Elokuvat # 2

[Waulish]

Minäkin tulen höpöttämään Star Wars: The Last Jedistä! Käytiin kumppanin kanssa se katsomassa. Jotenkin ei ollut ihan samanlaista fiilistä kuin The Force Awakensin ensi-illassa, kun se käytiin katsomassa Helsingissä ja ihmiset olivat pukeutuneet Star Wars -tyyliin ja saatiin ilmaiset leffakarkitkin, mutta sellaista ei ehkä olisi voinut odottaakaan, koska tätä kahdeksannetta episodia ei nyt varmaan ihan niin paljon kuitenkaan ole hypetetty. Innoissani silti menin katsomaan, koska Star Wars nyt vain on niin rakas.

Ei-spoilaavat yleistunnelmat: leffa tuotti kokonaisuudessaan minulle pienoisen pettymyksen. TFA oli aikoinaan tosi positiivinen yllätys, joka oli pakko käydä monta kertaa katsomassa ja jota fiilistelin vielä pitkään, mutta nyt ei jäänyt samanlaista tunnetta. Mielestäni elokuvassa oli yksinkertaisesti liikaa kaikkea ja liian vähän pohjustettuna, ja siksi se tuntui vähän sellaiselta sekametelisopalta, liian monesta aineksesta keitetyltä. Jotkin kohtaukset tuntuivat liian pitkiltä ja paikallaan junnaavilta, ja kokonaisuudessaan leffa tuntui vähän sellaiselta levähtäneeltä väliosalta, jossa avattiin aika paljon TFA:n jättämiä kysymyksiä ja toisaalta pohjustettiin tulevaa kolmatta leffaa. Se ei sinänsä ole ollenkaan huono asia; keskimmäinen osahan tässä onkin kyseessä, ja elokuvassa avattiin kyllä taustoja ja asioita tosi hyvin ja kiinnostavasti. En malttaisi oottaa jatkoa, eli siinä mielessä kyllä oikeinkin onnistunut tekele!

Osasyy siihen, miksi minulle jäi elokuvasta niin sekava jälkimaku, lienee se, että siinä oltiin jotenkin niin syvien asioiden äärellä. Käsittelyssä oli aika tummiakin teemoja, jotka vaatisivat paremmin auetakseen ehkä toisen katselukerran. Suunnitelmissa onkin uusintakiekka joulunpyhien jälkeen, sovittiin jo kumppanin kanssa. Vertailun vuoksi muuten: kumppanini piti leffasta kovin, ja hän on meistä se pitkän linjan Star Wars -fani; meikä on myöhäisherännyt.

Sitten tarkempiin yksityiskohtiin, mahdollisesti spoilaaviin sellaisiin:

Spoiler: näytä

Röhkön tavoin täytyy hihkua Luken osuutta ja vahvaa mukanaoloa! Luken hahmo on moniulotteinen, ehkä hieman vaikeasti sisäistettävä, ja siinä riittää pureksittavaa. Aikoinani mietin, onko Luke todella ihminen, joka vetäytyy yksinäiselle saarelle erakoitumaan pahasti pieleen menneen jedikoulutuksen takia, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että juuri sellaista Luken voisi hyvinkin kuvitella tekevän. Luke on minun mielikuvissani jokseenkin impulsiivinen, ensimmäisissä leffoissa kärsimätönkin, ja kaikkiaan hahmona vähän sellainen rosoinen, hiomaton timantti. Niinpä ostin suurimmaksi osaksi myös tämän elokuvan maalaileman Luken, vaikka vähän epäilinkin. Alkupuolen kohtaus, jossa Luke heittää Reyn ojentaman valosapelin muitta mutkitta olkansa yli, on minusta ihan helmi, varsinkin kun miettii mihin TFA loppui. Kohtausta pohjustettiin, sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja sitten tapahtuukin jotain niin konstailematonta ja yksinkertaisen paljonpuhuvaa kuin valosapelin pois viskaaminen! Apua. Tykkäsin Lukesta tosi paljon myös lopputaistelussa, koska hän oli minusta vain niin Luke. Muistutti minua kovasti kuudennesta episodista ja siitä, kun jedikoulutuksensa päättänyt Luke astelee pelastusmissiolle Jabba the Huttin eteen itsevarmuutta ja -luottamusta tihkuen.

