Pirates of the Caribbean "5" oli sangen huono. En kyllästynyt, mutta en yllättynytkään juuri mistään. Deppin hahmo toimi parhaiten silloin, kun se oli vielä uusi juttu.
Meinaan mennä katsomaan tuon, ja ihan tästä syystä mitä mainitsitkin, ilman suuria odotuksia. Tahdon kovasti nähdä Jackin taas, ja odotan kiinnostuneena Kayan roolisuoritusta. Ihan sama, onko juoni uutta vai kierrätettyä vanhaa, miten toimii action tai huumori, saati draama tai romantiikka. Se tuttuun tarinaan palaaminen on tässä se tärkeä juttu, vähän sama kuin siinä, miten on kiva lukea hyvää kirjaa yhä uudelleen ja uudelleen läpi.
Mutta samalla tämä herätti ajatuksia siitä, mitä ihminen milloinkin elokuvalta odottaa. Eli tässä tapauksessa tuntuu että jo traileri kertoi suunnilleen kaiken. Silti tahdon nähdä elokuvan ihan jo siksi, että tykkään tutuista hahmoista, olipa siinä mitä uutta tai sitten ei. Joskus on melkeinpä kivempi, jos hahmot eivät ole liiaksi muuttuneet. Esimerkiksi olisin mieluummin pitänyt Tia Dalman juuri sinä kuin se olikin, ilman mitään eeppisiä myöhempiä lisiä.
Joskus on upeaa katsoa jotakin, joka yllättää ja suunnilleen räjäyttää tajunnan tai on tosi erikoinen. Ja joskus jatko-osat eivät sellaista kuin latista. (
Matrix, anyone?
Se oli hieno elokuva nähdä teatterissa ilman mitään tietoa siitä, miten juoni menee. Kävin katsomassa jatko-osatkin mutta niistä ei jäänyt mieleen juuri mitään.) Sellainen hienolla tavalla yllättänyt oli aikoinaan myös
Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme - ne maisemakohtaukset suurelta valkokankaalta pimeässä olivat henkeäsalpaavan kauniit. Ja
Henkien kätkemä teki myös suuren vaikutuksen, joskin vähän eri syistä.
Mitkähän elokuvat viime aikoina - tai edes viime vuosina - olisivat sellaisia, joista olisi tullut tosi vahvat fiilikset... Olen katsellut paljon sellaisia, joita oli ihana katsoa siinä hetkessä, muttei ole tullut tarvetta nähdä yhä uudelleen ja uudelleen. Ei siinä välttämättä ole aina mistään laadusta kyse vaan siitä tunteesta, mitä ohjelma herättää. Rakastin
Skyfallia ihan tosi paljon, katsoin sen kahdesti elokuvissa ja monet kerrat kotona dvd:ltä ja telkkarista tullessakin. En tiedä oliko se "oikeasti" niin hyvä, mutta minusta Bond oli siinä niin hellyttävä! Ja Judi Denchin M! Ja melkein kaikki muutkin pahista myöten, se oli tosi sydäntä koskettava. Ja tykkäsin siitä kartanostakin tosi paljon. (Ja jopa harkitsin hetken, mistä saisin samanlaisen auton, mutta ilmeni että vintage- Aston Martinit ovat aika kalliita.
)
Toinen samoihin aikoihin tullut elokuva, johon tykästyin yhtä tosissaan, oli yllättävää kyllä Burtonin
Dark Shadows, joka kolahti tosi kovasti, siitä huolimatta että en tykkää vampyyreista ja se oli jotenkin todella pöljä. Rakastin tosi paljon sitä 70-luvun henkistä miljöötä ja oikeastaan melkein kaikkea siinä, se huumori vain niin osui ja upposi. Ja tunsin itseni niin idiootiksi, kun katsoin sitä erään nuoremman ystävän kanssa, joka ei ymmärtänyt yhtään, mikä siinä oli niin hauskaa.
Siinä oli niin paljon huippuja kohtia, ja siinäkin oli ihana kartano salaovineen sun muineen. (Ehkä vanhat kartanot vain ovat salainen paheeni?
)
Tyylikkäämpi ja tuoreempi elokuvasuosikki (jonka tosin olen nähnyt vain kerran elokuvissa, kun ei ole tullut missään dvd:llä vastaan) on
Dressmaker, jossa oli pääosassa lumoava Kate Winslet. Se oli kaunista katsottavaa, ja samalla todellakin draamaa, ei liian kevyttä.
Mutta mitäpä tästä sanotte? Tuli minulle ihan puskasta ja huomasin täysin vahingossa muuta selatessani.
http://www.leffatykki.com/uutiset/463697Hän, jonka nimeä ei sanota, on saamassa oman elokuvan. Harry Potter -seikkailujen kaikkein vaarallisin pahis, synkkä velho, jota alkuperäisessä leffasarjassa tulkitsi Ralph Fiennes, piinasi Tylypahkan väkeä pitkään. Varsinaisen Potter-elokuvasarjan jälkeen faneille on ollut tarjolla niin teemapuistoa kuin kirjailija J. K. Rowlingilta samaan fantasiamaailmaan sijoittuvaa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -tarinointia, mutta Potterin ystävät eivät tyydy pelkästään niihin.
Tryangle Films puuhaa fanipohjalta elokuvaa Voldemort: Origins of the Heir. Elokuvalle kerättiin taloudellista tukea aluksi joukkorahoituskampanjalla, mutta Potter-elokuvien oikeudet omistava Warner Bros. katkaisi kampanjoinnin lyhyeen. Nyt fanielokuvan tekijät ja iso studio ovat ilmeisesti päässeet yksimielisyyteen siitä, miten epävirallisen Potter-rainan kanssa toimitaan ja fanit saavat tehdä sekä julkaista elokuvansa.
Pelätyn velhon nuoruusvuosia ja taustoja valottava leffa tulee verkossa vapaasti katsottavaksi odotettavasti loppuvuodesta. Ohjaaja Gianmaria Pezzaton mukaan Warner Bros. oli asettanut sen tekemisen ehdoksi, ettei elokuvaa olisi kaupallinen. Velhoilurainan traileri on jo Youtubessa.
Voldemortin oma leffa?
Voin kuvitella, että tälle tulee löytymään faneja! Traileri näytti kiehtovalta.