Kirjoittaja Aihe: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S  (Luettu 3084 kertaa)

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« : 28.12.2013 13:29:28 »
Nimi: Kesäisin kukkivat lehtikuuset
Kirjoittaja: Nauha
Genre: Raapaledraama
Ikäraja: S
Paritukset: Lily/Rose
Vastuuvapautus: Kaikki on Rowlingin, minulle jäävät vain sanat.
Yhteenveto: Hän kuulee kärpäset ja katoamisen.

A/N: Halusin kirjoittaa jotain kevyttä, helppoa ja nopeaa, koska puolikkaan femme10 #4:n deadline lähestyy ja uumoilen epäonnistumista.


Kesäisin kukkivat lehtikuuset

Huomenhaamu on hiipinyt ikkunanraosta sisään ja kutittelee kolealla kielellään paljaita jalkoja. Lily kiskoo ne nopeasti peiton alle, pusertuu kiinni lakanoihin ja kuulee katossa pyörivän kärpäsen.

”Nero tai ei, temperamenttiaan ei ainakaan ole perinyt minulta”, äiti sanoo oven takana ennen kuin koputtaa. Lily leikkii, ettei kuullut, kumpaakaan.
Hän on kirjoittanut Roselle kirjeen:
Kaikkoonnutin Albuksen eilen, isä lähetti aurorit etsimään.
Olen vanki ja odotan vierailijaa.
Rakkaudella Lily

Se on dramaattista ja huikentelevaa, mutta niin on hänkin ja Rose varmasti nauraisi lukiessaan. Tulisi jos tulisi, Lily tietää, että haluaisi ainakin. Suudelmasta ei pitkään elä.

Ehkä Albus löysine kielenkantoineen olisikin pitänyt muuttaa lehtikuuseksi. 
”Kukkivaksi.”
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 278
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #1 : 28.12.2013 14:26:59 »
Olipas söpsöinen juttu, ja kuitenkin juuri tarpeeksi pilkettä silmäkulmassa jottei juttu muuttunut täysin tahmaiseksi - korkeintaan hieman pihkaa kuusesta, ja se onkin jo ihan oivallista. :>

Minusta tämä oli aikamoisen näppärä ja nokkela näinkin lyhyeksi jutuksi. Tässä ei huudettu eikä räyhätty, mutta draamaa oli siitä huolimatta. Osittain nerokkaan Lilyn ja Rosen suhde, löyhäkielinen Albus, kuinka paljon vanhemmat tiesivät... Suhde ei siis ollut todellakaan vain Lilyn ja Rosen suhde vaan siihen sotkeentuivat mukavalla tavalla perhe(iden?) muutkin suhteet, sisar ja veli, lapsi ja vanhemmat. Kivaa!

Kivaa oli esimerkiksi tämäkin:

Lainaus
Kaikkoonnutin Albuksen eilen, isä lähetti aurorit etsimään.

Hahahaha!

Kirje oli muutenkin loistelias, siinä sekoittuivat todet ja kuvitelmat mitä hurmaavimmalla tavalla. Ikävaihe sai minut mietteliääksi, koska tarinassa oli samaan aikaan jotain todella lapsekasta ja tyttömäistä, mutta päämäärätietoisuus oli kuitenkin tosi voimakasta. Kiinnostava yhdistelmä. En siis tarkoita lainkaan väittää, että ikäjakso olisi epäselvä tai huonosti valittu, pidin välimaastoilusta kovastikin. Koska se on useimmiten totta. :>

Kuvailu oli enemmän kuin hyvää, ja mukavasti mahtuivat kärpäset ja lehtikuuset näinkin lyhyeen tarinaan. Olen iloinen, ettei kukintoja oltu liiaksi karsittu, koska niistä sai paljon iloa. Tykkäsin kovasti!
perhosen siivenisku


Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #2 : 28.12.2013 19:33:39 »
Lehtikuusen kukka on kuin ananas. :3 Makea otsikko, ja tarkoitan niinkuin siistiä ennemmin kuin imelää. Pidän kuvailuistasi, ja dramaattinen ja huikenteleva Lily oli niin ihanan... kesäinen ja nuori.

