Elokuvat # 2

[skylar]

Minäkin kävin katsomassa X-menin.

Tosi hyvä leffa. Aikaisemmat osat on ihan peruskamaa, mutta tässä oli sitä jotain. Sir Ianin suoritus ei tässä oikein vakuuttanut ja Erikin nuorempi versio herätti ainakin aluksi melko vähän tunteita... mutta sitten kun se sai sen haarniskan, viitan ja kypärän päälleen... Uhhuh. Nuori Charles oli myös aika hyvä, mutta en tykännyt siitä rakkaustarina jutusta. Pedon näyttelijä oli oikein söpö, aikaisemmissa leffoissa en ole hahmosta pitänyt. Peterin hahmo oli hieman tylsästi kirjoitettu, yksipuolinen "paha tieteilijä" hahmo.

Loppu oli aivan liian romanttinen. Kuitenkin tämä leffa oli aika järisyttävä, vaikka juoni itsessään jäikin erikoisefektion alle. Tässä oli aika tavalla sellaista Inception-henkeä. Tykkäsin kuitenkin, mutta leffa ei välttämättä useampaa katselu kertaa kärsi.

Roguen näkeminen lopussa oli parasta.

[Zacharias]

Nuori Charles oli myös aika hyvä, mutta en tykännyt siitä rakkaustarina jutusta.

Mitä rakkaustarinaa meinaat? Miä en huomannut elokuvassa mitään romanttisia vivahteita, mitä nyt flashbackia ja sitä Wolverinen perus itkemistä Jeanin perään :'D Charlesin ja Ravenin välithän ovat täysin platoniset. Ja niin väittävät kyllä myös Erikin ja Charlesin väleistä, vaikka sinne hassuja piilovivahteita onkin ängetty fanien iloksi.

[skylar]

Nuori Charles oli myös aika hyvä, mutta en tykännyt siitä rakkaustarina jutusta.

Mitä rakkaustarinaa meinaat? Miä en huomannut elokuvassa mitään romanttisia vivahteita, mitä nyt flashbackia ja sitä Wolverinen perus itkemistä Jeanin perään :'D Charlesin ja Ravenin välithän ovat täysin platoniset. Ja niin väittävät kyllä myös Erikin ja Charlesin väleistä, vaikka sinne hassuja piilovivahteita onkin ängetty fanien iloksi.

Oli sitten platonista tai jotain muuta, mielestäni C:n ja Ravenin välistä suhdetta oli turhaan paisuteltu. Valokuva pöydällä, "sydäntä särkevät" telepatia-kohtaukset, itkusilmät... etc, ja puh, plääh, poks. Muissa leffoissa ne kaksi ovat olleet kuin viilipytyt. Minä en nähnyt mitään vivahteita E:n ja C:n välillä, päinvastoin...

[nami]

Mun täytyy tuon uuden X-menin tsekanneena kyllä todeta olevani eri mieltä tuosta Charlesin ja Ravenin suhteen paisuttelusta - ja selvennyksen vuoksi, tulkitsin sen siis ihan platonisena. Myönnän kyllä että siinä oli jotain täkyjä joiden pohjalta voi halutessaan tulkita sen myös isommin mutta idk, en itse kyllä osannut siitä mitään rakkaustarinaa vääntää. Toki toi suhteen käsittely ei ollut ihan linjassa aiempien leffojen kanssa, mutta näääh, pidin silti. Kyse on kuitenkin ystävistä, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja joilla on huima vaikutus toistensa elämään, musta on enemmän kuin luontevaa tuoda heidän välistä sidettään esiin. Tai siis niin, musta on hurjan inhimillistä että Charles otti aiemmat tapahtumat + olennaisena osana niitä myös Ravenin casen niin raskaasti ja en millään suostu laskemaan sitä miinukseksi, päinvastoin! Imo on todella, todella jees että leffaan rakennetaan syvempää emotionaalista ulottuvuutta tuollaisilla ja se on musta juuri sellainen tekijä, joka erottaa tän aiemmista X-meneistä.

