Elokuvat # 2

[Florette]

Katsoin tuon Disneyn uuden Encanton ilman sen suurempia odotuksia, ja täytyi tulla kehumaan  Hieno juoni, upeat hahmot, kaunis animaatio!

Spoiler: näytä

Todellakin osui ja upposi tuo perheen tapa jättää asiat käsittelemättä, piilottaa ne oikeat tunteet ja esittää vain vahvaa. Ja se, että oikein kukaan ei tuntenut itseään tarpeeksi hyväksi.  Itsekin olen vielä aikuisiässä joutunut kamppailemaan näiden asioiden kanssa, etten ole tarpeeksi hyvä omalle perheelle... Ja kun miettii, että lapset ovat vasta viisivuotiaita saadessaan kykynsä. Huh, haluan halata koko perhettä yhtä aikaa  Pidin oikeastaan kaikista hahmoista, mutta jos täytyy rajata muutamaan, niin Bruno, Luisa, Mirabel, Pepa ja Camilo taitavat olla lähinnä sydäntä  Onko Bruno muuten oikeasti ainut eno/setä Scarin lisäksi Disney elokuvissa, vai enkö vain muista muita? (Jos Aku Ankkaa ja Mikki Hiirtä ei nyt lasketa, vaan nimenomaan vain leffahahmot). Ja musiikki! Ja kaikki ihanat yksityiskohdat, kuten se, että Mirabelin hameessa oli joku kuvio jokaiselle perheenjäsenelle. Encanto muistutti myös Cocoa (Coco on myös yksiä suosikeistani) mutta oli kuitenkin tarpeeksi erilainen, ettei tuntunut kopiolta.  Yleensä en halua näille Disney animaatioille jatko-osia, koska ne yleensä on huonoja  mutta Encantolla on mun mielestä paljon potentiaalia, hahmoilla olisi vielä niin paljon annettavaa, että todellakin toivon Encanton saavan jatko-osan.

[Kosmik]

Minäkin katsoin Encanton eilen ja musta se jäi joiltain osin vähän vaisuksi.

Spoiler: näytä

Hahmoista tykkäsin ja just tuosta ideasta siinä taustalla, että kaikilla oli jotain salattavaa, ja kaikki ovat muutakin kuin vain kykynsä ja just se perheen matriarkan halu pitää yllä ns. kulisseja, mutta lopulta ymmärtää, mikä on kaikkein tärkeintä. Plussaa myös siitä, ettei elokuvassa ollut mitään varsinaista pahista. Ja lopulta että ne lähimmäiset itsessään on tärkeitä, eikä suinkaan ne kyvyt. Itse olisin henkilökohtaisesti tykännyt enemmän sellaisesta lopetuksesta, että perhe ei olisi saanut kykyjään takaisin. Mä jotenkin odotin, että ne kyvyt suojelisi heitä tietyn aikaa ja että kaikki menettäisivät lopulta ne kyvyt, kun perhe kykeneekin seisomaan taas omilla jaloillaan. Itse olisin kokenut sen perheen lähentymisen ja kunkin oman tien löytämisen merkityksellisempänä lopetuksena. Mutta no, oli se loppu ainakin sitten disneymäinen, kun kaikki saivat omat kykynsä takaisin. Pidän myös siitä, ettei Disneyn elokuvat ole enää pelkkää kiiltokuvaa ja ns. tavallisen oloinen tyttö saa olla elokuvan päähenkilö. Ja olihan elokuva kokonaisuudessaan kaunista katsottavaa.

Jos vähän uudempia Disney-elokuvia miettii, niin pidin mm. Soulista enemmän. Siinä käsiteltiin mielestäni hyvinkin raskaita aiheita. Raya ja viimeinen lohikäärme olisi seuraavana katseluvuorossa. Ei oikein ole odotuksia siitä, mutta jostain olin lukevinani, että se on hieman sekava. No, se selviää katsomalla.

[Hozier]

Minä en ole Encantoa nähnyt, mutta Soulista en itse perustanut. Olin tosi pettynyt siihen loppuratkaisuun,

Spoiler: näytä

koska siinä tavallaan väistettiin aito mahdollisuus käsitellä kuolemaa antamalla päähenkilölle uusi mahdollisuus. Sellaistahan ei oikeasti kukaan saa, joten plaah, sinne meni sitten sen elokuvan paras ydin.

