Kataja, K-11

[Snouk]

Otsikko: Kataja
Ikäraja: K-11
Varoitukset: yksi napakka kirosana, aukkoinen(?) kerronta
Genre: draama, angst
Haasteet: -ismittääkö? (anarkismi), Sananlaskuhaaste III (Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.) ja Originaali10 #2
Muuta: Teksti perustuu uneen ja pyrin pitämään asiat mahdollisimman samoina kuin unessa. Oma kokeilu.


Kataja


Ihmisten hälinältä ei saa puheesta selvää. Meteli ei silti tunnu kovalta. On kuin tarkkailisin kaikkea ruumiini ulkopuolelta. Voin melkein irtautua ja nähdä itseni jonottamassa liinavaatteita hätääntyneen ihmismassan poukkoillessa ympärilläni. Se huutaa, kyselee ja itkee. Valittaminen on niin kovaa, ettei yksilöitä ole enää olemassa. On vain nurkkaan ahdettuja häkkieläimiä, joita vartijat joutuvat jatkuvasti ojentamaan. Riviin, jonoon, järjestys.
Olen poikkeus joukossa, jossa kasvoilla valuvat kyyneleet ja suusta purkautuu vaikerrus. Olen hiljaa ja turta, otan siististi viikatun pinon kuluneita lakanoita ja seuraan ohjeita. En sano kenellekään mitään, koska en ymmärrä mitään. Silti osaan kävellä oikeaan suuntaan oikeaa käytävää oikeaan huoneeseen, jossa muut naiset petaavat sänkyjä, varailevat nukkumapaikkoja ja nyyhkyttävät läheistensä olkapäihin, jos ovat sattuneet onnellisesti pääsemään samaan huoneeseen. Petaan itselleni nurkasta alapedin ja istun sängylleni kyyryyn. En jaksa muistaa, miksi olen täällä.

Kolkon huoneen ovi on auki ja käytävästä loistaa kalseaa loisteputken valoa hämärään huoneeseen, jonka pinta-alan täyttää natisevat kerrossängyt ja vaatepinot. Kännyköihin puhutaan viimeisiä hätäisiä puheluita. "En tiedä missä olen." "En tiedä, miksi olen täällä." "Hyvästi." "Äiti, minua pelottaa." "Minä rakastan sinua." "Minä rakastan sinua." "Minä rakastan sinua."

Minulla ei ole puhelinta. Eikä minulla ole ketään kenelle soittaa.

"Toisinajattelijoita. Niitä me olemme, mutta se ei ole paha asia, kultaseni. Se on valtio, jonka mielestä olemme väärässä, vaarallisia ja meidät on eliminoitava. Ymmärrätkö, meillä on täällä tehtävä. Ei ole sattumaa, että juuri meidän perässä juostaan ja kimppuumme käydään. On meidän tehtävämme uhrata itsemme hyvän asian puolesta. Tämä maailma tarvitsee meitä, meidän kaltaisiamme urheita ihmisiä, jotka edistävät muutosta. Maapallo palaa vielä alkutilaansa, eikä sillä ole väliä, vaikka me kuolisimme, sillä silloin olemme tehneet sen hyvän asian puolesta. Me pelastamme maailman, rakas. Nuku nyt, huomenna on vielä uusi päivä."

Pehmeät asut ovat nuhjuiset, mutta mukavat. Kolkossa kivirakennuksessa on kylmä joka tapauksessa. Pyrin pitämään pääni kasassa, päivästä toiseen. Vaatteet ovat lähes puhtaita, koska emme tee mitään. Päivittäin peseydymme, syömme ja nukumme. Vuoroissa, ryhmissä ja aikatauluissa. Muun ajan istumme ja odotamme. Suurin osa odottaa pelastusta, toivoa, merkkiä onnellisesta tulevaisuudesta. Minä odotan kuolemaa. Sitä hetkeä, kun ruoka lakataan tarjoilemasta tai vartijat alkavat ampua. Aseet heillä on univormuisilla olillaan taukoamatta, mutta kertaakaan en ole kuullut aseen lataamisen naksausta.

