Nimi: Rakas, rakas Lily (veit sitten itsekunnioituksenkin)
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11
Tyylilaji: Angggggst, ihmeficlet
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia JKR:lle. Minulle ei makseta tästä.
A/N: Random-välityö. Eipä ole tullut aikaisemmin kokeiltua Petunian näkökulmaa.
Rakas, rakas Lily (veit sitten itsekunnioituksenkin)
Sinusta on tullut kamala kiusa, kipu korvieni välissä ja mielen taustalla. Olet ollut kuolleena jo niin kauan, että on kohtuutonta herätä yöllä itkemään sinua, ihan hiljaa, ettei mieheni kuule. Hänen edessään en muista enkä välitä, sillä meitä erottava aika ei ole mitään verrattuna meitä erottavaa vihaan. Katso, millaisen suojamuurin olen vihastani kehrännyt, ettei rakkaus minua satuttaisi, sillä rakas olit sinä minulle, pikkusisko, omalla ärsyttävällä tavallasi.
Katson joskus poikaasi, ainoaa, mitä sinusta on jäljellä. Ajattelen, että halveksuisit minua ja päätöksiäni. Olisi pitänyt olla parempi huoltaja, olisi pitänyt viedä poika käymään sinun haudallasi, tuomaan kukkia. Mutta mitä sinä siitä välittäisit, sillä vaikka kummittelet mielessäni, olet sinä kuitenkin poissa, eikä haamuja ole, eihän, pikkusisko?
Olet muuttanut minut katkeraksi. Katkeraksi elämälle ja aivan erityisesti sinulle. Ja sillä katkeruudella olen minä myrkyttänyt poikasi. Miten hän vihaakaan minua, meitä, tätä perhettä, tätä elämää! Monet kerrat olen kuullut hänen suustaan syytökset sinun äänelläsi; Miksi et kertonut? Miksi et koskaan sanonut? Mitä niin väärää olen minä tehnyt, että ansaitsen tulla kohdelluksi näin?
Ja joka kerta haluan huutaa hänelle päin naamaa, ettei hän ole ainoa, jolta on viety joku rakas ja läheinen. Minun pikkusiskoni on viety minulta, minun pikkusiskoni, jonka punaiset hiukset minä sidoin leteille ensimmäisenä koulupäivänä, minun pikkusiskoni, joka painajaisia nähtyään tuli nukkumaan minun viereeni. Ei, rakas, rakas Lily, sinun poikasi ei ole ainoa, jonka mieltä sinä jäydät kuin ne madot, jotka aikoja sitten ovat hävittäneet suloiset silmäsi.
Rakkaudella
Petunia