Ilman sitä loppua olisin kyllä voinutkin antaa hyvän arvosanan, mutta siihen petyin ihan kunnolla. Mutta sinällään kyllä hienoa, että elokuvan päähenkilö oli tummaihoinen, keski-ikäinen mies. Se on jo itsessään arvokasta, ja elokuvassa oli paljon hyviä juttuja.

Ja kun nyt pettymyksistä puhutaan, niin hohhoijaa, katsoin tuossa jouluna uuden Matrixin ja kylläpä tuskastutti. Eka puolituntinen oli ihan hauskaa neljännen seinän rikkomista ja elokuvien jatko-osien kommentaaria, mutta sitten meno menikin lähinnä fanserviceksi ja oudoksi pööpöilyksi. Yhtään mitään spoilaamatta voin todeta, että fiilis oli samanlainen kuin Star Wars -prequeleita katsoessa: että rahaa on ollut, mutta ei oikein mitään selkeää mielikuvaa siitä, että mitä sillä kannattaisi tehdä. Hohhoijaa.

[Kosmik]

Olen kyllä samaa mieltä Soulin loppuratkaisusta. Mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa, kun kyseessä on Disney-elokuva. Itsessään pidin elokuvan teemoista ja juuri päähenkilöstä. Joskus oikeasti toivoisi, että Disney räväyttäisi, eikä tekisi aina niin onnellisia loppuja tai että pahis saa aina palkkansa.

Raya ja viimeinen lohikäärme oli ihan ok ja pidin juurikin Rayan ja Namaarin välisestä suhteesta ja erityisesti Namaarin hahmonkehityksestä. Onneksi hänestä ei oltu tehty geneeristä pahista, joka lopussa saa palkkansa, vaan hahmossa oli harmaan eri sävyjä. Olisin toivonut, että niitä eri maanosia ja niiden kulttuureita olisi käsitelty enemmän. Tykkäsin kyllä elokuvasta, vaikka se tuntui käynnistyvän vähän tahmeasti.

Lucan katsoin myös ja se oli vähän meh. Toisaalta kohderyhmä oli mun mielestä selkeämmin lapset, joten ehkä sekin osaltaan vaikuttaa mielipiteeseeni kyseisestä elokuvasta. Elokuvassa oli ihan hyvät teemat ystävyydestä, erilaisuudesta jne. Olisin kaivannut enemmän merihirviöitä ja merenalaista elämää, ihmiset on niin nähty juttu. :'D

[Fiorella]

Sattumoisin katsoin itsekin Encanton viikonloppuna, kun siskontyttö oli yökylässä.

Spoiler: näytä

En ollut kerinnyt kuulla tästä elokuvasta mitään etukäteen, joten se oli täysin ylläri. Siinä oli monia kivoja puolia, etenkin se miten perheen merkitystä korostettiin ja kuinka lopulta löytyi ymmärrystä sille, että ihmiset voivat toimia ikävästi sellaisista syistä, joita ei sivusta katsoen heti arvaisikaan. Kiinnitin huomiota tarinan sivusta myös siihen, miten Disney on viime aikoina alkanut esittää hahmokavalkadissaan "tavallisina arkisina ihmisinä" enemmän myös erilaisia etnisiä ryhmiä, kuten tässäkin oli lasten ja perheenkin joukossa luontevasti eri ihonvärejä ilman kummempaa alleviivaamista. Pikkuhiljaa maailmakin muuttuu.

Minäkin pidin siitä, ettei suoranaista pahista ollut lainkaan, ja loppupuolen ymmärtävä kohtaaminen nosti liikutuksen kyyneleet silmiin. Elävä talo oli veikeä ja minusta oli ihana ratkaisu, että yhteinen ponnistelu - myös kyläläisten vastavuoroisella avulla - herätti talon taas henkiin, ei niinkään kenenkään yksittäinen taika. Ehkä se, mikä minua vähän tökki, oli musiikki, joka sinänsä oli eloisaa ja kivaa, mutta ei yleisesti ottaen niin osunut musiikkimakuuni. 

Raya ja viimeinen lohikäärme oli minustakin ihan ok, mutta jäi ehkä jotenkin vajaaksi. Toisaalta katselin senkin lapsiseurassa, ja sellaisessa, joilla ei keskittymiskyky riittänyt yhtä hyvin kuin viimeisimmän leffaseuran kanssa. Siinä tykkäsin ihmishahmoista, mutta en yhtä paljon lohikäärmeistä, niissä oli jotain vähän häiritsevää kaikessa söpöydessäänkin.

Onko kukaan muu käynyt leffassa katsomassa Ammonitea?