Pidin myös siitä, miten suuressa osassa Leia oli. Carrie Fisherin muistoa kunnioitettiin kauniisti. Ainoa kohtaus, joka jäi häiritsemään minua, oli alkutaistelussa Leian elpyminen ja avaruuden halki lipuminen. Se näytti jotenkin koomiselta, ja jäin pohtimaan koko kohtauksen tarpeellisuutta. Mistä päästäänkin tosin Poe Dameroniin ja siihen, että hän on kyllä lemppareitani näistä uusista hahmoista. Hänessä on särmää: vaikka hän on mitä loistavin pilotti, hän on myös vähän suuruudenhullu ja turhankin uhkarohkea. Hauska hahmo.

Yleisesti minusta on jännää, miten leffassa kiepautettiin asioita päälaelleen ja paljastettiin aiempia olettamuksia vääriksi. Reyn ja Renin välisestä dynamiikasta en toistaiseksi oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, paitsi sen verran että olen tosi iloinen siitä, etteivät he ilmeisesti ole mitään sukua toisilleen. Ja ylipäätään siitä, ettei Rey ylipäätään vaikuta olevan kytköksissä keneenkään aikaisemmin tuttuun hahmoon. Reyssä on minusta hienoa se, että hän on tavallaan ei-kukaan ja tulee ei-mistään, kunnes hän yhtäkkiä sitten onkin joku.

- Kapinallisten suunnitelma (koodarin takinkääntö jne) meni kerrankin pieleen ja suunnitelma muuttui lennossa

Oli kyllä virkistävää! Koodinmurtajatyyppi ärsytti minua kovasti, mutta suunnitelman kariutuminen oli tervetullut tuulahdus.

[Eririn]

Mäkin kävin katsomassa TLJ:n tänään ja päällimmäinen fiilis on tosi suuri helpotus. Kaikki huhut mitä näin briiffisti oli tosi huolestuttavia. Mutta loppupeleissä kaikki bullshit kääntyi ihan hyväksi, onneksi.

Tarkemmat spoilerilliset kommenttini Star Wars blogissani Tumblrissa. (in English)

Arvosanaksi antaisin sellaisen 7½, siinä oli paljon sellaista, mitä oikeesti vihasin, mutta paljon enemmän onneksi loistavaa ja eeppistä kamaa. Ei suosikkini Star Wars -leffoista, mutta OK. Tykkäsin kyllä Force Awakensista enemmän. Nyt sitte vaan odottelemaan Episodi IX:ää^^

[Kosmik]

Minäkin kävin tänään viimeinkin katsomassa The Last Jedin ja olin aluksi toki huolissani, kun elokuvaa on kuitenkin kritisoitu paljon. Mutta varmaan juurikin siitä syystä, kun odotukset ei olleet korkealla, niin elokuva yllätti oikein positiivisesti ja parani selkeästi loppua kohden.

Spoiler: näytä

Täytyy itsekin sanoa, että Luke oli aivan mahtava ja jollain lailla todella inhimillinen. Reyn ja Kylo Renin kohtauksista pidin myös paljon, kun he kommunikoivat toisilleen. Sitten tuli vähän "shokkina" ja pettymyksenä, kun Kylo tappoi Snoken ja hänen tarkoitusperänsä paljastuivatkin ilkeiksi. Mutta sinänsä hyvä ratkaisu, koska hän ja Rey ovat kuitenkin erilaisia ja heillä on eri tarkoitusperät toteuttaa ja tehdä asioita. Toivon kuitenkin, että Kylo kääntyisi vielä hyvien puolelle viimeisessä elokuvassa, ja että hemmo jäisi vielä eloonkin. En tahdo, että Vaderin kohtalo toistuu hänen kohdallaan.