En nyt yritä sanoa mitään kovin syvällistä etenkään kun edellisessä kommentissa on jo mainittu monia huomionarvoisia seikkoja, mutta kerron, että luin ja pidin. :) Teksti kurotteli mukavasti rajojensa ulkopuolelle, kun huomasin ajattelevani, että kai se Albus nyt löytyy! Hih.
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #3 : 28.12.2013 23:24:50 »
Kaksi kommenttia noin hirvittävän nopeasti ja ihania vielä! Te hemmottelette mut pilalle, alan kuvitella, että voin julkaista ihan mitä vain, ja aina kommentteja sataa.

Ensin ensimmäinen, eli Renneto! Aina sä kerkeät niin hurjasti ja yllättäen tulla lukemaan ja kommentoimaan. Sulla täytyy olla silmät selässäkin!

Tämä oli tällainen, aika pitkälti vain ajatuksenvirtana kirjoitettu, kun halusin saada jotain tehtyä. Kamalaa ehkä, mutta totta silti. Ja lopulta olin oikeastaan hyvin tyytyväinen siihen, että sain jätettyä tämän tähän, en hionut, hinkannut ja venyttänyt. Vaikka vähän nyt jo tuntuu, että olisi voinut antaa enemmänkin, kun tässä oli itselle niin maukkaita asioita kirjoitettavaksi. Mutta siinä se on ja kokonainen!
Ilahduin itse Lilystä hahmona hirmuisesti, taidan tarttua häneen uudelleenkin, kun oli jotenkin niin helppoa ja pehmoista.
En lopulta pysähtynyt juurikaan miettimään ikää tai asetelmia, kaikki vain tuli itsekseen ja nuorihan Lily on, nuori ja vähän hurja ja ah niin dramaattinen.

Kiitos ja olen onnellinen, että kärpäset ja lehtikuuset maistuivat!

Ja Letizia! Olen mahdottoman tyytyväinen, siihen, että pidit otsikkoani makeana. Siistinä! Nauratti tämä vähän. Mietin hetken, onko se liikaa tai liian kaukaa, irti, mutta pidin siitä liiaksi ja päädyin. Muita vaihtoehtoja ei tosin ollutkaan. Joten palkitsevaa, että se miellytti ja maistui!

Luulen, että Albus löytyi (tai löytyy viimeistään myöhemmin), ei Lily sentään veljeään surman suihin syöttäisi! Vaikka onkin huikentelevainen ja villi. Tarina olisi kyllä sekin.

Kiitos hirmuisesti myös sinulle kommentistasi, se ilahdutti ja ihastutti kovin!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 454
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #4 : 06.01.2014 21:54:15 »
En yleensä lue mitään kolmannesta sukupolvesta, he eivät yleensä kiinnosta, mutta tähän kiinnitin huomiota kun tiesin sinun kirjoittavan niin kauniisti.

Ihan mahdottoman pieni ficlet, mutta silti kaunis. Ihanan yksinkertainen. Tuo kirje varsinkin, siitä pidin. Ei sen kummempia korulauseita, mutta silti tärkeimmät asiat. Olen vanki, ja odotan vierailijaa. Niin.

Kielikuvat ovat jälleen kauniita, "huomenhaamun kolea kieli" esimerkiksi. (Pitikö sen muuten olla aamu vai onko se ihan tarkoituksella haamu?)

Lainaus
Hän kuulee kärpäset ja katoamisen.

Tämä yhteenveto oli lempilauseeni. Upeasti sanottu.

Yksi pikku juttu vain jäi häiritsemään: eikö kukaan koskaan kirjoita kolmannesta sukupolvesta ilman minkäänlaista viittausta vanhempiin (eli Harryyn ja kumppaneihin), ja heiltä perittyihin ominaisuuksiin? Ei se tässä kovasti häirinnyt, mutta ylipäätänsä.