Tämä meni minulta ohi, mutta meinasin että sen olisin halunnut nähdä. Olen yleensäkin tykännyt Winsletin elokuvista ja toivon, että jossakin vaiheessa tulisi nähtyä. Olisikohan se jo jossakin suoratoistopalvelussa?

[Abarat]

Katsoin tossa pitkästä aikaa Winter's Tale-leffan, jossa näyttelee mm.Colin Farrell ja Russell Crowe. Will Smith ja Kevin Durand oli mukana myös... Kaikki päähenkilöä myöten oli upeita rooleissaan! Nyt luen kirjaa Talvinen tarina ja alku vaikuttaa hyvältä.  Kysynkin nyt kaikilta onko Winter's Tale tuttu leffa?

[Kelsier]

Abarat, minä taisin aikoinaan nähdä kyseisen leffan ihan teatterissa. En muista kyllä enää sen kummemmin, kyseessä taisi olla romanttinen fantasia.

[Odo]

En osaa ottaa kantaa noihin Disney-leffoihin, kun en sitten Vaianan ole niitä katsonut. Kyllä ne välillä käy mielessä, mutta ei ole tullut katsottua. Pitäisi kyllä varmaan katsoa, mihin Disney tässä on kehittynyt, kun onhan Vaianastakin jo 5 vuotta (Suomen ensi-illasta)?! Olin varma, että ehkä kaksi... Omasta hyllystä löytyy tosiaan Vaianaan asti täydellinen kokoelma ja jokunen Disney-Pixar sekä noita Disney-elokuvien jatko-osia. On siellä esimerkiksi noista "uusista" Frozen 2, mutta en ole sitä(kään) vielä katsonut.

Tulin kuitenkin puhumaan James Cameronin Avatarista (2009) ja sen jatko-osista. En tiedä, muistaako enää kukaan, kun Avatarin jatko-osista alettiin huhuta. Niiden kuvaukset ilmeisesti alkoi vuonna 2017. (Tuon tarkistin Wikipediasta. Huhuja oli minusta jo paljon aiemmin.) Noita jatko-osia on odoteltu tuosta kuvauksien alkamisvuodestakin laskettuna jo 5 vuotta. Tässä tapauksessa se tuntuu  ikuisuudelta, vaikka juuri tuntui edellisessä kappaleessa, että Vaianahan taas julkaistiin "tyyliin eilen". Ristiriitaista, ettenkö sanoisi. Itse Avatarista on jo yli vuosikymmen, mutta se teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. No kaikkien näiden vuosien jälkeen Avatar 2 olisi tulossa tänä vuonna, jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Onko joku, joka olisi seurannut "mitä Avatarille kuuluu" vuosien varrella? Odotatko leffaa? ...itseasiassa leffoja. Povattuja ensi-iltojahan on siis 2022, 2024, 2026 ja 2028. Tuntuu aika hurjalta. Tuli ylipäätään mieleen nuo jatko-osat, kun sanoin kumppanille, että erään leffan suhteen ottakoon aikansa. Kunhan tulee hyvänä ulos. Kun nopeesti ja rahaa tiskiin -leffat on jo nähty. Että sitten on tämäkin ääripää.

Toki siinä mielessä hatunnostot, että maailman tuottanein elokuva ennen Endgamea, on "malttanut" näinkin pitkään jatko-osiensa kanssa. Olisihan siinä voinut käydä niinkin, että taotaan, kun rauta on kuumaa ja oltaisiin saatu vuosittain uusia Avatareja, kun sieltä sitä rahaa on ennenkin tullut.

Mainittu leffa, että ottakoon aikansa, on siis Alita: Battle Angelin jatko-osa. Spoilaamatta itse elokuvaa, sanon sen olleen ehdottomasti paras live-action, jonka olen nähnyt. Se perustuu Gunm-mangaan, joka ei kansikuvia lukuun ottamatta ole tuttu (nyt toki lainassa 1 ja 2 osat, että lukisin), etten voi suoraan sanoa uskollisuudesta alkuperäiselle. Mutta muutamia live-actioneja katsottua niissä ei ole ollut lainkaan järkeä, vaikka alkuperäisteos olisi tuttu (köhköh Fullmetal Alchemist). Alitassa kuitenkin juoni tuntui toimivalta. Tarina eteni. Se oli hieno. Ei haitannut, vaikka ei tuntenut alkuperäistä ja se viihdytti. Elokuvan puolivälissä toki tuli olo, että "miten hiivatissa ne kursii tämän kokoon ennen loppua", kunnes tajuaa, että eihän se ole koko tarina. Vaan jatkoa on luvassa. Toivottavasti. Alita taisi menestyä kohtuullisesti, joten jospa se jatko-osakin tulee. En nykyisin seuraa leffauutisia, joten ei aavisustakaan.

