Jo hänen ensimmäisenä opiskeluvuotena --
Kuulostaa vähän töksähtävältä ilman oikeaa päätettä: opiskeluvuotenaan kuulostaisi paremmalta tässä yhteydessä.
-- Potterin poika toi ne jo ihan tarpeksi mieleeni. Mutta hänkin.
Tarpeeksi-sanasta on pudonnut toinen e-kirjain. :> + En oikein saanut kiinni, mihin tuo lisäys ”mutta hänkin” liittyy? Se jäi jotenkin… irralliseksi.
Tutkivan, pähkinänruskean katseen, mikä yritti tulkita häntä.
Pitäisikö tässä olla, että ”tulkita minua”, kun seuraavasta virkkeestä selviää Hermionen tulkitsevan katseen kohdistuvan Kalkarokseen, joka on tekstin minäkertoja? Minä vaihtaisin myös mikä-sanan joka-sanaan, kun viitataan edeltävään sanaan/sanayhdistelmään, ei kokonaiseen lauseeseen.
Mutta en minä koskaan tahtonut, paitsi ehkä hälle. Hälle, joka yritti kerran ymmärtää.
Kun teksti on muuten kirjakielellä, puhekieliset ilmaukset tökkivät tässä pahasti, rikkoen yhtenäistä tyyliä. Kannattaa vaihtaa nuo ”hälle”-sanat ”hänelle”-muotoon, niin hyvä tulee. :>
Oi nam, uutta Snarmionea <3 Ihanaa, että joku tätä ihanuutta vielä jaksaa kirjoittaa, jotta minulle (ja miksei muillekin) löytyy ainakin välillä uutta luettavaa, vanhat ficit kun on melkein puhkiluettu. Paritus on suosikkejani ja tykkäilin tästä; harmi vain, että pienet virheet hieman veivät lukuiloa ja söivät tekstin sujuvuutta. :/ Varsinkin lyhyiden ficcien kanssa kannattaa olla erityisen supertarkkana virheiden suhteen, sillä mitä lyhyempi teksti on, sitä enemmän virheet vievät mennessään ja lukijana niihin kiinnittää enemmän huomiotaan. :>
Tykkäsin Severuksen ajatuksista. On hienoa, että hän laittaa merkille Hermionen ja Lilyn yhtäläisyydet (he ovat kyllä kieltämättä pelottavan samankaltaiset, jos ulkonäöllisiä seikkoja ei oteta huomioon), mutta huomaa kuitenkin Hermionessa myös erilaisuutta Lilyyn verrattuna. Muutoinkin hahmot ovat tässä onnistuneita: Hermione, ystävällinen ja lempeä, tiedonjanoinen, tutkiva, ymmärtävä sekä Severus aavistuksen kyynisenä ja synkeänä, haluttomana kertomaan tai muistelemaan menneisyyttään. Vau. Siinä on paljon asiaa melkein-raapaleelta, sillä usein niihin ei saa millään mahdutettua kaikkea tarpeellista, vaan jokin jää aina puuttumaan. Tässä tekstissä tuntui olevan kaikki paikallaan, enkä oikeastaan jäänyt kaipaamaan mitään enempää, sillä tärkeimmät tuli sanottua.
Kiitokset tästä, onneksi nappasin tämän KK:sta, muuten olisi mennyt Snarmione ihan ohi suun. : )
~ Herkku.