Mutta kiva pikku ficlet oli, ja ihana nimi, ja ihana lopetus (:
-Iloinen Sipuli
Who am I? A bundle of information

**SIPULIMAA**

**AO3**

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #5 : 06.01.2014 23:12:53 »
Ilahduttava Iloinen Sipuli yllättää jälleen! Ja vielä kahdella kommentilla, olin saada sydänkohtauksen! Halusin vastata tähän ensin, koska se tuntui helpommalta. Samojen käsien ja kasvojen kanssa mun pitää ehkä vielä vähän kasata ajatuksiani, ennen kuin osaan sanoa siihen mitään. Tämä kommentti sitten taas herätti suoraan vastauksen.

Mulla on juttu lyhyisiin teksteihin, ja nykyään nimenomaan raapaleisiin ja tuplaraapaleisiin. Sanamäärien kyttäämisessä on ilmeisesti sitä jotain :D Eli lyhyt tämä kyllä on, koska sataan sanaan ei enempää mahdu!
Toivottavasti oli silti tarpeeksi.

Huomenhaamu oli äärimmäisen tarkoituksellinen (kerrankin!), se on vanha sana josta juurtavat juurensa esimerkiksi ilmaukset aamu ja huomenta :) Ainakin lähteideni mukaan näin, haha. Joka tapauksessa ihastuin sanaan vallan ja halusin käyttää sitä. Siitä tämä koko teksti oikeastaan lähti.
Yhteenvedosta pidän itsekin kovasti! Melkein harmitti kun keksin sen vasta tekstin kirjoitettuani, koska olisin sitten halunnut saada sen itse ficciin mukaan. Mutta toisaalta se toimii oivallisena yhteenvetonakin! (Yleensä yhteenvetoni ovat poimintoja tekstistä, siinä tämä on nyt poikkeus) Kuulostapa itsetyytyväiseltä.

En valitettavasti osaa vastata tuohon kysymykseesi kolmannesta sukupolvesta ja heidän vanhemmistaan. Tämä on kolmas ikinä kirjoittamani fic ja ensimmäinen tästä sukupolvesta, joten olen melko kykenemätön arvioimaan ficcareiden yleisiä taipumuksia :D
Toki itsekin ärsyynnyn siitä, miten esimerkiksi Rose usein kuvataan äitinsä kopioksi. Sellaiseen en lähtisi ja toivon, etten moiseen sortunut.
Halusin tuoda tähän vanhemmat ihan sen takia, että se korostaisi tyttöjen nuoruutta, ja Ginnyn lausahdus temperamentista on yksinomaan hänen käsityksensä, en mene sitä allekirjoittamaan suuntaan tai toiseen. Omat vanhempani ainakin ovat usein kiistäneet meidän perineen huonot ominaisuutemme heiltä, en siis ehkä siksi koe tätä mitenkään Ginnyä ja Harrya alleviivaavaksi seikaksi.
Mutta sen voi varmasti nähdä monin tavoin :)

Kiitos kovasti kommentistasi ja kehuistasi, ne olivat valloittavia!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 1 006
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #6 : 12.01.2014 20:24:12 »
Kommenttikampanjasta hei!

Mulla on mennyt jo monta päivää siitä, kun tämän otin kommenttikampanjasta ja luin. Sitä ennenkin olin jo lukenut tarinan ainakin viisi kertaa ja joka kerralla ajatellut, että tätä tekstiä todella pitäisi kommentoida. Mutta koska olen tälläinen vätys niin saat kommenttisi vasta nyt. Ehkä kuitenkin pitkä harkinta on saanut kommentin kypsymään ja nyt se on todella hyödyllinen ja hyvä. Tai sitten ei...

Mä tykkäsin tosi paljon parituksesta. En ole koskaan lukenut mitään Rosesta ja Lilystä, mutta se toimi hyvin. Ehkä osittain juuri siksi, ettei näistä hahmoista mitään ole kerrottukaan. Ginnyn temperamentin tyttö kyllä on perinyt, sanoo nainen mitä haluaa. Näinkin pieneen raapaleeseen sä olet saanut monta hahmoa: nuoruuden intoa ja kiukkua tulvillaan oleva Lily, kanteleva Albus, pojastaan huolissaan oleva Harry, paheksuva ja ehkä hieman luotaan työntävä Ginny (ei tuo ole ainakaan minulta, älkää syyttäkö minua) ja tietysti Rose, jota kaivataan.