[Larjus]

En tiedä, muistaako enää kukaan, kun Avatarin jatko-osista alettiin huhuta.

Mä olin jo autuaasti unohtanut koko jutun, mutta totta, siitähän oli puhetta silloin joskus puoli elämää sitten Enpä oo tilannetta kyllä seurannut yhtään, en edes silloin pian ekan leffan julkaisun jälkeen, vaikka siitä leffasta kyllä ihan pidin (varsinkin visuaalisesti).


Mä sain nyt tänään katsottua Disney+:sta Turning Redin, kun sitä on mun twitter ollut täynnä jo jonkin aikaa. En ollut ehtinyt siitä muodostaa oikein kunnollista mielipidettä (vaikka somen perusteella se on saanut jo paljon vihaa hahmodesignien teinityttökuvauksensa perusteella). Yllätyin kuitenkin varsin positiivisesti! Animointi oli todella laadukasta, vaikka en tietyille piirteille hahmojen ulkonäössä lämmennytkään (osa oli kuin 3D-versioita "CalArts-tyylistä"), mutta nekin toimi liikkuvana kuvana paremmin kuin stillshotteina. Kaikki hahmot olivat kyllä tosi persoonallisen näköisiä ja kivasti erilaisia keskenään, niin ulkoisesti kuin luonteiltakin. Ääninäyttely oli kans hyvää, ainakin alkuperäisessä. Aloitin kyllä katsomaan ensin suomeksi, koska normisti katon Disney-animaatioleffat suomidubeilla, mutta tällä kertaa se ei oikein uponnut minuun (tuntui vähän... irralliselta? ehkäpä) niin vaihdoin noin viiden minuutin päästä alkuperäiseen enkkuun. Ehkä mä joskus katson koko leffan suomeksikin, kun ei se nyt suoranaisesti huonoltakaan kuulostanut.

En kyllä ymmärrä, miksi Meilinin ja hänen kavereiden käyttäytymistä on kritisoitu, koska mä ainakin totesin varsin nopeasti, että se on pikemminkin liian samaistuttavaa 😂 Varsinkin se bändifanitus, koska minähän olin just kans 13-vuotiaana toivoton fanityttö monenkin eri bändin kohdalla, niin tota leffaa kattoessa tuntui et hyppäsin takaisin niihin vuosiin ja paljon muistoja vieri mieleen 🙈 (Huomasin kans et muistojen mukana tuli se tuttu fanitytön tunnereaktio ja nyt varmaa muuttuisin itse kultapandaksi jos se ois mahdollista.)
Toki kaikki eivät ole olleet sellaisia missään vaiheessa elämäänsä, mutta ei se hahmojen käytöstä vääräksi tee.

Spoiler: Höpisen juonesta • näytä

Juonesta en ollut etukäteen kovin tietoinen, oikeestaan tiesin vain että Meilin tulee muuttumaan kultapandaksi, mikä on hänelle järkytys, ja sit jotain murrosiän kasvuun ja itsenäistymiseen, oman identiteetin löytämiseen liittyvää. Mut yllätyin positiivisesti, enkä todellakaa odottanut jotenkin näin... vauhdikasta leffaa? 😅 En tiiä, jotenki olin kai varautunut tasaisempaan menoon alusta ihan loppuun asti. Ainakaan en ollut varautunut jättiläiskultapandaan, joka tulee terrorisoimaan konserttia. Tykkäsin siitä, ettei kultapandaksi muuttuminen ollut pelkästään vertauskuva tarinassa (vaikka se oli vahvasti sitäkin), vaan se kantoi myös juonta, ja oli mukana se suvun historia ja lahja/kirous.

Tämmöset kasvutarinaelokuvat on kivoja, toivottavasti uppoaa myös esiteineihin. Elokuvan opetuksesta moni nuori varmasti hyötyisi (kuin myös moni vanhempi).

Loppujen lopuksi mulle jäi hyvi fiilis tosta leffasta. Se oli hauska ja sympaattinen ja viihdytti mua mukavasti tämän illan. Enkä mä sitä mitään sen ihmeempää leffoilta osaisi vaatiakaan 😅 Mites muut? Ootteko jo kattoneet tän leffan ja mitä mieltä olitte?