Finn, Rose ja Poe oli kaikki niin ihania tässä elokuvassa. Erityisesti Rosen hahmo toi jotain hauskaa kipinää elokuvaan, ja BB-8 nauratti tempauksillaan. :'D Iloinen olin myös siitä, että Leia oli niin isossa roolissa ja ymmärtäähän sen, kun Carrie Fisher on poistunut keskuudestamme, sniff. Voipi olettaa, että Leia kuolee sitten seuraavassa elokuvassa. Mutta mua jäi kyllä harmittamaan Luken kuolema, koska jotenkin ärsyttää, että nää vanhat legendat tapetaan yksitellen. Ensin Han Solo, sitten Luke ja mitä ilmeisimmin Leiakin kuolee viimeisessä elokuvassa. :/

Ja voidaanko puhua niistä kaikista söpöistä öttimönkiäisistä, joita leffassa oli? :'D Ne suloiset pallerot Chewien kanssa, sitten ne söpöt avaruushepat ja kristalliketut (mitälieovatkaan). :3 Nekin toi jotain omaa särmäänsä elokuvaan. Niin ja se koodarityyppi oli musta tosi hauska. :'D Saisi esiintyä vielä seuraavassa elokuvassakin, koska se hahmo toi omanlaistaan huumoria elokuvaan. :')

Äh, olen jotenkin sanaton, enkä osaa sanoa mitään fiksua, mutta pidin elokuvasta todella paljon ja menen kai katsomaan sen vielä työkavereiden kanssakin, jos saadaan aikaiseksi. :3 Plus, mulla oli uus Star Wars -pipo ja Vader-paita päällä ja ne tuntui keräävän ihmisiltä katseita. XD

//Ai niin, sitä piti lisätä vielä, että en älyä, että jotkut on verranneet Rosea Jar Jar Binksiin, siis siinä mielessä, että se olisi uusi vihatuin/hyödyttömin hahmo koko Star Wars -saagassa. En nyt älyä muutenkaan sitä ihmisten vihaa Jar Jaria kohtaan, lapsena se oli mun lempi hahmo, mutta ymmärrän näin aikuisena, mikä siinä hahmossa ihmisiä ärsyttää. Mut silti, en vaan älyä sellaista ylitsepursuavaa tarvetta dissata Jar Jaria tai Rosea niin paljon. Ja mä ainakin tykästyin Roseen tosi paljon ja mielestäni hän on ihana lisä Star Warsin hahmokaartiin.

[Fiorella]

Olen pitkään ajatellut että pitäisi varmaan katsoa noita uudempia Star Wars -elokuvia. On ollut vähän kiirettä niin en ole kerinnyt... No nyt on vähän päivitetty tilannetta. Eilen katsoin alle sen The Force Awakensin ja tänään sitten elokuvissa The Last Jedin. Seuraavana, kunhan tässä joutaa, voisi katsoa myös sen Rogue Onen, vaikkei se ilmeisesti tuohon sarjaan suoraan liitykään. Olen varonut spoilaantumista kaikkien niiden osalta joten olin ihan pihalla kaikesta ja näin ollen sain tuoreen katselukokemuksen. Sen tiesin, että noista kahdesta ollaan vähän kahta mieltä, kummasta on tykätty enemmän, ja minä totesin että pidin kakkososasta kovasti enemmän.

Sitten tarkempaan analyysiin.

Spoiler: näytä

Tykkäsin tuosta Last Jedistä, siinä oli mukavasti menoa ja meininkiä ja tykästyin hahmoihinkin sen myötä enemmän. Pidin tosi paljon siitä Finnin ja Rosen yhteisestä seikkailusta, vaikka tavallaan se olikin turha, koska periaatteessa ilman noiden lapsosten sähläystähän tätien rauhallisempi evakuointisuunnitelma olisi luultavasti onnistunut turvallisesti ja pelastanut melkoisen määrän henkiä! Ne hassut kilpahevosen tapaiset ja söpöt lapset casino-planeetalla olivat minusta kiva kohtaus, ihan mukavaa että aina ei tarvitse olla pelkästään avaruudessa. Harmitti, että se Rosen sisko kuoli, sillä pidin siitä vaikkei sitä kovin paljon näytettykään, mutta oli mukavaa että näkyvämpään asemaan nostettiin myös vähän "tavallisempaa" tyttöä, eikä pelkässä koomisessa roolissa tai kertakäyttötapettavaksi (toivon ainakin, että se siitä selviää!)