Muutenkin, tykkäsin, ööh. Just nyt oon tuosta vielä niin mindblown et äärimmäisen vaikeeta puristaa yhtään minkäänlaista järkevää mielipidettä irti, apua en osaa kuin kompsia muita ahaha. Mutta joo, liityn kehujien laumaan ja sanon että nyt kaikki kipikapi katsomaan, tää on ihan supersuperhyvä!!

[Röhkö]

Olen namin kanssa samaa mieltä C:n ja R:n suhteesta.

Mutta itse tulin tänne puhumaan Maleficentistä, jonka näin eilen.
Siinä oli sekä paljon hyvää että jotain vähän kornia. Seuraava teksti spoilaa:

Ensinnäkin Angelina Jolie oli kuin luotu Pahattaren rooliin. Parasta hänessä oli tumma ääni ja veistokselliset kasvot. Jolie näytteli mielestäsi sellaisella vakavalla otteella, kuitenkin ripaus huumoria lisänä. Joidenkin arvostelujen mukaan leffassa on liikaa ylinäyttelyä, mutta minusta Pahattaren kuuluukin olla vähän dramaqueen.
Toiseksi pidin musiikeista ja valon käytöstä. Välillä Pahatar-keiju kuvattiin enkelimäisenä luonnonrakastajana, välillä tummanpuhuvana S&M-tyyppisenä pahiksena. Once Upon a Dream on Lana del Reyn tulkitsemana hyytävän hyvä biisi.

Vähän omaan korvaan/silmään särähti, kun puhuttiin alusta asti Pahattaresta. Se ei vain jotenkin istunut sen sievän pikkutytön imagoon. Mutta ehkä keijuilla on omat nimeämisperinteensä, who knows.

Se, että prinssin suudelma ei herättänytkään Auroraa, oli ihan kiva vaikkei superyllättävä juttu (vrt. Frozen). Tämä sopii kuitenkin hyvin moderniin lastensatuun. Itse tosin toivoin, että Diavalin suudelma olisi herättänyt Ruususen. Sam Rileyn herkkä korppityyppi sopi muutenkin Pahattaren apuriksi ja omaksitunnoksi. Tykkäsin, miten Diaval näytti ihmismuodossaankiin korppimaiselta. Hänen ja Auroran suhdetta olisi voinut aluksi vähän pohjustaa, mutta sitten prinssi tuleekin ja Aurora luulee hetkeksi rakastuneensa mutta lopulta valitseekin Diavalin.. no joo, eniveis, minun haaveiluni ei toteutunut

Myös Stefanin hahmo jäi vähän mustavalkoiseksi pahikseksi - toki olisi ollut ehkä liikaa, jos Stefankin olisi ollut semmoinen väljyvä hahmo kuten Maleficent. Joka tapauksessa Stefanin teko antoi Pahattarelle oivan motiivin kirota Aurora. Lopussa oli vähän kornia, että Maleficent sai siipensä takaisin ja käytiin hurja lopputaistelu (btw pidin siitä hidastetusta ikkunasta ulos syöksymisestä) ja sitten hullu kunkku tippuu maahan. Toisaalta se taistelu ei ollut liian pitkä.
Ne kolme haltiakummia heittivät vähän liian "ennaltanaurettua" huumoria, mutta kai se lapsiin toimii.

Maleficent keskittyi leffana selkeästi enemmän tutkailemaan yhden ihmisen kehitystä kuin olisi suuri omaperäinen seikkailutarina. Eikä siinä mitään, Jolie tulkitsi roolin hyvin.

[Zacharias]

Okei, päätin lukaista nuo Röhkön mainitsemat seikat, koska en ole alun alkaenkaan ollut kovin vakuuttunut Maleficentista. Pakko sanoa, että nyt vielä vähemmän. Tai, olen itse ollut lähinnä innoissani vain ihmis!korpista (ja tietty Lanan biisistä, oi mikä kaunis häävalssi se onkaan!), mutta... En tiedä. Miulle nää nykypäivänä tehtävät modernit satuversiot vähän särähtää silmään. Muistan vain sen kankean pettymyksen tullessani ulos Tim Burtonin Alicesta, koska olin odottanut sitä niin kauan ja lopputulos oli mitä oli.