[Fairy tale]

Jo viime vuoden loppupuolella katsoin

The Wave, norjalainen, tositapahtumiin perustuva katastrofielokuva. Elokuvan alussa on dokumenttitietoa mitä Geirangervuonolla on tapahtunut.

Eilen huomasin että tuolle oli jatko-osa The Quake. Ei perustu tositapahtumiin, vaan sellaiseen skenaarioon, joka voi olla mahdollista. Oslossa on vuonna 1904 ollut maanjäristys ja tutkijat ovat selvittäneeet että suurempi ja tuhoisampi maanjäristys on mahdollinen.

[Abarat]

Mainitut The Wave ja The Quake katsoin silloin joskus kun lainasin kirjastosta... Ihan laadukkaita mutta katastrofielokuvat ei oo yhtään mun juttu kun ne on niin surullisia ja järkyttäviä. :'(

Paradisen pappi (Kanavalta TV7) on sydäntälämmittävä, koskettava, lempeä ja ihana elokuva! En oo pitkään aikaan nähnyt yhtä kivaa ja toiveikasta elokuvaa joka kertoo uskosta Jumalaan, yhteisöllisyydestä ja elämästä! ❤ Katsoiko joku muukin sen?

[Grenade]

Kävin tänään katsomassa Suon villin laulun! Harvemmin tulee ihan ensi-iltoina leffassa käytyä, mutta nyt sattui hyvä sauma. Harmittaa kyllä, että Finnkinollakin sai ensin katsoa 20 minsaa mainoksia, ei ne musta aina niin pitkiä ole ollut.

Laitan spoilerin alle ajatuksia leffasta!

Spoiler: näytä

Olen lukenut kirjan, enkä oikein ole varma, että kannattaisiko ensin vaan katsoa leffa ja sen jälkeen kirja, koska nyt jäin odottamaan vähän jotain lisää.

Tykkäsin kyllä! Maisemat oli kauniit ja vaikka olin itse ajatellut paikat vähän erilaisiksi, niin tähän leffaan ne sopivat hyvin. Pidin myös pääosan esittäjästä, oli hieno nähdä, miten hän muuttui kuusitoistavuotiaasta kaksikymppiseksi ja miten se näkyi Kyan persoonassa, kun hän alkaa ymmärtää ympäröivää maailmaa ja kokee ihmissuhteita.

Ymmärrettävästi joitain juttuja oli napsittu pois, koska muutenhan leffa olisi superpitkä. Chasen ja Kyan suhde ja sen muuttuminen oli kuvattu hyvin, mutta toisaalta taas oikeudenkäynnistä tuntui puuttuvan jotain. Joitain todisteita ei edes käyty läpi, ja kirjan lukeneet varmasti pysyivät mukana, mutta kirjaa lukemattomalle jotkut asiat varmaan jäivät vähän hämäriksi. Muut hahmot Kyan, Taten ja Chasen jälkeen jää vähän köyhiksi, mutta ehkä kahdessa tunnissa oli vaan vaikeaa saada kaikkea mahtumaan. Kaksi tuntia kyllä meni tosi nopeaan ja leffa eteni tosi sujuvasti!

Meinasiko joku muu käydä katsomassa Suon villin laulun ja jos kävitte, niin mitä tykkäsitte? ^^

[Kosmik]

Mäkin olen menossa katsomaan Suon villin laulun maanantaina äidin kanssa. Olen lukenut kirjan ja se oli niin hyvä, että ostin sen äänikirjanakin nyt menneenä kesänä ja kuuntelin sen läpi, ennen kuin edes muuten tiesin, että tänä vuonna siitä on tulossa elokuvakin. :'D

Mä vähän pelkään, että tulen pettymään elokuvaan, koska jonkun arvostelun mukaan se keskittyy liikaa Kyan miessuhteisiin ja ne osuudet oli musta kirjassakin vähän meh. Enemmän mua kirjassa kiehtoi se Kyan kasvutarina ja marskimaa sekä itse se murhamysteeri ja oikeussalidraama, joilla ei lukemani mukaan ole elokuvassa niin suurta roolia kuin kirjassa, mikä jo ennakkoon harmittaa, vaikken ole elokuvaa vielä nähnytkään, enkä haluaisi mennä sitä katsomaan ennakko-oletuksella, että tulen pettymään, mutta no, se ennakko-oletus mulla nyt jo on, kun menin puolivahingossa eilen lukemaan elokuvan arvosteluja.