Myös Luken ja Reyn yhteinen aika saarella oli mieleeni, ja siinä jopa Chewbaccastakin nousi sympaattisia puolia pintaan. Tykkäsin niistäkin söpöistä pikku Porgeista, myöhemmin jääketuista ja muistakin otuksista. Reyn ja Kylo Renin yhteys oli myöskin kovin kiehtova ja meni edellistä elokuvaa pidemmälle. Pidin siitä, miten heidän toistensa näkemiset oli toteutettu niin, etteivät kuitenkaan olleet fyysisesti läsnä kuin yhdessä kohtaa. Siitä jäi sellainen irrallinen tunnelma, niin kuin varmasti oli tarkoituskin. Reyn ja Luken jedikohtaukset oli toteutettu kauniisti. Tykkäsin kovasti siitä Luken loppukohtauksesta, se oli kaunis. Luulen, että kun ekassa lähti Han Solo, tässä Luke, niin viimeiseen on pakosti kirjoitettu Leian kuolema. Faktojen suhteenhan se on ilmeistäkin, mutta tavallaan myös se menee aika sopivasti, kun siten vanha sukupolvi antaa kauniisti tilaa uudelle tulevaisuudelle. Poe korvaa Han Solon huimapääpilottina, Rey Luken jedinä ja saapa nähdä, onko sitten Kylo Ren ikään kuin äitinsä vai joku muu kenties?

Mietin pitkään jo eilen, mistä ihmeestä se Rey-tyttö on niin tutun näköinen vaikka en yhtään tunnista kuka se voisi olla. No kun googletin äsken niin tajusin, juurihan joulukuussa kävin katsomassa sen Idän pikajunan arvoituksen, missä se näytteli myös. Olin iloinen, kun näytti ettei se kuitenkaan olisi Luken tytär tms yhtä epäuskottavaa (no mistä sen vielä tietää, vaikka selviäisi viimeisessä leffassa että onkin...  ) ja voisi näin ollen päätyä yksiin Ben Solon/Kylo Renin kanssa, sikäli kuin eivät tapata toisiaan.

Pojasta tuli tosi paljon nuori Severus mieleen, mikä oli aika söpöä. Eikä se edes oikeasti ole niin nuori kuin miltä näyttää, niin saa katsella hyvillä mielin. Kuumapäinen pilottipoika ei ihan ollut niin mieleen ulkonäöltään mutta tykkäsin siitäkin kyllä muuten. Sekin oli kiva, että aina ei olla oikeassa, ja että koheltamisella - hyvässäkin tarkoituksessa tehtynä - on seurauksensa.

Ja pitää mainita, että minusta se "General Hugs" oli ihan hulvattoman suloinen harhautus. Kikatin sille ihan urakalla, varsinkin kun koko typerä ukkeli ei todellakaan ollut mikään halipallero.

[Violetu]

Kävin viimein maanantaina katsomassa Call me by your namen, ja ai jumankauta. Olen vieläkin vähän jumissä siinä maailmassa. Ihanassa hitaassa, kauniissa kesässä ja rakkaudessa jajaja. Kaveri tulee ehkä tänne parin viikon päästä niin mennään sitten uudestaan. Vaikka toisaalta on kyllä tehnyt mieli mennä uudestaan koko ajan siitä lähtien kun sen näin (onneks koulu on estänyt xD). Oliskohan tässä nyt se elokuva, joka pitää mennä katsomaan vähintään neljästi niin kun Cap America Civil War silloin pari vuotta sitten...

Oikeasti, en pääse yli, nyt soitossa leffan soundtrack youtubesta. Aiaiaiaiaiaiaiiiiiih. Oikeesti, menkää kattomaan Cmbyn jos vaan saatte tilaisuuden.

[Vendela]

Pakko tulla suosittelemaan tänne viime yönä kakkoselta tullutta leffaa Tuntematon vihollinen (löytyy myös Yle Aresnasta, huom ikäraja K-16!), sillä oli nimittäin koskettava enkä muista milloin olisin viimeksi itkenyt näin paljon.

Leffa on siis kertomus 1980-luvun alun New Yorkista ja siitä kuinka aids leviää homoseksuaalien keskuudessa. Joukko aktiivisia homoja taistelee saadakseen tuntemattomalle sairaudelle näkyvyyttä ja tukea, mutta ystäviä kuolee ympäriltä. Vahva suositus vaikka aihe on tosi rankka ja vaatii tukun nenäliinoja. Katsoiko kukaan muu tätä leffaa eilen?

