Perhe-elämää
Kirjoittaja: lakupötkö:3, eli minä
Beta: Ei ole, jos olet kiinnostunut tehtävästä, laita yksäriä!
Ikäraja: K11
Paritus: Harry/Draco
Tyylilaji: slash, fluff
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille. En saa tästä rahaa.
Varoitukset: ei mielestäni mitään erityistä
A/N: En ollut vielä törmännyt ficciin jossa Dracolla ja Harryllä olisi lapsi (saa vinkkailla jos on tiedossa!) ja siksi päätin kirjoittaa sellaisen itse. Alkuun oli helppo päästä, mutta aluksi uhkasi tulla aika lyhyttä. Siinä sitten tuskailin mitä sinne vielä tunkisi täytteeksi. Ensimmäinen luku on myös aika lyhyt mutta 2. osa ilmestyy pian
1.
”Draco, nyt nostat sen leveän takapuolesi siitä sohvalta ja laitat sen puurokattilan hellalle! Montako kertaa minun täytyy käskeä.” Harry tuskailee avomiehelleen. ”Sanoitko juuri takapuoltani leveäksi, Potter?” Draco kysyy närkästyneenä. Hän pomppaa ylös kuitenkin suhteellisen vikkelään, nähtyään Harryn tuiman ilmeen. ”Sophien kylvettämisessä on aivan tarpeeksi hommaa, ilman sinun komentelemistasikin.” Harry toteaa tyynesti. Ja juuri sillä hetkellä kylpyhuoneesta alkaa kuulua sen kuuloista ääntä, että Harry pelkäsi koko asunnon olevan veden vallassa, jos hän ei heti lähtisi takaisin vahtimaan nuorenparin pientä adoptiotytärtä.
Sophie Potter on 3-vuotias, tummahiuksinen ja–ihoinen, vilkas tyttölapsi. Potter sukunimi tytölle oli valittu siksi että Malfoy ei ollut enää kovinkaan kunnioitettu nimi ei-kuolonsyöjä piireissä. Sophie oli adoptoitu lastenkodista joka oli tarkoittanut jästisyntyisille lapsille, joiden jästi-vanhemmat olivat hylänneet nämä säikähdettyään taikavoimia joita heidän lapsellaan on alkanut ilmetä. Sophie oli ollut poikkeuksellisen nuori lastenkodissa, yleensä taikavoimat nimittäin näkyvät vasta myöhemmässä ikävaiheessa.
Juuri kun Draco oli nostamassa lautasia pöytään, Sophie tepsuttelee keittiöön vaaleansinisessä yöpaidassaan. ”Isä, haluatko kuulla salaisuuden?” tyttö kuiskaa Dracolle. ”Totta kai” Draco vastaa ja polvistuu niin että tyttö ylettää kuiskaamaan miehen korvaan suurensuuren salaisuutensa. ”Isi lupasi lukea minulle Lumikin tänään iltasaduksi.” tyttö kuiskaa ja katselee Dracon reaktiota. ”Hän sanoo että se on salaisuus. Muuten sinä kuulemma tulet myös kuuntelemaan.” lapsi selittää. ”Mutta isi on kyllä ihan tyhmä!” tyttö jatkaa ”Sinähän pidät paljon enemmän Tuhkimosta kuin Lumikista!” Draco myötäilee: ”Isi osaa kyllä välillä olla aika huonomuistinen.”
”Teillä ei kyllä mikään onnistu ilman minun apuani!” Kuuluu tuskastunut ääni. Molemmat säpsähtävät Harryn yhtäkkistä ilmestymistä keittiöön. ”Sophie, nyt pöytään, muuten emme ehdi lukea iltasatua!” Harry komentaa.
Kun Sophie on saatu nukkumaan ja molemmat miehet istuvat sohvalla teemukit kädessä, katselemassa jästien uutisia (Harryn on pakko pysyä mukana jästien maailmanmenossa) Draco kysyy vakavana: ”Harry, etkö sinä tiennyt että pidän paljon enemmän Tuhkimosta kuin Lumikista?” Harry ei käsitä mistä mies puhuu vaan katsoo tätä kysyvänä. Draco virnuilee takaisin. ”Mistä sinä oikein puhut?” Harry kummastelee. Hän ei kuitenkaan ehdi sanoa enempää, ennen kuin tuntee Dracon huulet omillaan. Draco naurahtaa ja alkaa avata poikaystävänsä paidannappeja. ”Draco, mitä…” lause keskeytyy uuteen suudelmaan. ”Selitän myöhemmin” Draco vain tokaisee ja siirtyy suutelemaan Harryn kaulaa. ”Mmm… Käy minulle.” Harry mumisee vastaukseksi. Draco todella tietää mistä hän pitää.