Muutenkin. Miksi nykyään koetaan tarpeelliseksi tehdä omat versiot joka jutusta? Ei se ole yhtään sen omaperäisempää, mutta saa vain Disney-leffoja ja jopa alkuperäisiä tarinoita (erityisesti niitä) fanittavat itkeen syviä meriä verta. Kassamagneettinimet tungetaan päärooleihin vetämään katsojia saleihin ja visuaalisesta puolesta tehdään niin vaikuttavaa kuin osataan (ja silti se näyttää niin selvästi green screenilta), mutta juonellinen puoli jää köyhäksi. Kuten Snow White and the Huntsman, Red Riding Hood ja mitä näitä nyt kaikkia jo on. Ei vain oikein inspaa katsoa, kun ne lempisadut väännetään kaikki ylösalaisin ja lempihahmot (krhm, Ruususen prinssi Phillip) tökitään jonnekin sivuun asenteella "meillä on teille naiset parempaa!" Eikä sitten kuitenkaan ole. Nyyh, no, ehkä lopetan itkuni tähän.

Kai ne toimii kun niitä katsotaan. Itse en vain ole vieläkään vakuuttunut ja seriously: voisiko joku hakea Johnny Deppin ja Helena Bonham-Carterin pois Tim Burtonilta ja antaa itse Burtonille lähestymiskiellon Mary Poppinsiin? Kirjailija salee kääntyy jo valmiiksi haudassaan.

// Luojan kiitos!

[Lyygia]

seriously: voisiko joku hakea Johnny Deppin ja Helena Bonham-Carterin pois Tim Burtonilta ja antaa itse Burtonille lähestymiskiellon Mary Poppinsiin? Kirjailija salee kääntyy jo valmiiksi haudassaan.

Tim Burton ei oo oikeesti tekemässä tota elokuvaa, se oli pelkkä aprillipila. x

[miukeli]

Itse kävin katsomassa ton Pahattaren ensi-illassa ja kyllä pidin paljon. Ja mulla on ihan toisenlainen mielpide näistä satujen ihmisversiosta kuin unrealisticilla, vaikka ymmärrän kyllä näkökantasi. Mun mielestä vaan nämä satujen uusioversot on tosi hauskoja ja ite oottelin tota Pahatarta kieli pitkällä siitä asti kun kuulin sen olevan tulossa.
Eniten ehkä tykkään näistä tän kaltasista leffoista siksi, että saduistahan on hirveän monta erilaista versiota ympäri maailmaa joten musta on tosi kiva nädä enemmänkin versioita kuin noi perus disneyt (yms. sen kaltaset piirretyt). Ja sadut viehättävät mua muutenkin, sillä niissä on yllättävän paljon synkkyyttä ja hahmot on kiehtovia, joten noh niin...ens vuonna tulevaa Tuhkimoakaan en malta odottaa.
Tietysti mun puolesta voitas tehä enemmän alkuperäisiä(vanhempia) satuversioita muistuttavia leffoja, oisin oikeen innostunut niistä, mutta mä aattelen näitä uudempia versioita tavallaan elokuvaficceinä, kiehtovina au-tarinoina^^

Tosin onhan näissä piirteitä joista en niin pidä, esim. Punahilkassa ja Hannussa & Kertussa häiritsi kamalasti ympäristön ja etenkin aseiden modernistaminen, vaikka muka olivat olevinaan keskiaikaisessa miljöössä. En ollut ihan niin rakastunut toon leffaan kuin olin odottanut mutta pidin silti siitä tosi paljon.