[Elfmaiden]

Näin Tuntemattoman vihollisen Tv:stä joskus, en enää hahmota milloin (ehkä vuoden sisään),  mutta se teki vaikutuksen minuunkin ja jätti paljon asioita mieleen pyörimään. Suosittelen,  upea draama!

[Eririn]

Black Panther.

Ehkä paras Marvel-leffa ikinä. Aivan helvetin hyvä kaikin puolin ja kerrankin, kerrankin oikeasti hyvä pahis jonka motiiveja ja taustatarinaa ymmärsi vaikka ei hahmon tekoja hyväksy. NÄIN se pitää tehdä! Plus leffa oli esteettisesti todella miellyttävä ja voimmeko puhua Shurista, joka on elämäni valo? Ehkä hauskin, fiksuin ja suloisin hahmo ikinä <3

Jos olisi enemmän rahaa/sarjalippuja, kävisin katsomassa Black Pantherin ainakin kolme kertaa vielä, mutta kun~

[Fairy tale]

Kiitos Vendela suosituksesta katsoa tuo Tuntematon vihollinen. Katsoin sen eilen ja ensinnäkin pidän Matt Bomerista näyttelijä ja oli yllätys hän oli tässä, mutta ymmärrettävää hänen oman taustansa takia. Lopussa kyllä itku tirahti minullakin, vaikka olin jo melkein varma ettei niin käy.

Sitten suosittelen elokuvissa pyörivää The Post elokuvaa. Laittoi kyllä miettimään tuota lehdistön sanavapautta ja sitä, että joskushan siihen sanavapauteen on tosiaan jouduttu ensimmäisiä kertoja ottamaan kantaa näin laajasti.

[Violetu]

Onko joku muu käynyt katsomassa Lady Birdin?

Petyin siihen aika pahasti, ranttaus spoiler-tagin alla.

Spoiler: näytä

Perus kapinallinen teinityttö jolla on rakastava (joskin köyhä) perhe, paras ystävä joka on ylipainoinen ja vähän comic relief, eka poikaystävä paljastuu homoksi, toinen paljastuu douchebagiksi, kun sille on jo neitsyys mennyt. Koulu on uskonnollinen, mutta ei senkään suhteen mitään suurempia konflikteja. Melkein kaikki hauskat letkautukset on näytetty mainoksissa ja trailereissa. Päähenkilö on teflonia, joka juoksee tilanteesta toiseen eikä näytä ihan hirveästi tuntevan mitään paitsi ehkä vähän lopussa. Paljon kivoja elementtejä, joilla olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta ne on vaan ladottu päällekkäin miettimättä ollenkaan, että tässä voitais ehkä mennä syvemmällekin johonkin. Jotenkin tosi teinimeininki myös, mutta ei sen pitäisi olla ongelma, koska usein nautin teinihommeleista paljonkin (Skam, The perks of being a wallflower jne).
Ehkä eniten häiritsi sellainen tietyn jännitteen puuttuminen, vaikka onhan niitä jonkin verran Lady Birdin ja sen äidin välillä.

[Fiorella]

En ole mikään Marvelin kummoinen fani, mutta odottelin sinnikkäästi melkein vuoden että sain kirjastosta Guardians of the Galaxy 2:n (olin varausjonossa varmaan sijalla 300 tai vastaavaa!?!) ja nyt sen sitten katsoin kun tuli sopiva kolo muun puuhan lomassa. Tämä taas kertoo jotain minusta, että vaikka ykkösosa on nauhoitettuna kiintolevyllä, niin en ole sitä kerinnyt vielä katsomaan, mutta minua kiinnosti tämä kakkososa enemmän, niin että katsoin sen nyt sitten ensin. Pitää jossain välissä etsiä joutaisiko senkin toisen tutkimaan. Olisihan tuon elokuvan voinut jostain muualtakin löytää, mutta olen ollut muuten kiireinen eikä se nyt niin tärkeä ollut, etten olisi malttanut odotellakin, ja ostaa en viitsinyt.

