Viime aikoina olen käynyt katsomassa harvinaisen paljon elokuvia teatterissa, tänä vuonna ainakin jo La la landin, Vaianan, Tom of Finlandin ja Kaunottaren ja hirviön (jonka näin tänään). Kaikista pidin, jokainen jäi/jäänee useammaksi päiväksi mieleen pyörimään - musiikki, yksityiskohdat, juonikuviot. Koin niiden kaikkien olevan elokuvalipun arvoisia ja näkisin ne mielelläni uudelleenkin! Yleensä käyn elokuvissa arkisin, joten nyt poikkeuksellisesti viikonloppuna teatterilla oli hämmentävän ruuhkaista, ja penkkirivi piti jakaa useiden ihmisten kanssa, jopa viereiset penkit (ja olikin yllättävän ahdasta kun ei saanut levittää tavaroita viereisille penkeille...), kun taas esim. ToF:n ensi-illassa iltapäivällä meitä oli salissa kourallinen.
La lal land oli hauskan erilainen kuin muut nykyiset elokuvat, ja se yhdisteli kiinnostavasti haaveita ja arkea. Elokuvan traileri oli kyllä osittain harvinaisen harhaanjohtava, mikä tavallaan hätkäytti elokuvaa katsoessa. Oscarilla palkittu tunnuslaulu soi herkästi päässä ja pidän sen haikeasta tunnelmasta, joka tiivistää minusta myös paljon olennaista elokuvastakin.
Vaiana, joka jostain ihmeen syystä on Euroopassa jopa englanninkielisessä versiossa Vaiana eikä Moana (mikä tarkoittaisi merta ainakin maorin kielellä), oli hartaasti odottamani ja pidin siitä erittäin paljon. Olen viettänyt jonkin aikaa Tyynenmeren alueella/kulttuurivaikutuksessa, joten innoissani bongailin elokuvasta tuttuja elementtejä, tanssiliikkeitä, sanoja, yksityiskohtia luonnosta/tavaroista, ja jouduin pyyhkimään onnellisen liikutuksen kyyneliä useaan kertaan. Hienoa, että tuotakin kulttuuripiiriä on tuotu esiin Disneyn myötä! Tarinakin oli minusta kaunis ja puhutteleva.
Tom of Finlandin pääsin näkemään ensi-illassa, ja pidin elokuvasta hyvin paljon. Olen jonkinmoinen Tomppa-fani ja olen lukenut varmaankin kaikki Suomessa käsiin saatavat kirjat hänestä/teoksistaan, joten elämäntarina oli pääpiirteissään tuttu. Kuitenkin, kuten ohjaaja Dome Karukoski jossain haastattelussa sanoi, he olivat päässeet käsiksi paljon laajempaan tausta-aineistoon Toukon elämästä, joten elokuvassa oli myös ns. uusia asioita. Minusta on hienoa, että tuo elokuva on tehty ja se toi hyvin esiin vähän erilaista näkökulmaa historiaan.
Kaunotarta ja hirviötä odotimme ystäväni kanssa jo vajaan vuoden ja kiirehdimme katsomaan sen asap. Emme pettyneet! Minusta tässä versiossa on upeasti tuotu esiin klassikkopiirretyn parhaat ja tärkeimmät asiat, kuten tutut laulut ja juonenkäänteet, mutta hahmoihin on lisätty syvyyttä ja he tuntuvat paljon inhimillisemmiltä ja kiinnostavammilta.