Spoil: Diaval oli kyllä tosi kiva ja se prinssi oli vähän random, mutta ite pidin siitä miten kaikki meni. Siipien takaisin saaminen oli tosi kliseistä mutta noh, kai saduissa saa olla jotain kliseistä. Ja toki Diavalin ja Ruurusen suhdetta ois voinu syventää, mutta oma sydämeni sykkii PahatarxAurora-paritukselle, joka kukoisti tossa leffassa :3 En malta odottaa kaikkia ficcejä ja fanarttia, jota itekin olen saanut inspistä tehä^^ Pimento-Flora oli kyllä ensin pikkuinen järkytys, ei voitu olla nauramatta joka väliin sille tyttöystävän kanssa, selvästi olivat tarkoituksella ton tehneet xD

[Q+Black]

Kävin katsomassa Maleficentin pari päivää sitten...

Elokuva kyllä vetäisee katsojansa taianomaiseen maailmaan heti ensi minuuteilta lähtien ja visuaalinen kauneus lumojaa katsojansa etenkin 3D:nä katsottaessa.
 
Vaikka pidänkin Angelina Joliesta todella paljon näyttelijänä, olin alkuun hieman skeptinen siitä, että hänet nähtäisiin Pahattaren roolissa. Huoleni oli kuitenkin turha koska Jolie veti kyllä naisen roolin täysillä loppuun asti aina ilkeydestä hiukan hellempäänkin tunneskaalaan.

Kolme haltiakummia oli kyllä yhtä pöhelöitä kuin odottaa saattoikin ja heidän säätämisensä aiheutti muutamat naurutkin elokuvan aikana. Yhtenä kummeista nähdään Potteristakin tuttu Imelda Staunton, joka esitti Potterissa ilkeää Dolores Pimentoa.

Hauska keksintö oli Pahattaren korppi (Sam Riley), jolla oli kaikesta huolimatta hyvä sydän, mutta joka kuitenkin totteli johtajansa käskyjä. Varsinaisessa elokuvassahan korppi taisi olla vaan korppi, ei ihminen tms.

Ainut, joka ei minua vakuuttanut oli Auroraa esittävä Elle Fanning, joka oli kyllä varsin herttainen tyttö, mutta joka ei minusta sopinut rooliinsa laisinkaan. En vain jostain syystä nähnyt häntä prinsessana.

Siinä missä prinssi Philip jäi melko pienehköön rooliin, Pahatar korjasi potin ja näytti hiukan erilaisen tarinan ja hiukan erilaisesta näkökulmasta kuitenkin ollen melko uskollinen kaikkien rakastamalle tarinalle.

Suosittelen kaikille satuklassikon ja fantasian ystäville ehdottomasti. Elokuva lumoaa katsojansa alusta loppuun!

[Hopsumort]

Noniin itsekin tuli tänään käytyä katsomassa Maleficent ja tykkäsin siitä kyllä, Angelina Jolie oli aivan mahtava, mutta loppu oli musta kyllä jotenki tosi hätiköity, mutta katsottavan arvoinen elokuva joka tapauksessa. Pyysin äitini mukaan kun hän on käynyt viimeksi leffassa varmaan joskus 2000-luvun alussa ja äiti sitten nukahti kesken elokuvan, että ei tämä näköjään oikein häneen iskenyt.

Yhtenä kummeista nähdään Potteristakin tuttu Imelda Staunton, joka esitti Potterissa ilkeää Dolores Pimentoa.

Mietinkin, että mistä ne kasvot oli tutut. Tiesin, että jotain hahmoa hän oli näytellyt Potterissa, mutta en yhtään muistanut että ketä. Noh, täältähän se selvisikin.

[Eririn]

Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Ehkä paras animaatioleffa jonka olen nähnyt pitkään aikaan. En keksi siitä yhtään valitettavaa. Erityismaininnat annan lentokohtauksille ja musiikille. Puhdasta taikaa. Hampaaton oli törkeän suloinen kuten ekassakin osassa ja täytyy sanoa että Hikotuksesta on tullut ehkä kuumin animoitu jätkä ikinä xD ja sitten Astrid, ah mikä nainen <3 Ronski samoin, löysin tosi paljon samastumispintaa^^ Oli myös äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus itkeä niin, että päässä oli sekä omat rillit että 3D-lasit, sen enempää spoilaamatta. Mutta oli ihan älyttömän loistava leffa! Haluan kolmososan nyt heti!

