Nimi: Kotiin
Kirjoittaja: namina2
Beta: ei oo, joten virheitä voi olla..
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Romance, Songfic
Disclaimer: Kelmien ja koko taikamaailman tekijänoikeus kuuluu J.K. Rowlingille. Kappale on G-Poweredin omaisuutta. Kirjotan tätä vain itseni ja (toivottavasti) muidenkin huviksi. En saa tästä rahaa.
Warnings: Mainitaan raiskaus, sekä kiroillaan vähän
Summary: Remuksen ja Siriuksen tiet ovat eronneet monen vuoden jälkeen ja Remus etsii lohtua Italiasta.
A/N: Tää on siis eka Songficcini, joten en oo varma miten hyvä tää on. Ois kiva saaha kommentteja, myönteitä tai kielteistä, miten nyt haluat. Mä sain idean tähän kuunnellessani tätä biisiä bussissa, ja mielestäni tämä kertoi Siriuksesta ja Remuksesta. Idea ei jättänyt rauhaan, joten päätin nyt sitten kirjoittaa tämän. Biisi on siis G-Poweredin kappale Kotiin. Kappaleen säkeistöt ovat vähän väärässä järjestyksessä, koska se sopii tähän paremmin näin. Mutta yrittäkää silti nauttia ja kommentoikaa, kiitos!
Kotiin
Aikaa kului, tiemme kulkivat erilleen
Kaikki muuttui, eikä palannut ennalleen
En sua enää elämääni tarvinnut
Enkä enää apuasi kaivannut
Olimme asuneet yhdessä jo viisi vuotta, mutta lähes kaikki siitä oli ollut vain valhetta. Kyllä, olin joskus rakastunut Siriukseen, saatoin olla vieläkin, mutta olimme vain kasvaneet erilleen sitten kouluaikojen.
Meidän elämäämme olivat riepotelleet niin sota, vanhempieni kuolema, kuin yhteiskunnallinen halveksuntakin, sillä olinhan ihmissusi ja lisäksi vielä homo.
Minä en saanut töitä, koska olin erilainen, eikä Sirius, koska hänen sukunimensä oli mikä oli, eikä sillä tähän aikaan hirveästi kunnioitusta herennyt. Me elimme Siriuksen enoltaan saamilla perintörahoilla, kunnes sain paikan kansainvälisestä ihmissusi-tutkimuksesta. Minä harkitsin vain hetken ennen kuin suostuin.
Lähdin pakoon.
Tiesimme molemmat ettemme tarvinneet enää toisiamme ja, että pystyisimme elämään erillämmekin. Meidän rakkauden osoituksemme olivat käyneet harvemmiksi ja harvemmiksi, kunnes loppuneet lähes kokonaan. Rakkautta osoitimme toisillemme vain silloin, kun olimme molemmat pahasti humalassa emmekä muistaneet niistä enää aamulla mitään. Emme vain yksinkertaisesti kaivanneet toisiamme.
En kestänyt, kun sulle naurettiin
Pääni käänsin, kun sua pilkattiin
Minä lähdin, sinut hylkäsin
olin arka, ja sua häpesin
Kuulin, kun meitä pilkattiin ja meille naurettiin kävellessämme käsikädessä kaupungilla. Vitun homot, meille huudettiin.
Yhden muita säädyttömämmän huudon jälkeen vilkaisin Siriusta, ja huomasin häntä sattuvan. Hän ei näyttänyt sitä ulospäin, sillä oli saanut kasvatuksen, jossa sanottiin surun olevan heikkoutta. Silti minä tiesin, miltä Siriuksesta tuntui, olinhan asunut hänen kanssaan jo monta vuotta. Huomasin se pienestä kireydestä leuan tiennoilla, hiukan kaventuneista silmistä sekä pienestä puristuksesta kädessäni. Näitä eleitä ei olisi kaikki huomannut sillä ne olivat niin pieniä ja huomaamattomia, mutta minä tiesin. Tiesin, että hän oli paljon haavoittuvaisempi, kuin ulkoa näyttäisi.
Silti en tehnyt mitään. Minä vain puristin Siriusta nopeasti kädestä ja jatkoin matkaa kuin en olisi kuullut ollenkaan huutoja.
Minä tiesin, kuinka paljon hän haavoittuisi lähdöstani, mutta silti hylkäsin hänet. Näin olisi parempi, ei tarvitsisi enää valehdella. Toivoin vain, että hän antaisi minulle anteeksi vielä joskus.
Halusin itse yrittää, selvitä, elää
Sydämeni haavoitin, niin paljon kohtasin
Lähdin pois hänen luotaan ja pakenin Etelä-eurooppaan Italiaan, jonne en uskonut hänen seuraavan minua.
Kun saavuin Kansainvälisen Taikaeläinten tutkimuslaitokseen, yritin aloittaa alusta, unohtaa Siriuksen ja elää omaa elämääni.
Mutta kohtasin aivan liikaa, ja säryin sisäisesti.
Kerran olin tutustunut nuoreen mieheen, joka ei tuominnut minua heti kättelyssä, sillä hän oli itsekkin homo. Me ystävystyimme ja kävimme baareissa ja juhlimassa ja pitämässä hauskaa. Eräänä kertana hän oli kuitenkin juonut liikaa ja alkoi käydä levottomana.
Hän sai minut jotenkin houkuteltua kanssaan baarin ulkopuolelle jonnekkin sivukujalle, kun kuiskasi vahvalla alkoholin kyllästämällä äänellään korvaani: Minä rakastan sinua ja haluan sinut nyt. Hän alkoi repiä vaatteita yltäni loitsittuaan ensin minuun loitsun, jonka takia en voinut huutaa ketään apuun tai edes rimpuilla vastaan.
Hän jätti minut särkyneenä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, syrjäkadulle käytettyään minua ensin hyväkseen. Sieltä minut löysi joku vanha pariskunta, joka sai minut jotenkin takaisin takaisin asuntooni, vietyään minut ensin sairaalaan kautta.
Kaukana poissa, kirjeen kirjoitin
Kyyneleet silmissä, sua kaipasin
Se iski minuun pian hyväksikäytön jälkeen, kun olin aivan sirpaleina ja kaipasin turvaa ja lohtua. Silloin tajusin; rakastin vieläkin häntä. Tiesin, että Sirius osaisi tehdä sen, mitä kukaan muu ei voisi tehdä; lohduttaa minua, korjata minut taas ehjäksi.
Tahdoin palata takaisin kotiin, mutta en tiennyt oliko Sirius antanut jo minulle anteeksi. Olin tehnyt pahan rikoksen lähtiessäni pois, enkä tiennyt voisinko enää palata takaisin.
Keksin kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerroin kuinka pahoillani olin ja pyysin häntä harkitsemaan anteeksiantoa. Kirjettä oli yllättävän vaikea kirjoittaa ja vaikka olinkin vahva mies, kyyneleet tuppautuivat väkisin tunkemaan ulos silmistäni ja pari niistä tippui myös kirjeeseen ja niistä jäi pienet märät läikät, jotka laajenivat kun katsoin niitä. Kaipasin häntä niin paljon, että oloni tuntui tyhjältä. Tahdoin palata takaisin kotiin.
Tahdon palata kotiin, sinun luoksesi
Tulla takaisin, ja olla vaan
Sua ikävä on, oi vielä rakastatko mua
Tahdon palata kotiin, sinun luoksesi