Kun näin elokuvan trailerin ekaa kertaa, olin vähän pettynyt Kyan näyttelijävalintaan, koska kirjassa Kyaa kuvaillaan eksoottisen näköiseksi, vaikka on kuitenkin ilmeisesti valkoinen (mun kuvitelmissa Kya on todella ruskettunut ja hänellä on mustat hiukset). Daisy Edgar-Jones taas mielestäni näyttää suht tavalliselta naapurintytöltä, mutta häntä on ilmeisesti kehuttu hyväksi näyttelijäksi, joten en tuomitse ennen kuin näen itse elokuvan. Joskin se mua jo trailereissa on häirinnyt, miten siistiltä Kya näyttää, koska kirjassa hän oli enemmän luonnonlapsi eikä omistanut mitään hienoja vaatteita ym.

Odotan kuitenkin innolla elokuvan näkemistä, enkä kaikesta tästä jaarittelusta huolimatta nyt aio suhtautua elokuvaan sillä oletuksella, että tulen pettymään. Jossain oli kuitenkin sanottu, että elokuva on kuvattu sillä lailla vanhanaikaisesti, että se tulee kestämään aikaa, mikä mun korvaan kuulostaa positiiviselta, koska sellaisista elokuvista itse olen aina pitänyt.

[Vendela]

Kävin katsomassa Suon villin laulun ja pistän myös ajatukseni spoilerin taakse Kirjan olen lukenut ja tykännyt ihan todella paljon, ennakkopelot leffan suhteen olivat siis vahvat mutta vältin lukemasta kaikkia mahdollisia arvosteluita Voin kuitenkin sanoa, että yleisfiilis elokuvasta oli positiivinen.

Spoiler: näytä

Olin yllättynyt miten uskollinen leffa oli kirjalle. Ihan loppua myöten! Olen Grenun kanssa samoilla linjoilla, että miten leffan jotkut jutut ja juonenkäänteet oikein aukenivat katsojalle, joka eivät ole kirjaa lukenut. Tuossa nojattiin kuitenkin tosi vahvasti siihen, että tarinan tapahtumat ovat tuttuja.

Itseäni ärsytti niin kirjassa kuin leffassa Tate ja hänen suhtautumisensa Kyaan, sekä kuinka Kya sitten lopulta antoi anteeksi. Toki näin romantikkona ajattelen, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu mutta jotain olisin silti kaivannut enemmän

Kokonaisuus oli kuitenkin mielestäni onnistunut. Näyttelijät olivat hyvät, samoin toimivat maisemat ja kaikki muu. Parissa kohtaa häiritsi hieman selkeä green screenin käyttö, esim. kun Kaya kiipesi palotorniin. Muutoin luonnon kuvaaminen oli hyvää ja toimivaa

Leffa oli kyllä just sopivan pituinen, ei tullut oloa että olisi jäänyt jotain olellista pois mutta ei tuota olisi tarvinnut pitkittääkään. Tykkäsin siis ja olen iloinen, että kävin leffassa katsomassa

[Grenade]

Kävin tällä viikolla katsomassa Sisun ja pidin kyllä hurjasti! Muutenkin tykkään katsoa tällaisia toimintaleffoja, vaikka tässäkin osa kohtauksista oli vähän rujoja ja piti katsoa pois, kun verta vaan lentää. Osa kohtauksista oli myös vähän sellaisia, mutta eeh, mahtaisiko tuosta ihan noin selvitä oikeasti, mutta kokonaisuutena leffa oli tosi viihdyttävä ja olin tosi positiivisesti yllättynyt koko elokuvasta. Varsinkin musavalinnat oli tosi onnistuneita ja vaan innostuneena pihisin leffasalinpenkissä, kun musiikki toi niin paljon lisää kohtauksiin. Oli jännittävää käydä pitkästä aikaa katsomassa suomalainen leffa, vaikka oikeastaan tässäkään elokuvassa ei ihan kauheesti suomea puhuttu. Pääosanesittäjä oli mainio ja pystyi vain ilmeellä kertomaan niin paljon hahmosta ja sen ajatuksista.

Mitä leffoja olette käyneet katsomassa lähiaikoina? Tai onko joku käynyt katsomassa Sisua ja mitä tykkäsitte?

[Altais]

No kaikkien näiden vuosien jälkeen Avatar 2 olisi tulossa tänä vuonna, jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Onko joku, joka olisi seurannut "mitä Avatarille kuuluu" vuosien varrella? Odotatko leffaa? ...itseasiassa leffoja. Povattuja ensi-iltojahan on siis 2022, 2024, 2026 ja 2028. Tuntuu aika hurjalta.