Nukun yöni huonosti kuten kaikki muutkin, mutta samassa huoneessa nukkuvista varmaan parhaiten. Meitä on lähes neljäkymmentä tyttöä ja naista ahdettuna kymmeneen kerrossänkyyn. Olen yksi niitä harvoja, jotka nukkuvat patjallaan yksin. Monella on joku läheinen luonaan ainakin toistaiseksi. Siskoja, äitejä, tätejä. Ihmiset rutistavat toisiaan iltaisin, osittain lämmittääkseen kehojaan, mutta myös pitääkseen sielujaan ehjinä. Pelko itkettää heitä iltaisin, mutta rakkaus saa heidät nukahtamaan edes hetkeksi. Kylmyys ja niiskutus häiritsevät omaa nukkumistani, mutta joka ilta onnistun vajoamaan siihen onnelliseen illuusioon, että saattaisin uneni aikana menehtyä. Että aamulla kaikki olisi omalta osaltani ohi.

Joka aamu herään ja pieni pala sisintäni murenee pois siitä epätoivosta, jonka uusi päivä tuskallista elämääni aiheuttaa. Kuljeskelen pitkiä käytäviä vailla määränpäätä, eihän täältä millään ulos pääsekään. Kukaan ei enää yritä paeta. Sen suhteen kaikki ovat jo luovuttaneet. Ihmiset ovat ahdistuneita, mutteivät enää näkyvästi vihaisia. Hiljaisuus vajoaa päivä päivältä hallitsevammaksi. Puhuminen tapahtuu kuiskaamalla eivätkä vartijat reagoi keskusteluyrityksiin millään tavalla. Vartijoiden rauhalliset käskyt kaikuvat käytäviltä huoneisiin, mutta vastalauseita ei ole edes olemassa.

"Tärkeintä on pitää pää pystyssä ja järki siinä päässä. Paremman tulevaisuuden tavoittelulla saa anteeksi hirmuteot. Oleellista on saada kaikki ymmärtämään, miten meidän maailmamme toimisi paremmin. Miten meidän tulee kaikin keinoin pyrkiä kohti tavoitetta ja jokaisen pyrkijän on oltava valmis kuolemaan. Minä tiedän miten sinua pelottaa, mutta kuuntele, äiti on tässä. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Se ei satu. Nykymaailmassa meitä ei kiduteta. Luoti päässä ei tunnu miltään. Sitä ei ehdi edes pelätä. Meidät halutaan vain pois päiviltä. Jos sitä ennen saamme jotain aikaiseksi, kuten olemmekin jo saaneet, millään ei ole enää mitään väliä. Joku aina jatkaa siitä, mihin me jäimme. Pahinta, mitä voi tapahtua, on ikuinen vankeus pelkästä ajattelusta eikä olisi ehtinyt ajaa asiaansa. Sinulle ei käy niin, minä lupaan sen. Sinusta tulee vielä jotain suurta."

Seison kärsivällisesti ruokalinjaston jonossa lautanen tarjottimellani. Jono liikkuu hitaasti ja liikkujat vaikuttavat elottomilta. Olen viimeinen, koska en jaksa enää välittää edes nälästä. Viimein vankilan keittäjänä iät ja ajat toiminut iso mies, jonka nimeä en tiedä, kippaa lautaselleni kauhallisen ällöttävältä haisevaa perunasosetta, jonka seassa on palasia porkkanaa. Tuijotan ruokaa hetken, en edes halua syödä. Mietin, miksi joka aterialla kuitenkin syön.

"Sinä et syö, koska olisit nälkäinen. Sinä et syö pitääksesi kiinni rutiineista. Sinä et syö, koska ruoka tai ruokailu olisi nautittavaa. Et edes keskustele muiden ruokailijoiden kanssa ja nieleskelet ateriaasi väkipakolla", keittäjä sanoo ja nostan katseeni häneen.

"Sinä syöt, koska sinä haluat pysyä hengissä. Sinä syöt, koska sinä odotat päivää, jona voit mennä jatkamaan siitä, mihin aiemmin jäit."
"Minä yritin pelastaa tämän maan", sanon. Keittäjä huokaisee.
"Niinhän te kaikki yrititte."

"Siat! Te ette voi tehdä näin! Te ette voi! Hänhän on vasta lapsi, hän ei ole tehnyt mitään. Päästäkää hänet vapaaksi, olkaa kiltit. Ottakaa minut hänen sijaan, päästäkää tyttäreni vapaaksi. Ette voi viedä häntä minulta! Vastatkaa minulle! Pankaa minut vastuuseen teoistani, tämä oli minun suunnitelmani ja käskin hänet mukaan, hän ei halunnut tehdä tätä. Hän on syytön! Syytön! Hän yritti pelastaa tämän maan, senkin valtion huorat! Vielä tekin elätte meidän luomassamme maailmassa!"     

[Funtion]

Mikähän siinä on, kun oon viime aikoina nähnyt kaikkialla alkusanoissa sanat "teksti perustuu uneen"... : o Nähtävästi ihmisillä on ollut viime aikoina mielenkiintoisia unia! Muistan iteltänikin yhden pari yötä takaperin, siinä oli ruumis ja murhaaja joka jahtas mua (koska olin käräyttänyt sen poliiseille lol). Pakko myöntää, että oon hieman skeptinen näin ennen tän tekstin lukua, koska en oo vielä koskaan lukenut hyvää uneen perustuvaa tekstiä (tai sitten olen, mutta kirjoittaja ei vain tunnustanut sitä uneksi).

Ihmisten hälinältä ei saa puheesta selvää.
Mahtavaa, takerrun heti tekstin ekaan lauseeseen. Tää oli vaan vähän hassusti ilmaistu, tai siis mitä hälinä tässä kohtaa tarkoittaa? Jos hälinä tarkoittaa puhetta, niin "ihmisten puheelta ei saa puheesta selvää", whoot. Tässä ilmeisesti ihmiset hälisevät, mutta päähenkilö tahtois kuulla jonkun tietyn ihmisen/olennon/olion puheen -- tajusinko oikein? Voih, mitähän tästä tulee jos yritän rationaalistaa koko tekstin!

Ihmiset rutistavat toisiaan iltaisin, osittain lämmittääkseen kehojaan, mutta myös pitääkseen sielujaan ehjinä.
Ehkä 'sielunsa' olisi oikeampi muoto?

Tääpäs oli... mielenkiintoinen. Ensimmäinen kappale oli tosi sekava ja unenomainen, mutta sen jälkeen asiat alkoivat kulkea aika kronologisesti ja fiksusti, ei ollut enää ongelmia ymmärtää (vaikka monia aukkoja jäikin). Eniten mua jäi vaivaamaan se, mikä tässä nyt oli pielessä ja miksi se maailma piti pelastaa. Mitä oli tapahtunut?!? Ugh, päähenkilö oli lamaantunut, jopa pitkästyttävä, mutta ehkä se on ymmärrettävää tuollaisissa oloissa, varsinkin kun hän on selkeästi ollut tuolla kauemminkin. En tiedä, tää jäi tavallaan aika vaisuksi mulle, koska eniten mua kiinnosti se causa, eikä sitä tarjoiltu lainkaan vaikka koko ajan elättelin toivoa siitä. Mä oon vähän sellainen ihminen, ettei mua kiinnosta mitä tapahtuu, vaan miksi niin tapahtuu. Nyt mulla tuli tästä mieleen kaikki katsomani sotaleffat (voidaan laskea yhden käden sormilla) ja dystopiasta kertovat romaanit; löytyiskö tämän tekstin ydin jostain näiden kahden välimaastosta? Hmm.

Teknisesti tää oli ihan hyvää luettavaa, sellaista sujuvaa. Lauseet eivät tökkineet, eikä virheitäkään juuri ollut. Toisaalta teksti ei päässyt myöskään yllättämään, vaan kaikki oli ehkä hieman ennalta arvattavaa. Toimiko unen kirjoittaminen novelliksi? No, en oo vieläkään ihan myyty tälle. Sen kuitenkin sanon, että en kadehdi sun unias, tää oli kuitenkin jossain määrin ahdistava -- olisi taatusti ollut ahdistavampi, jos olisin itse nähnyt tän unen. Otsikko jäi vähän kaukaiseksi mulle, vaikka siinä se yhteys sananlaskuun olikin.

Kiitos tästä! : )

[Snouk]

sensaatio: Tästä tekstistä on jo jonkin verran aikaa, mutta muistan sun kommenttis luettuani olleeni aika samaa mieltä. Mäkään en pidä uniin pohjautuvista teksteistä usein, koska ei sitä kaikkea unen informaatiota saa siirrettyä sanoiksi mitenkään järkevästi. Itse koettu tunnelma ei vaan välity ja idea menee pilalle, jos alkaa tosissaan rakentamaan irrationaalisista palasista jotain järkevää. En itsekään oo tähän mitenkään supertyytyväinen siis.

