukaani”, Luna sanoi surullisena.
Auringonnousu oli sittenkin tullut Harrylle.
Kaiken aikaa hän oli kuvitellut Lunan olevan
siinä ihan toisissa aatoksissa.
Mutta nyt pelastus oli saapunut.
”Tulen mielelläni mukaasi”, Harry sanoi ja heitti viinapullonsa mäkeen. Hatarin askelin hän tuli pois katuojasta ja Lunan tukemana he lähtivät pois.
”Tiedätkö, minulla on huppupäisten höyryperhosten höyrymehua kotona. Sen sanotaan häivyttävän humalan pois...”