Piti tulla katsomaan, onko täällä mitään keskustelua The Way of Waterista, kun tuli juuri tällä viikolla viimein katsottua se Disney plussalta. Oli ihan tarkoitus mennä se katsomaan leffaan, mutta monien epäonnisten sattumien myötä ei sitten tullut mentyä. Mutta kotisohvaltakin käsin tuo oli kyllä varsinkin visuaalisesti äärimmäisen upea, eikä tuntunut ollenkaan niin pitkältä kuin oli. Silti käteen jäi hiukan pettynytkin olo, kun mielestäni leffa jätti tarinansa puolesta aika paljonkin toivomisen varaa. Siinä olisi ollut monia hahmoja, joissa oli paljon potentiaalia, joka nyt kuitenkin jätettiin vähän käyttämättä, ja useimmat hahmot jäi aika pintapuolisiksi, samoin niiden väliset suhteet. Tuota vedenalaista maailmaa ja metsä- ja vesikansojen välistä kriiseilyä olisi ollut kiva seurata paljon pidempäänkin, sen sijaan en niinkään olisi kaivannut niin paljon räiskintäkohtauksia ja pahis-ihmisten hyökkäyksiä kuin nyt saatiin. Mutta että semmoista jäi käteen noin päällimmäisenä. Onko täällä muita, jotka on katsoneet tämän joko leffassa tai kotisohvalla?

[Odo]

Minulta ei onnistunutkaan leffassa käynti, joten odottaa vielä, että pääsen katsomaan kotisohvalta. Ehkäpä nyt viikonloppuna. Olen ihan Avatar (2009)-fani, joten Way of the Water olisi ollut upeaa nähdä valkokankaalla, mutta se jäi, joten tyydyttävä kotiolosuhteisiin. Vielä en siis ole katsonut, mutta luin juuri uutisen, että pitkään huhutuista ja nykyisin jatko-osista on saatu sen verran uutta tietoa, että ne julkaistaankin vasta 2025, 2029 ja 2031 (nämähän siis povattiin aluksi aiemmin). Odotin toki Avatarin jatkoa, nykyistä Way of the Wateria jo kuumotellen ensimmäisistä huhuista joskus vuosikymmen sitten ja sitten tosijutuista, kuvausten alkamisesta ym. aina tähän saakka. Joten, ehkä pystyn odottamaan, mutta onhan se jotenkin villiä, että minuun teki vaikutuksen Avatar, kun olin vielä 16-vuotias räkänokka ja elokuvasarjan päätöksen näkisin 38 vuotiaana. Toki olen sanonut aikanaan, että mieluummin näitä odottaa vuosikausia, kun sarjatulella tehtyä massatuotantomäiskettä katsoo, vaikka toki, jännäähän se petynkö Way of the Wateriin, tuskin kuitenkaan. On se kuitenkin jotenkin mieletöntä, että Cameron on omistanut niin paljon Avatarille, että on se vaan nostettava hattua.

[Vanilje]

Minä kävin katsomassa The Way of Waterin leffassa peräti kahteen kertaan, kun kävin ennen joulua ja sitten sain joululahjaksi leffalipun niin käytiin vielä perheen kanssa katsomassa 3D:nä kun he ei olleet leffaa vielä nähneet, eikä kyllä haitannut yhtään, koska rakastin tota leffaa. Visuaalisesti se oli ihan älyttömän upea, etenkin vedenalaiset kohtaukset oli ihan lemppareita! Oon samaa mieltä Altais sinun kanssa siitä, että vedenalaisia kohtauksia ja metsä/vesikansan välisiä suhteita olisin mieluusti seurannut enemmänkin, kun taas räiskintäkohtauksia oli turhan paljon minun makuun. Muuten kyllä aivan upea leffa ja rakastan myös sen soundtrackeja!

Oli muuten mielenkiintoista verrata tätä leffaa ensimmäiseen Avatariin, koska silloin kun ensimmäinen tuli ulos se oli siihen aikaan tosi teknisesti ja visuaalisesti/efekteiltään uraa uurtava, mutta nyt kun katsoi tuon ensimmäisen Avatarin The Way of Waterin jälkeen, niin huomasi kyllä miten tekniikat on kehittyneet. Mielenkiintoista odotella ja nähdä, mitä nuo seuraavat osat tuovat tullessaan. Kieltämättä respect Cameronin omistautumiselle tähän projektiin, kun kuitenkin jatko-osat ovat näin pitkällä aikavälillä.