Kirjoitit todella sujuvasti ja nätisti. Virheitä ei ollut ja kieli oli kaunista. Huomenhaamu ja monet muut lausahdukset saivat minut toivomaan, että saisin itsekin käytettyä tuollaisia ilmaisua niin kepeästi ja helposti kuin sinä. Niistä tuli raapaleeseen kaunis hieman haikea, hieman unenomainen ja hetkessä viipyilevä, mutta seuraavaan jo katsova tunnelma.

Se on dramaattista ja huikentelevaa, mutta niin on hänkin ja Rose varmasti nauraisi lukiessaan. Tulisi jos tulisi, Lily tietää, että haluaisi ainakin. Suudelmasta ei pitkään elä.
Tää oli ehdottomasti mun lempikohta. Se toi hienosti ilmi tyttöjen persoonallisuutta.

Pidin kamalasti, kirjoita ihmeessä lisää kolmannesta sukupolvesta!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Kesäisin kukkivat lehtikuuset | S
« Vastaus #7 : 14.01.2014 22:45:43 »
Hei vain Alice Katarina ja tervetuloa lehtikuusien pariin noin seitsemättä tai sadatta kertaa! Hauskaa että olet jaksanut (jaksanut! Kuin näin lyhyen tekstin lukeminen vaatisi juurikaan ponnisteluja!) lukea tämän niinkin monta kertaa ennen varsinaisen kommentin jättämistä. En lainkaan pahastunut siitä, että vitkuttelit muutamia päiviä, kärsivällisyys on mulle harvinainen hyve. Lisäksi olen kuullut, että tekstini ovat usein jotenkin vaikeasti kommentoitavia, joten ehkä vika ei olekaan sinussa :D

Täytyy myöntää, että mulle ajatus Rose/Lilystä on oikeasti vähän kumma, vaikka toisaalta aika luonteva. En ole erityisemmin sukulaisten parittamisen kannalla, mutta näkisin tässä tytöt pikemminkin parhaina ystävinä kuin serkuksina, mikä sitten puolsi minut parin kannalle.
Ja ovathan he toden totta helppoa riistaa, kun pohjana on vain oma mieli ja muutama hassu lause canonia lapsuudesta.
Ihanaa, että pidit tytöistä ja parituksesta.
Mulla on vähän tapana kansoittaa tekstejäni viittauksilla useisiin hahmoihin, koska se on mielestäni ihana väylä rakentaa taustatarinaa ja hetkeä ja hahmoja. Kaikkien elämässä on kuitenkin myös muita kuin he itse ja heidän rakastajansa.
Mutta se täytyy sanoa, että minusta Ginny ei ole luotaantyöntävä, vaan enemmänkin turhautuneen tiedostava omasta temperamentistaan. Sen minkä itselleen myöntää voi silti kieltää miehelleen!

Olen varma, että voisit käyttää huomenhaamuja sun muita aivan yhtä kepeästi, anna mennä vain! Ei se vaadi kuin vähän uskallusta ottaa riski siihen, että ilmaus ei iskekään lukijoihin tai tuntuu käytetyltä. Mulle tärkeintä on kuitenkin, että se kuulostaa itelle hyvältä, koska kirjoitan lopulta enemmän itseäni kuin muita varten. (En tiedä onko se vähän tyhmää)
Palkitsevaa on tietenkin se, kun jutut iskee niin kuin sinuun nyt ja tulit sen vielä sanomaankin!

Kiitos kovasti kommentistasi, pidin siitä kovasti ja lupaan ainakin yrittää kirjoittaa kolmannesta sukupolvesta lisää. Ehkäpä palaan vielä näihinkin yrittäessäni viimeistellä femme-haasteeni viimetingassa!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun