Nimi: Lumienkeleitä Kirjoittaja: DragonHeart58
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draamaahan tämä
Summary: ”Minä haluan tehdä lumienkelin”, Amy sanoi hymyillen.Vastuunvapaus: Omaa mielikuvitusta yhtä kaikki, en saa tästä korvauksia
A/N: Tällaista olen raapustellut jokunen aika sitten, ja päätin nyt laittaa tänne kun siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi tänne jotain laitoin. Ei mitään Shakespearea, omaksi huvikseni kirjoittelin
Eihän tämä mitenkään omaperäinen tarinalta saati otsikolta ole, ehkä enemmänkin sellainen hyvän mielen tarina (onko liikaa sanottu
) Ja tänne Sanan säilään tämän laittaisin
Niin ja kovinkaan pitkä tämä ei ole, hiukan yli triplaraapaleen. Mutta löpinät sikseen ja lukemisen iloa!
Lumienkeleitä
Lumi oli saapunut yöllä hiljaa hiipien ja sulkenut kaiken puuterinkeveään syleilyynsä. Puiden oksilta roikkuvat lasiset jääpuikot helisivät pohjoisen tuulen soittamassa tahdissa. Kirkas talviaurinko kurkisti valkeahuippuisten vuorten takaa, ja sen kultaiset säteet juoksivat äänettömästi alas laaksoon piiloutuen kimaltelevien kinosten sekaan. Pakkanen nipisteli leikkisästi kylmiä poskia, jotta niistä tulisi terveen punertavat.
Josh seurasi katseellaan pikkusiskonsa touhuja huulet hymyyn kaartuneena. Amy kirmasi pienillä viisivuotiaan jaloillaan ympäri pihamaata pöllyttäen höyhenenkeveää lunta ympäriinsä. Hän heittäytyi selälleen lumeen nauraen suloisesti pelkästään siitä ilosta, että sai telmiä puhtaanvalkealla lumivaipalla. Pian hän kuitenkin nousi istumaan ja käänsi katseensa Joshia kohti.
”Isoveli, tule sinäkin!” hän huusi Joshille kirkkaalla lapsen äänellään.
”Eääh, onko pakko?” Josh kysyi kiusoittelevalla äänellä.
”On on!” hänen pikkusiskonsa huudahti ja nousi seisomaan. Samassa Amy oli juossut veljensä eteen ja tuijotti häntä suurilla, pakkastaivaan sinisillä silmillään.
”Minä haluan tehdä lumienkelin”, Amy sanoi hymyillen.
”Kyllä sinä saat tehdä lumienkelin, jos haluat”, Josh vastasi pehmeästi.
”Minä haluan, että sinäkin teet”, Amy sanoi vaativasti kömpien samalla veljensä syliin istumaan.
”Miksi?” Josh kysyi hymyillen.
”Koska sinun isovelilumienkelisi voi silloin pitää huolta minun pikkusiskolumienkelistäni”, Amy sanoi totisena.
Josh tunsi kuinka ilahtunut hymy hiipi hänen huulilleen. Hän tuijotti siskonsa lapsensuloisia kasvoja, joita kehysti hänen hunajanvaaleat, lumiset hiuksensa.
”Hienoa! Mennään tekemään yhdessä isoveli- ja pikkusiskolumienkeli!” Josh huudahti innostuneella äänensävyllä, ja sai Amyn suun kaartumaan ilahtuneeseen hymyyn.
”Joo! Tule!” Amy hihkaisi ja tarttui veljeään kädestä kiinni johdattaen tämän koskemattoman lumihangen luokse.
Pian sisarukset makasivatkin pehmeää lumivaippaa vasten heilutellen käsiään ja jalkojaan ja nauraen samalla onnellisesti. Enkeleiden ollessa valmiita he nousivat ylös ja jäivät katselemaan aikaansaannostaan.
”Valmista tuli! Eivätkö ne olekin hienoja?”, Josh sanoi ja katsahti sylissään olevan siskonsa kuuraisia hiuksia, joulunpunaisia poskia sekä hänen tuikkivia silmiään. Amy nyökkäsi hänelle pienesti ja loi kasvoilleen tyytyväisen hymyn.
”Nyt ne voivat leikkiä yhdessä”, Amy sanoi.
”Ja juoda kuumaa kaakaota ja syödä pipareita”, Josh täydensi.
”Niin”, pikkusisko myötäili ja painoi päänsä veljensä hartiaa vasten ”tai sitten nekin voi tehdä omat lumienkelit”.