Kävin myös vähän aikaa sitten elokuvissa katsomassa uuden The Little Mermaidin ja tykkäsin siitä myös tosi paljon! Oikeestaan tämä oli minun suosikki kaikista Disneyn remakeista. Minusta Halle Bailey oli ihan täydellinen Ariel, rooli oli suorastaan kuin luotu häntä varten. Ylipäätään näyttelijävalintojen kanssa oli tässä leffassa onnistuttu erinomaisesti. Minusta tämä uusi versio oli kiva yhdistelmä alkuperäistä ja uutta. Onko kukaan muu käynyt katsomassa tän leffan?

[Altais]

Oon samaa mieltä Altais sinun kanssa siitä, että vedenalaisia kohtauksia ja metsä/vesikansan välisiä suhteita olisin mieluusti seurannut enemmänkin, kun taas räiskintäkohtauksia oli turhan paljon minun makuun. Muuten kyllä aivan upea leffa ja rakastan myös sen soundtrackeja!

Joo, juuri näin. Jos olisin saanut päättää, olisi noita vedenalaisia kohtauksia ja hahmojen keskinäistä vuorovaikutusta voinut olla puolituntisen verran enemmän ainakin, ja räiskintää sitten vastaavasi ainakin hiukan vähemmän kuin nyt. Mutta olihan tuo siis kokonaisuudessaan aivan upea, ja tulee katsottua varmaan vielä monesti uudelleen. Niin minulle yleensä tuppaa käymään, että kun jostain leffasta tms. tykkään, jään kaipaamaan hahmoille paljon enemmän ruutuaikaa, ja niiden suhteisiin lisää sisältöä. Mutta sitähän varten toisaalta on ficit, niin että varmaan tässäkin olisi kyllä potentiaalia ficille tai parille.

Kävin myös vähän aikaa sitten elokuvissa katsomassa uuden The Little Mermaidin ja tykkäsin siitä myös tosi paljon! -- Onko kukaan muu käynyt katsomassa tän leffan?

En ole käynyt ainakaan vielä, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti nähdä. Kiva kuulla, että se oli näkemisen arvoinen.

[Fiorella]

Kävin katsomassa Way of waterin elokuvateatterissa ja olen siitä iloinen, koska se oli visuaalisesti erittäin näyttävä ja kaunis. Muistan, että Avatariakin arvosteltiin helposta juonesta ja tehosteisiin keskittymisestä, ja minusta se tuntui vähän naurettavalta, koska nuo elokuvat on nimenomaan tehty sen ajan parhaita tehosteita esittelemään. En usko, että siinä on ollut tarkoituskaan tehdä mitään elämää suurempaa juonta, vaan nauttia visuaalisesta elämyksestä. Ihan riittävästi oli perusjuonta minun tarpeisiini molemmissa. Räiskettä ja taistelua olisi minustakin voinut olla vähemmänkin, ja enemmän vuorovaikutusta. Jäin myös toivomaan syvällisempää tietoa siitä adoptoidusta lapsesta ja hänen tilanteestaan, hahmo oli kiehtova ja jäi jotenkin tunne, kuin tähän olisi tarkoitus palata seuraavassa elokuvassa, mutta mahtaako olla realistista ajatellakaan seuraavaa lähimpään vuosikymmeneen...

Ymmärrän draaman tarpeen elokuvissa ja kirjoissa jne, että siinä tapahtuukin jotain tarinan kaarta, mutta välillä tuntuu, että katselisin tai lukisin täysin tyytyväisenä myös jotain seesteisen onnellista ja kaunista, missä ei tapahdu mitään ikävää tai pahaa. Sellainen kolmetuntinen "käydäänpä vierailulla ystäviemme vesikansan luona ja vietetään kiva kesä yhdessä opettelemalla sukeltelemaan, ihailemalla maisemia ja tutustumaan valaisiin" olisi taatusti tyydyttänyt minun mieltäni ihan riittävästi.

Tykkäsin tosi paljon vedenalaisista kohtauksista, joissa viivyteltiin kauniissa maisemissa ja tunnelmissa. Myös ne valaskohtaukset olivat kauniita ja tunteisiin vetoavia. Minua on aika helppo miellyttää, kun on kyse elokuvista. Jotain silmää viehättävää ja tunteita herättelevää, niin sepä on jo siinä. 

Pieni merenneito olisi ihana nähdä, mutta en ole vielä kerinnyt elokuviin.