[leofurioso]

Eilen tuli Superpäivn kunniaksi käytyä katsomassa Transformers 4 -Tuhon aikakausi ja täytyy sanoa, etten pettynyt siihen, vaikka alkuun hieman ehkä suhtauduin varauksella, kun kyseessä pikkuveljen valitsema toimintapätkä. Jotenkin tuo leffa oli kyllä niin mahtava eikä vähiten siksi, että leffan aikana liikuttiin Chigagossa mutta myös Kiinassa. Lisäksi kyseisessä leffassa minuun syttyi jälleen se sama tunne kuin muissakin Transformers-leffoissa ja jopa piirretyssä, että Bumblebee on ehkä yksi mahtavimmista hahmoista siinä sarjassa. Tosin juuri tässä 4. osassa se tuntui vielä mahtavammalta ja samoin ne ihmishahmot oli loistavia valintoja ja niille keskusteluille oli, jos ei nyt pakko nauraa niin ainakin hymähdellä hulluna. Ja Bumblebee itsessään aiheutti parit mahtavat naurut. Sitä ennen trailereissakin näkyi sellaisia leffoja, että pakko vähintään myöhemmin katsella, vaikka netin kautta leffat, jollei käy isolla valkokankaalla niitä katsomassa. Mm. Apinoiden Planeetan Vallankumous vaikutti tosi mielenkiintoiselta trailerin perusteella ja enköhän sukulaismuksujen kanssa käy vielä Näin koulutat lohikäärmeesi 2:sen ja myös Lentsikat 2:sen tarkistamassa. Muutenkin kesä näyttää ihan mielenkiintoiselta leffojen saralla ja jopa se uusi teini-ikäiset mutantti ninjakilpikonnat leffa trailerin perusteella vaikutti kiinnostavalta.

[nannu]

Mites The fault in our stars eli Tähtiin kirjoitettu virhe on uponnut ihmisiin?

En tiiä mikä lasketaan SPOILaukseksi mutta tulipahan näin varoitettua varmuudeksi, kun en osaa eritellä tiettyjä kohtia.

Mun on edelleen näin melkein viikon jälkeenkin vähän vaikea sanoa mitään isompaa itse leffasta, koska hämmennyin niin kovasti siitä pitkän aikaa teatterisalissa (ja esityksen jälkeen teatterin ulkopuolella...) velloneesta itkumerestä. Liioittelematta puolet niiskutti ja muutama ulvoi ihan kunnolla, lähin suoraan mun takana. Onhan se tosi surullinen tarina, ja olisin voinut itekin liikuttua, mutta näköjään ton luokan ryhmäitku vaan hämmensi mua. Ja olen sentään jo 90-luvulla ravannut kattomassa Leijonakuningasta ja Titanicia eli leffassa itkeminen sinänsä ei ole koskaan ollut ihmeellinen juttu.

Itkun ja naurun yhdistelmä viehätti mua kirjaa lukiessa ja kummankin aineksia oli leffassakin, mutta vähän jäi pliisuksi. Saattaapi olla, että kirjalliset teokset ylipäätään iskee muhun syvemmin. Tosin erityisesti tämän tarinan kohdalla ihmettelin, miten ihmeessä se aiotaan saada väännettyä elokuvaksi menettämättä jotain olennaista. Enkä valitettavasti yllättynyt iloisesti, joskaan en näistä alkuasetelmista negatiivisestikaan. Kyllä leffan mielellään katsoi, mutta tuskin olisi esimerkiksi telkkarista randomisti nähtynä erityisesti jäänyt mieleen. Kiitosta siitä, ettei kaikkia Greenin nerokkaita/tekotaiteellisia (en osaa päättää) laineja ollut ympätty mukaan.

