Ficin nimi : Onko se liikaa toivottu?
Kirjoittaja : Kapsuuu
Beta: miida_prinsessA_
Genre : Angst, Drama.
Ikäraja : S
Paritus : Bill /Fleur
Disclaimer: Hahmot, paikat ja kaikki muu tunnistettava kuuluvat Rowlingille. En saa tästä minkäänlaista
korvausta, ainoastaan hyvän mielen.
A/N: Elikkäs, ensimmäinen vähän synkempi ficci multa. Vinkkejä olisi kiva saada, vasta toinen fic kyseessä. Osallistuu
Naimisiinx3. Ja, no, nauttikaa!
~~~~~~
”Ministeriö on kaatunut. Rymistyir on kuollut. He ovat tulossa.”Hopeisen ilveksen kadottua paniikki puhkesi. Osa noidista ja velhoista kaikkoontuivat välittömästi, loput jäivät taistelemaan. Loitsut lentelivät, huppupäiset kuolonsyöjät eivät välittäneet ketä kirosivat, huudot kaikuivat ympäri aluetta. Fleurin valkoinen, hopeana hehkuva häämekko oli revennyt helmasta ja menettänyt hohtonsa. Nopealla liikkeellä nainen repäisi helman niin, että se ylsi reiden puoliväliin.
Se oli tiellä, se on vain mekko, hän lohdutti itseään.
Vaikka kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna, kauhistuneet huudot kuuluivat selvinä, ja viilsivät ilmaa. Fleurin vieressä lasit särkyivät loitsun osuessa niihin, ja nainen suojasi naamansa lentäviltä sirpaleilta. Kädet verisinä hän kävi vastahyökkäykseen.
*****
Molly ryntäili ympäriinsä hoitamassa haavoittuneita, kuolonsyöjät olivat kaikonneet huomattuaan Harryn olevan muualla. Morsian vajosi polvilleen keskelle pihaa. Hän huomasi Billin juoksevan luokseen hätääntyneenä. Mies puhui, mutta hän ei sitä kuullut. Sulhanen tarttui käteen, mutta morsian ei sitä tuntenut. Hetken tuijotettuaan syvälle hätääntyneisiin silmiin, nainen avasi suunsa puhuakseen, kyyneleet poskilla valuen. Hetken aikaa hän vain aukoi suutaan ilman sanoja. Kun puhetta viimein tuli, ei se ollut kuiskausta kuuluvampi.
”Mi-minä ’alusin vain onnistuneet ’äät. Onnellisia muistoja.
Onko se liikaa toivottu?”