Yllätyin että pidin siitä enemmän kuin odotin. Olin ollut iloisesti spoilaantumatta (ellei erästä hyvin tunnettua repliikkiä lasketa ) enkä käytännössä tiennyt siitä juonesta yhtään mitään, elokuvajulisteen ja oheismateriaalia vain olin nähnyt. Pääsääntöisesti halusin nähdä sen Yondun takia, koska siitä asti kun bongasin koko Yondun Michael Rookerin roolilistalta, olen ajatellut että se pitää nähdä. Ja kas, tykkäsin kyllä! <3 Yondu oli ihana ja olivat kivoja muutkin koko porukka. Lempihahmoni olivat tietysti Yondu, söpö pikku Groot ja tuntosarvinen Mantis, joka oli hellyttävä ja ehkä sellainen, johon noista itse eniten samaistuin.

Olin kyllä ajatellut katsovani tuon elokuvan jo viime vuonna, mutta kun kerran ei niin käynyt, saatoin nyt vain aina Yondun ollessa ruudulla miettiä, että oih, olen halannut tuota miestä. <3 Rooker ei ehkä muuten ole niin minun tyylinen mies, mutta siinä on jotain tosi sympaattista ollakseen sellainen karski vanha äijä, ja sen kanssa oli tosi veikeää jutella, sillä on lysti huumorintaju.

Kertokaapas, Marvel-fanit ja enemmän niitä leffoja katsoneet, mikä idea siinä on että ilmeisesti joissakin elokuvissa kaikki tyypit ovatkin samassa porukassa ja taistelevat yhdessä tms? Kuuluvatko ne kuitenkin kaikki samaan fandomiin vai onko se joku noiden erikoisjuttu, että ne vain muuten vain on keksitty tupata yhteen?


Toinen elokuva, jonka katsoin pitkästä aikaa uudelleen hiljattain, oli telkkarista taannoin tullut The Mist. En muistanut siitä paljon mitään, mutta se mikä siinä jäi mieleen elävästi jo ajalta ennen Walking Deadia oli Melissa McBriden pieni sivurooli, joka erottui vahvasti kokonaisuudesta. En yhtään ihmettele, jos hänet pestattiin sen perusteella sarjaan. Olin kerinnyt unohtaa elokuvasta melkein kaiken muun. Hullunkurista kyllä, en muistanut edes loppuratkaisusta muuta kuin Melissan roolihahmon kohtalon.

Spoiler: näytä

Kun katsoin sen nyt vuosien jälkeen uudelleen, sekä ötökät että riipaiseva loppuratkaisu olivat täysin unohtuneet mielestäni, melkein kuin olisi katsonut sen kokonaan uutena. Muistin vasta sitten kun auto pysähtyi, miten se päättyy.

Jäin vähän miettimään, mikä oikein oli tarinan opetus? Älä sooloile ja luule olevasi joku sankari? Luota auktoriteetteihin silloinkin, kun näyttää etteivät ne saa mitään aikaan? Vähän erikoista.

Tässä elokuvassa oli aikaisemmin kuin nytkin mieleeni se sama fiilis kuin (muuten aika surkeassa) elokuvassa The Signs; muualla tapahtuu ja onneton päähenkilö jää sinnittelemään vaikeaan ja vaaralliseen tilanteeseen tietämättä, mitä tapahtuu ja miksi. Minusta on aina ollut aika kiehtovaa sellainen ajatus, miltä tuntuu niistä, jotka sattumalta joutuvat tielle tai tulilinjalle, kun elokuvien sankarit ja pahikset sähläävät keskenään ja vaarantavat kaikki ympärillä olijat, olipa kyse autolla kaahailusta ruuhkassa tai maapallon pelastamisesta... On etenkin näin ficcarin mieleen sopivaa sellainen, että alkaa miettiä, millainen tarina olisi, jos se kuvattaisiin satunnaisen ohikulkijan silmin; sellaisen, joka ei mahda mitään millekään, mutta joutuu vain siinä sinnittelemään muiden aiheuttaman hässäkän keskellä.

[Röhkö]

Ready Player One oli yllättävän hyvä, vaikka odotin floppia. Kirja on kuitenkin niin täynnä viittauksia populaarikulttuuriin, että ajattelin, ettei leffaan vain saada kaikkia nyansseja (ja oikeuksia).

Joko niitä oikeuksia ei ollut tosiaan täysin saatu täysin samoiksi kuin kirjassa tai sitten Spielberg halusi tehdä täysin oman versionsa. Tämä ei haitannut, sillä olipahan katsojalle jotain uutta ja yllättävää.