Shailene ei edelleenkään noussut suosikikseni, mutta hän passasi mielestäni tähän rooliin paremmin kuin Divergentin Trisiksi. Augustus taas oli jokseenkin turhan ööö "pehmeä" ja jatkuvasti hymy korvissa. Kaipasin myös jotenkin enemmän tunnetta/tietoa/kuvausta siitä, mitä nämä kaksi merkitsivät toisilleen (hengissä ollessan), näkökulmasta johtuen toki lähinnä Gus Hazelille.
Isaac-kohtaukset olivat mun lemppareita

Olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia joltakulta, joka on nähnyt leffan lukematta kirjaa. Onko heitä?

[mariesdec]

Olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia joltakulta, joka on nähnyt leffan lukematta kirjaa. Onko heitä?

Miä menen katsomaan TFIOS:n jossakin ensi viikolla kaiketi - vihdoinkin! :'D Mutta kirjan olen jo lukenut, valitettavasti. Odotan todella isolla innolla elokuvaa : )

[Q+Black]

Nyt on sitten julkaistu Fifty Shades of Greyn ensimmäinen traileri vaikka elokuvahan saa ensi-iltansa vasta ensi vuonna ystävänpäivänä. Jos et tiedä mistä puhutaan niin tsekkaa tämä!

Olen toooodella skeptinen elokuvan suhteen koska kirjathan on puhtaasti K18 kamaa joten miten sellaisesta saa elokuvan ettei se mene pornon puolelle? Sehän on selvää ettei elokuva tule olemaan kuin ehkä K16, mutta katsottuani trailerin täytyy sanoa, että pieni fanityttö minussa kiljahteli kun pääsin loppuun

Katsasta traileri tästä!


Nyt on myös julkaistu Matkijanärhi 1 - elokuvan ensimmäinen teaser! Hrrr 

Katso traileri täällä!

[invisible deer]

Apua, tuo Matkijanärhen teaser sai mut vaan virnistelemään onnellisena, sillä olin unohtanut, että Natalie Dormer näyttelee kyseisessä leffassa. Jotenkin noi leffat ei oo mitenkään erityisesti iskeny, vaikka kirjoja hypetin varmaan vuoden (tai ehkä juuri siksi ne ei iske, idk), mutta Natalien takia on kyllä pakko käydä tsekkaamassa. Ja onhan siellä toki Sam Claflin ja Jena Malone, joten hyviä näyttelijöitä kyllä löytyy. Ottaa vaan vieläkin päähän se, että ne ikärajat on niin alhaset. Ei sillä, että mitään k18 verta ja suolia haluaisin, mutta kun kirjat käsittelivät väkivaltaa niin paljon, niin jotenkin tyhmää leikata se kaikki elokuvasta (toki joo suuri osa lukijoista oli alle 15, joten sinänsä tajuan tämän, mutta lol valitanpa silti).

[nannu]

Mariesdec, toki muidenkin ajatukset kiinnostaa eli alahan näpytellä sanottavaa jos olet jo leffan nähnyt

Tosiaan kohta kesä kääntyy jo syksyyn ja loppusyksy tietää nykyään Nälkäpeliä (aiemmin Sawia). Mistä kohtaa tuo Matkijanärhi muuten on pätkästy kahdeksi elokuvaksi?
Fenrir, olen hyvin samaa mieltä tuosta valituksestasi. Erityisesti kaipaan ahdistusta!

[Gwenhwyfar]

Matkijanärhen traileri oli kyllä tosiaan ihana saada, aion nimittäin jatkaa nälkäpelien näkemistä ensi-illassa tämänkin kohdalla. Mua vaan ärsyttää ihan hivreesti se, että ne on katkastu kahteen osaan, kun joutuu niin kauheasti odottelemaan (tosin ehkä on vaan hyvä - kirjassa kun niin paljon tapahtui). Mutta joo, Natalie Dormer on ihana, sam caflin on ihana, kaikki on ihania.

Pakko tulla vielä tuosta Tfiosista muutama sana sanomaan: Kirjasta en tykännyt ihtään. Se oli mulle just sitä syöpäkirjallisuutta, jotenkin se vaan ei tuntunut niin upealta, miksi ihmiset sitä väittävät. Elokuva kuitenkin yllätti mut tosi positiivisesti, tykkäsin siitä ihan kauheasti. Alussa kaikki vaan hymyilitti, enkä tajunnut hymyilleeni ennen kuin aloin itkemään ihan täysillä. lol. Se oli taitavasti tehty, ja Shaileenellä on ihana puheääni. + siinä oli ihan mahtava soundtrack!!!

[nannu]

Gwenhwyfar, sun tapauksesi on ehkä vielä kiinnostavampi kuin kirjaa lukemattoman elokuvaelämys, koska et tykännyt kirjasta mutta menit katsomaan leffan Ja tykkäsit siitä! Hyvä niin, vaikka - tai siis juuri siksi että - omat ajatukset on aika erilaiset.

Tuli tästä mieleen asia, josta on varmaan ennenkin ollut juttua, mutta otan nyt puheeksi.
Miten suhtaudut samasta tarinasta tehtyihin eri mediamuodoissa oleviin teoksiin? Esimerkiksi kirjat, elokuvat, pelit, tv-sarjat, sarjakuvat, mitä kaikkia näitä nyt on. Suositko jotain medimuotoa tai vaikuttaako esimerkiksi julkaisuajankohta siihen, mikä muoto saa huomiosi ensin tai rakkautesi ylipäänsä? Voitko lukea kirjan katsomatta elokuvaa tai annatko sarjalle mahdollisuuden vaikket tykkäisi kirjasta? Onko jokin versio sinulle se ainoa oikea vai tykkäätkö eri toteutustavoista?
(Jos tämä ei näin passaa elokuvaotsikon alle niin voidaan keskittyä leffapuoleen, mutta muukin kiinnostaisi.)

Itselläni ei ole mitään selkeää kaavaa. Harvoin pidän elokuvasta jollei kirja liikauta. Toisaalta jos näen ensin leffan enkä pidä, en yleensä vaivaudu antamaan kirjalle mahdollisuutta (Twilight ). Elokuvia tosin tulee katsottua huolettomammin kuin luettua kirjoja, joten joskus huomaan vasta lukiessani, että olen nähnyt kyseisen leffan. Jos pidän jostain tarinasta/toteutuksesta haluan tutustua muihinkin julkaisumuotoihin, vaikka usein valmistaudun pettymykseen.

[Zacharias]

Mockingjay on varmastikin vähiten luetuin Nälkäpelini, mutta teaser vaikutti ihan lupaavalta. Eipä mitään uutta auringon alla, enkä oikeastaan tajua vieläkään nykyajan trendiä katkoa viimeinen osa kahteen. Mockingjayssa kun ei edes oikein tapahdu mitään hätkäyttävää ja runsasta, että tämä olisi tarpeellista.

Katkaisukohta taitanee olla SPOIL se, kun Peeta tuodaan takaisin muuttuneena /SPOIL

Miten suhtaudut samasta tarinasta tehtyihin eri mediamuodoissa oleviin teoksiin?

Mjaa. Olisi toki kiva sanoa, että kirja > elokuva joka tapauksessa, mutta aika monta leffaa on tultu tapitettua vieläkään alkuperäisteosta lukematta ja moni elokuva on kiehtonut reilusti enemmän kuin teksti (esim. klassikkokirjallisuudesta löytyy monta puuduttavaa, mutta mainiota tarinaa -> toimii paremmin ruudulla tiiviin kässärin avulla). Kyllä miä varmaan tuppaan aina kunnioittamaan kuitenkin ensimmäisenä sitä lähdemateriaalia, koska muut adaptiot jättävät pois/muuttelevat ja antavat muutenkin sen oman versionsa, eli siitä katoaa kuitenkin jotain.

Sitä en ole koskaan tehnyt, että olisin lukenut elokuvasta tehtyä kirjaa. Miusta niissä ei vain yksinkertaisesti ole mitään järkeä c': Elokuvien idea on olla visuaalisia paketteja, joissa tunne välitetään eleillä ja äänillä. Siitä on hankala lähteä muotoilemaan mitään, kun tarina ei ole enää pään sisällä kaikkien tulkittavissa eri tavoilla.