Kirjoittaja Aihe: Hetalia: Paniikkihuoneet syntyvät Italiassa, S, humor, lyhyt one-shot  (Luettu 1597 kertaa)

Hope

  • Kauhukermaviili
  • ***
  • Viestejä: 43
Nimi: Paniikkihuoneet syntyvät Italiassa (alunperin same in English)
Kirjoittaja: Hope a.k.a Ceraviel
Fandom: Hetalia
Genre: Humor
Hahmot: Italia, Romano, Saksa, ei parituksia
Ikäraja: S
Summary: Se oli aivan tavallinen päivä Italian päämajassa. Mutta mikään hyvä ei voi kestää liian kauaa.
A/N: Ideasta saan kiittää Aimtistia joka kävi kerran ihmettelemään miksi historian kirjassa lukee "Paniikkihuoneet syntyvät Italiassa". Noh, todellisuudessa siinä luki "Pankkihuoneet syntyvät Italiassa", mutta se ei ole nyt tärkeää :DD Ja Drakness mokoma käski kääntää suomeksi joten... Enjoy!
Disclaimer: En omista mitään, minkä voit yhdistää Hetaliaan, kunhan säädän.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä oli aivan tavallinen päivä Italian päämajassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, Italia nukkui pöydällään…

Hetkinen, mitä?

Toden totta, Pohjois-Italia, joka tunnetaan myös nimellä Feliciano, kuolasi tärkeän näköisille papereilleen nukkuessaan sikeästi.

Mutta mikään hyvä ei voi kestää kauaa – eikö niin?

Pian joku avustaja pamautti toimiston oven auki huutaen:

”Englannin armeija on tulossa!”

Jos se ei olisi herättänyt Italiaa niin ei sitten mikään. Hän hätkähti hereille silmät – ihme kyllä – selkosen selällään.

”Mi-mi-mitä?” hän änkytti. Avustaja ojensi raportin Italialle. Hän luki sen pikaisesti läpi ja nosti sitten katseensa mieheen vain huomatakseen tämän kadonneen. Täristen hiukan hän laittoi raportin pöydälle ja alkoi hitaasti astella ympäri toimistoaan.

”Voi ei, mitä minä teen? Englanti on pelottava – ja vahva! Ja hänen ruokansa on kamalaa! Ja hän aina kiusaa minua Ranskan kanssa! Raportissa lukee että hän saapuu tänne joskus huomenna iltapäivällä, mutta minä en ole valmis!”

Puhuen yhä ääneen Italia alkoi harppoa hiukan nopeammin.

”Olen varma ettei meillä ole myöskään tarpeeksi valkoisia lippuja antautumiseen. Mitä muuta voin tehdä? Me voisimme yrittää piiloutua jonnekin, mutta alaisuudessani työskentelee varsin monta miestä, joten onko piilopaikkoja tarpeeksi? Luultavasti ei.”

Juuri silloin Italian veli, Romano, astui huoneeseen.

”Hei, mitä sinä teet?” hän kysyi katsellen hermostunutta veljeään.

”Ah, fratello! Olemme suurissa vaikeuksissa; kuulin että Englannin armeija on matkalla tänne! Mitä me teemme?” Feliciano selitti alkaen panikoida. Romano kalpeni.

”Oletko tosissasi?! Emme mitenkään voi taistella heitä vastaan! Mutta… Mutta onko meillä tarpeeksi valkoisia lippuja?” Romano pähkäili alkaen myös astella huonetta ympäri.

”Ei! Eikä piilopaikkoja! Hän valloittaa meidät! Ja sitten joudumme syömään hänen kamalia ruokiaan! Ei enää pastaa!” Feliciano panikoi heiluttaen käsiään ympärillään näyttäen siltä kuin lähtisi pian lentoon.

”Ei enää pastaa?! EEEEIII!” Romano kiljui alkaen juosta ympäri huonetta. Tämä vain sai Felicianon panikoimaan entistä enemmän.

Toimiston ulkopuolella, ei kovinkaan kaukana käytävällä, Saksa hieroi ohimoitaan. Hän oli saanut puhelun Italialle työskentelevältä mieheltä joka pyysi häntä saapumaan paikalle päihittämään englantilaisen armeijan.