Leffassa oli hyvä sanoma ja oli hauskaa bongata tuttuja biisejä, leffasitaatteja ja pelejä.

Spoiler: näytä

Hohtoon hyppääminen oli yksi parhaita kohtia, olisin toivonut lisää tällaisia leffan kulisseihin pääsyä.

Kukaan nuorista näyttelijöistä ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta eivät he erityisemmin häirinneetkään. Wade olisi voinut olla tuhtimassa kunnossa: alkaa olla jo vähän tylsää, ettei Hollywood pääse irti vanhoista kauneusihanteista.

[Aurinkotuuli]

Kertokaapas, Marvel-fanit ja enemmän niitä leffoja katsoneet, mikä idea siinä on että ilmeisesti joissakin elokuvissa kaikki tyypit ovatkin samassa porukassa ja taistelevat yhdessä tms? Kuuluvatko ne kuitenkin kaikki samaan fandomiin vai onko se joku noiden erikoisjuttu, että ne vain muuten vain on keksitty tupata yhteen?

Luulisin, että koska Marvelin leffat monesti pohjautuvat johonkin olemassa olevaan sarjakuvaan, elokuvien tekijät ovat halunneet lähteä rakentamaan leffoja kuten sarjakuvien kanssa on tehty, eli perustuvat kaikki samaan maailmaan/todellisuuteen samalla tavalla kuin vaikka Ihmeotukset ja Harry Potter.
Nämä isot hahmokokoontumiset ovat saaneet varmaan alkunsa siitä, että sarjakuvien tekijät ovat halunneet kaikki suosikkinsa samaan lehteen ja myyneet ajatuksensa niin, että jos maata uhkaa iso violetti ufomies, kaikki sankarit nousevat luonnollisesti häntä vastaan ja olisi outoa, jos joku puuttuisi.

p.s. Yondu on kyllä herttainen ^^ Tykkään eniten Guardians-leffoissa niiden musiikista, kakkosessa ollut Fleetwood Macin The Chain meni heti vakituiselle soittolistalle.

Ovatko muut käyneet katsomassa Marvelin uusinta? Harmittaa, ettei itsellä ollut mahdollisuutta nähdä Black Pantheria ennen Infinity Waria, joka oli mielestäni erinomaista viihdettä eikä tuntunut läheskään niin pitkältä kuin esitysaikansa oli. Ihan kaikkia IW:n käänteitä en purematta niellyt, mutta suosittelen varauksetta jokaiselle, joka on aiemmat pääteokset katsonut.

[Clearwater]

Ovatko muut käyneet katsomassa Marvelin uusinta? Harmittaa, ettei itsellä ollut mahdollisuutta nähdä Black Pantheria ennen Infinity Waria, joka oli mielestäni erinomaista viihdettä eikä tuntunut läheskään niin pitkältä kuin esitysaikansa oli. Ihan kaikkia IW:n käänteitä en purematta niellyt, mutta suosittelen varauksetta jokaiselle, joka on aiemmat pääteokset katsonut.

Tuossa muutama päivä sitten kävin sen katsomassa ja komppaan siinä, ettei tuntunut yhtään liian pitkältä. Jotkut sitä kauhistelivat, mutta se meni aika nopeasti. Purematta niitä käänteitä ei varmasti tulla nielemään, osa juuttui kurkkuun, vaikka yritin ne niellä. Mielenkiinnolla odottelen (ja hieman myös kauhulla ja kärsimättömänä eritoten) seuraavaa osaa. Itse en ollut nähnyt Guardians of the Galaxy vol 2:sta, Black Pantheria tai Thor: Ragnarökiä ennen Infinity Waria, mikä vähän harmitti tosiaan, mutta ihan hyvin siitä pääsi perille. Nyt, kun viimein tuon uusimman Thorin katsoin eilen, ymmärsin vielä vähän paremmin. Pitää varmaan katsoa nuo kaksi muuta ja mennä uudelleen katsomaan IW.

[Diinuli]

Kävin tuon Infinity War:in katsomassa, Marvel-elokuvasaaga on hiljalleen puolivahingossa noussut ykkösfanituskohteeksi tässä parin vuoden aikana, aina siitä asti kun näin ekan Thor:in.