Mä en valitettavasti pysty selostamaan, mitä tuo ensimmmäinen lause tarkoittaa, koska näin ajan vierähdyttyä en yksinkertasesti muista. Mä en ymmärrä tuota itsekään, vaikka tavallaan saan kiinni siitä, mitä oon tuon kanssa ajatellut. Selostamaan en kyllä pysty, sori. Myönnän ihan suoraan, että ompa aika typerä ilmaus, yritin vissiin olla jotenkin taiteellinen. 

Otsikon muistan viitanneen siihen, että tällä hahmolla oli jokin tavoite, johon ei sitten ylettynyt.

Kiva, että tästä sai edes jotain selvää, mutta ymmärrän hyvin ettei iskenyt. Muistan, että tämä oli unena kyllä aika creepy! Kiitos palautteesta, vaikka sillä ei sinänsä mitään teekään, kun teksti kusee ideansa takia.  Mutta oikeesti, kiitän kommentista. Aina kiva kuulla muiden mietteitä.

[Odo]

Kommenttikampanjasta hei. c:

Tämä oli mielenkiintoinen teksti, vaikka tähän jäikin aukkoja. Olisin halunnut ehkä kuulla, miksi ihmiset ovat joutuneet sinne ja miten maailmaa on yritetty pelastaa. Miksi se piti pelastaa? Toisaalta taas tykkään teksteistä, jotka antavat lukijalle mahdollisuutta ajatella, mitä kaikkea sen taustalla voi olla. Kaikinpuolin tämä oli kirjoitettu todella hyvin, mun silmiin ei sattunut virheitä ja kerronta toimi todella hyvin.

Olit saanut tähän hyvin sitä fiilistä, millaista tuolla paikassa oli. Ajattelin sen vankilaksi ja päähenkilön vangiksi. Kaikki yksityiskohdat liinavaatteista ja ruokajonoista sopivat musta tähän tosi hyvin ja kertoivat paikan oloista ja päähenkilön ajatukset paikassa olivat jännää luettavaa. Vangittuna ja yksitoikkoisessa elämässä varmasti mielenkiinto katoaa ja lopulta haluaa kuolla. Pidin siitä, miten se kuitenkin söi ja kuinka keittäjä kertoi, että hän tahtoi pysyä hengissä. Kokonaisuutena siis tykkäsin, vaikka monia kysymyksiä heräsikin.

En ole tainnut ennen lukea uneen perustuvia tekstejä tai en ainakaan muista. Tässä oli tavallaan sitä unen tuntua, kun kaikkea nimenomaan ei selitetty vaan se oli kohtaus, josta välittyi noita pieniä tapahtumia ja dialogia.

Kiitos tästä, oli mukavaa löytää tämä. :>

[O_oka]

Jotenkin mulla oli sellanen olo, että oon lukenut tän aikaisemminkin... kommentoimatta. Sitten vilkaisin julkaisupäivämäärää ja kappas, täähän on aika vanha teksti! Pakkohan tässä nyt on kommentoida, kun kerran luin tämän jo toiseen kertaan alusta loppuun...

Tuli mieleen heti ensimmäisenä Orwellin tekstit, ainakin se 1965 vai mikä se oli. Jotenkin samantyyppistä kerrontaa, tai ainakin samanlainen fiilis jäi. Ja ehkä myös siitäkin, että tässä tarinassa oli kyse kapinasta, joka on mennyt pieleen. Vähän sellaista isoveli valjoo meininkiä, tai ainakin sellainen olo minulle jäi.

Kirjoitit että kyseessä on oma kokeilu, ja kokeiluna tämä on kyllä todella onnistunut. Jätti minulle ainakin sellaisen tyhjän olon ja vähän sellaisen "täh" fiiliksen. Hyvällä tapaa siis! Aloin heti miettiä, että mistä on kyse. Ja jotenkin tässä tekstissä näkee sen, että voittajat kirjoittavat historian - että jos häviät, sinut unohdetaan. Ja että ei ole sellaista asiaa kuin mustavalkoinen, tässä on selkeästi osa ollut kapinan puolella ja osa ei (keittäjä)...