Muuten hyvä, mutta heti kun hän oli saapunut paikalle, he ilmoittivat hänelle sen olleen väärä hälytys. Ja nyt hän oli matkalla kertomaan asiaa Italialle.

Seisoessaan aivan toimiston oven takana Saksa kuuli huutoa ja kiljumista sisältä. Vaivautumatta koputtamaan hän avasi oven.

Millainen näky häntä kohtasikaan.

Sekä Feliciano että Romano juoksivat ympäri huonetta heiluttaen käsiään huutaen jotain italiaksi. Feliciano oli lähellä itkua ja Romano törmäsi useita kertoja seinään.

Hitaasti Saksa sulki oven ja käveli pois. Hetken kuluttua hän palasi mukanaan paperi, tussi ja teippiä. Hän kuunteli hetken. Jep, he huusivat edelleen. Hän kirjoitti muutaman sanan paperiin ennen kuin teippasi sen oveen. Hän otti muutaman askeleen taaksepäin varmistaakseen kirjoittaneensa oikein. Kyllä, juuri noin. Hän kääntyi ja jätti lapun sinne jossa luki:

PANIIKKIHUONE KÄYTÖSSÄ. ÄLÄ HÄIRITSE.
« Viimeksi muokattu: 08.11.2013 18:32:54 kirjoittanut Hope »

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Woohoo! Oneshottihuumoria Italiasta! Mahtavaa, mie jo pelkäsin ettei kukaan muu tee sellaista enää kuin vain minä - ja siitäkin on jo vuosia.

Mie täällä jo nauroin tuolle idealle: Paniikkihuoneet syntyvät Italiassa. Argh, tuo voisi olla jopa oikeasti totta. Italialaisilla on nimittäin kummallinen tapa panikoida epämääräisistä asioista. Voisi ollakin ihan hyvä, jos nämä Hetalian Italiat sellaisiin huoneisiin tungettaisiinkin välillä. Helpottaisi varmaan muiden valtioiden elämää.

Tämähän oli ihan toimiva pikkuinen oneshotti. Yhden todellisen virheen löysin:
Lainaus
Sekä Feliciano että Romano juoksivat ympäri huonetta heiluttaen käsiään huutaen jotain Italiaksi.
<- koska kyseessä on kieli (italia), niin se pitäisi kirjoittaa pienellä. Eipä tuo ollutkaan kuin yksinäinen pieni erheenpahanen, varmaankin vain lipsahdus, mutta kun se sieltä silmään pisti niin huomautin (: Muuten oikeastaan vihreetöntä tekstiä, jonka jaksoi lukea loppuun asti. Ehkä itseäni jäi vähän häiritsemään Italioiden ylireagointi, mutta sekin on vain pieni asia ja kyseessä on sinun oma taiteilijan näkemyksesi, johon minulla ei ole oikeastaan edes varaa puuttua. Toisaalta taas, kyseessä oli paniikki, joten ehkä sen pitikin olla tietynlaista ylireagointia, enkä todellakaan väitä, ettenkö olisi nauranut tätä lukiessani: Voihan peruna, Italiat juoksemassa ympyrää kädet heiluen. HAH.

Tykkäsin kovasti kevyestä tyylistäsi kirjoittaa:
Lainaus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä oli aivan tavallinen päivä Italian päämajassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, Italia nukkui pöydällään…

Hetkinen, mitä?
Juuri tuollainen sopii todella hyvin huumoriteksteihin! Kevyttä, toimivaa ja hauskaa, unohtamatta ytimekästä aloitusta <3 Lukija tietää heti, että millaista tekstiä on tullut lukemaan. Todella kiva aloitus ja todella kiva toteutus! Kiva huomata, että oneshottielämä elää vielä finissä, vaikka raapalemaailma on aikalailla kuollutta~. Oli todella ilo lukea tekstisi! Toivottavasti jostain kätköistäsi löytyisi lisääkin (:
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Hope

  • Kauhukermaviili
  • ***
  • Viestejä: 43
Kiitos! :DD Toi kielijuttu oli kyllä ihan puhdas lipsahdus, käänsin tämän todella nopeasti Draknesin pyynnöstä enkä jaksanut sitten miettiä mitä kirjoitin. Mutta kiva kun tykkäsit, oli ihana lukee sun kommentti!