Tosiaan, siltä pohjalta, että on (spider-mania lukuunottamatta) nähnyt kaikki edelliset leffat, niin olin hyvin fanituspäissäni ja valmistautunut, eikä elokuva todellakaan tuottanut pettymystä. Oliko se jotenkin pitkä? En edes huomannut

Spoilaamatta voin kyllä sanoa, että olen vieläkin erinäisten tunnetsunamien vallassa siitä mitä siellä tapahtu. Jatko-osaan on liian pitkä aika.

Spoiler: näytä

Ja kun Loki kuoli ihan alussa, olin niin surullinen, että mietin miten voin eläytyä enää mihinkään muuhun koko elokuvassa! Onneksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, ja moni muukin ehdottomista suosikeistani kuoli (Dr Strange ja Vision muiden muassa), ja siis PUOLET KAIKISTA, joten tasapuolinen järkyttyminen oli taattu! Lopun kuolemat voivat hyvinkin kumoutua jatko-osassa, mutta Loki saattaa olla iäksi menetetty 

Yllättävän hyvin olivat kaikki kymmenet keskeisimmät sankarit saaneet tilaa, melkein kaikkiin pystyi eläytymään. Ahdistavasti jopa Thanoksella oli filosofinen ja elämänkokemuksellinen pohja tekemisilleen, eikä ollut vain "pahis, koska pitää olla joku, jota vastaan hyvikset taistelee".

Hmm niin ja siitä piti vielä sanoa, että luulin, että Black Panther olisi vain keskinkertainen välielokuva, mutta yllätti todella positiivisesti. Toimii ihan omana itsenään, sijoittuminen Marvel-universumiin on vain lisäbonus Ja oli kyllä paras pahis pitkään aikaan.

Spoiler: näytä

(Loki edelleen mun lemppari, mutta en tiedä, lasketaanko sitä enää pahikseksi..). Ja Wakandaa todellakin tarvittiin Infinity Warissa taistelussa Thanosia vastaan.   

[Abarat]

Onko joku nähnyt elokuvia Pilvikartasto tai Betty Blue? Onkohan katsomisen arvoisia?

[Elfmaiden]

Pilvikartastosta oli joskus puhetta täälläkin, mut siitä voi olla ehkä 5 vuotta. Olen nähnyt. Se oli aika jännä, ja ajatuksia herättävä ja siinä oli hyvin monenlaisia tarinoita.  Muutama kohtaus järkytti mua ja muistan yhä vuosien päästäkin,  mutta sanoisin kyllä et kannattaa ainakin kokeilla

[Diinuli]

Pilvikartaston oon nähny ja pitäisi katsoa miehenkin kanssa, koska tykkäsin niin kovasti. Lisäksi, siinä on niin monta tarinaa, että ehkä toisella ja kolmannella katsomiskerralla vasta pääsee kunnolla oikeuksiinsa tuon leffan hienous. Vahvasti jäi mieleen se yleinen ihmisoikeuksien puolesta puhuminen, mikä kaikista tarinanlinjoista tuli läpi, ei kuitenkaan mielestäni liian "opettavaisesti". Suosittelen kyllä. Ja joo, on järkyttäviä kohtauksia, että en varauksetta suosittele herkimmille.

[Elfmaiden]

Katsoin juuri hyvän elokuvan (tai oikeastaan jälkikäteen opin sen olevan alunperin kaksiosainen minidraamasarja, kun luin siitä Ylen Areenasta, missä se on nähtävillä kuukauden) "Kaksi tarinaa rakkaudesta - Man in an orange shirt".  Toinen tarina sijoittuu kahden sotilaan välille II maailmansodan lopulle ja sen jälkeisiin vuosiin, toinen tarina nykypäivään ja eri sukupolveen. Kiehtova ja koskettava draama, suosittelen katsomaan Areenasta!

[Mythofan1]

Kuka muu pitää Leijonakuninkaasta? Musta se on aivan upea Disneyn elokuva mahtipontisesta introbiisistä alkaen. Kaikki hahmot ovat hauskoja ja siinä on upea tarina siitä miten nuori pentu kasvaa aikuiseksi urokseksi ja savannin kuninkaaksi.