Drakness

  • Sanataikuri
  • ***
  • Viestejä: 331
  • "Madness is genius."
Heei, täähän on hauska. Repeilen. Kannattipa pakottaa siut kääntämään tämä :DD Pystyn kuvittelemaan nuo kaksi panikoimassa siellä... XD (Douh, nyt sie kirjoitat miunki nimen väärin, eiku...)
" Weird is just a side effect of being awesome."

Hope

  • Kauhukermaviili
  • ***
  • Viestejä: 43
Hei, mä kirjotin sen kommentin kännykäl, en mä sillä ihmeisiin pysty :DD Mutta kiitos anyways!

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Kommenttikampanjasta hyvää päivää! (:

Tämä teksti oli hyppy minulle entuudestaan tuntemattomaan fandomiin (mitä nyt olen finissä pari pätkää Hetaliaa lukenut). Otsikko kuitenkin oli niin kiehtova ja omalaatuinen, että pakkohan tämä oli lukea. Ensimmäiset propsit siis persoonallisesta otsikoinnista!

Myös tekstin alkupätkä oli kovasti mieleeni.
Lainaus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä oli aivan tavallinen päivä Italian päämajassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, Italia nukkui pöydällään…
Hetkinen, mitä?
Oikeastaan minulla ei ole mitään lisätävää Sieppelin sanoihin: aloitus on tosiaan humoristisen kepeä ja eläväinen - muuta ei voi hauskaksi tarkoitetulta one-shotilta pyytääkään. Pidin muutenkin kerrontatyylisi tietynlaisesta rennosta otteesta ja tarinanomaisuudesta. Tämä oli lämminhenkinen pätkä, josta sai ihan hyvin otteen, vaikkei fandom allekirjoittaneella olekaan hyvässä hallussa.

Teksti oli ihan sujuvaa ja helppolukuista, alla olevakin korjaus on pelkkää pilkunviilantaa. Tuohon loppuun sopisi kuitenkin jokin vähän selkeämpi lauserakenne tai edes pilkku.
Lainaus
Hän kääntyi ja jätti lapun sinne jossa luki:

Kokonaisuudessaan tykkäsin. Kivaa välipalaluettavaa, joka jätti hyvän fiiliksen. Kiitokseni tästä.
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Hope

  • Kauhukermaviili
  • ***
  • Viestejä: 43
Kiitos :DD

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Tämän ficin nimi on vaan kerrassaan nerokas, aivan ihana nimi.

Elikkäs otsikko kiinnitti kyllä välittömästi huomioni sillä se oli mielenkiintoinen ja todella kiehtova samaan aikaan. Aloitus oli hyvä sillä siinä oli mukavan rauhallinen ja kevyt alku josta minä pidin erityisen paljon. Huumoria tästä ficistä löytyikin oikein mukavasti ja hymyilinkin oikein usein tätä lukiessani. Paniikki on kyllä mielenkiintoinen aihe, huomaan itsekin panikoivani usein ilman kunnollista syytä. Tästä tuli hyvä fiilis kun tämän oli lukenut.

”Olen varma ettei meillä ole myöskään tarpeeksi valkoisia lippuja antautumiseen.
Tämä oli mielenkiintoinen kohta sillä itse olen aina olettanut että tarvitaan vain yksi valkoinen lippu mutta miksei niitä tarvitsisi enemmän.

”Ei! Eikä piilopaikkoja! Hän valloittaa meidät! Ja sitten joudumme syömään hänen kamalia ruokiaan! Ei enää pastaa!” Feliciano panikoi heiluttaen käsiään ympärillään näyttäen siltä kuin lähtisi pian lentoon.

”Ei enää pastaa?! EEEEIII!” Romano kiljui alkaen juosta ympäri huonetta. Tämä vain sai Felicianon panikoimaan entistä enemmän.
Paniikki ja ylireagointi leviää helposti ja Roma taitaa isoveljenä liekittävän veljensä kauhua vielä enemmän. Mutta ymmärrän kyllä jos kahta italialaista ei innosta ajatus siitä että he eivät saa pastaa sillä pasta on äärimmäisen hyvää.




Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!