Title: On vielä rakkautta, joka ei tule katoamaan
Rating: S
Author: FractaAnima
Pairing: Hermione/Draco
Genre: Romance, one-shot
Disclaimer: Hahmot ovat Rowlingin, minä vain lainaan niitä.
Warnings: Kuolema, mutta ei mitenkään liioiteltu.
A/N: Innoitus lähti eräästä Hermione/Draco videosta, jossa
soi taustalla My Heart Will Go On..
On vielä rakkautta, joka ei tule katoamaanOlet siinä taas, niin lähellä, mutta niin kaukana. Yritän koskea sinuun, mutta en pysty liikkumaan, olen niin kohmeessa. Minusta tuntuu,
että kuolisin. Kyyneleet kirpoavat poskilleni. Katsot minua niin syvälle silmiin, minusta tuntuu, että hukut niihin. Hukut..
"Eii.." Hermione heräsi huutoonsa. Hän huohotti epätasaisesti ja kylmä hiki oli hiipinyt hänen otsalleen. Painajaiset olivat piinanneet häntä jo
vuoden ajan, tasan vuoden ja hänestä tuntui, että hän ei jaksaisi enää yhtään enempää. Kun Hermionen hengitys oli tasaantunut, hän painoi
päänsä takaisin tyynyyn ja syventyi muistoihinsa.
Joka yö unissani
Näen sinut. Tunnen sinut.
Siten tiedän sinun jatkavan.Hermione käveli Tylypahkan tiluksilla, etsien istumapaikkaa itselleen, jotta voisi lukea taikahistorian kokeisiin. Roudan peittämä maa
ratisi hänen kenkien alla ja tuuli tuiversi kiharaista tukkaa. Vihdoin hän löysi tyhjän penkin suuren puun alta, pyyhkäisi pisarat siitä hihansuullaan,
istahti ja avasi kirjansa. Silloin tällöin hän kirjoitti sulkakynällään, suurelle pergamentille, koukeroisilla kirjaimilla tärkeimpiä muistiinpanojaan.
Välitunnin jälkeen Hermione pakkasi tavaransa ja kiiruhti muodonmuutosten tunnille. Päästyään sisälle hän törmäsi Harryyn ja Roniin, jotka napostelivat
Bertie Bottin joka maun rakeita, suunnatessaan rappusiin.
"Hei Herm." Ron huikkasi suu täynnä rakeita, huomatessaan Hermionen.
"Ai hei, etsimmekin sinua." Harry sanoi kääntyessään Hermioneen päin.
"No, minut varmaan löytääkin samasta paikasta, kuin nuo typrerät rakeet!" Hermione tiuskaisi, hän ei tiennyt oikein itsekkään miksi oli niin pahalla
tuulella. Hän pinkaisi itselleen pienen etumatkan ja katosi oppilas röykkiöön poikien edelle.
"Mikäs sillä oli?" Ron ihmetteli. Harry nosteli vain olkiaan ja heitti kourallisen rakeita lisää suuhunsa.
Viimeistenkin tuntien jälkeen Harry, Ron ja Hermione menivät syömään. Hermione ole edelleen hyvin hiljainen ja ärtynyt.
He menivät Suureen saliin ja istuutuivat pöydän ääreen. Hermione istuutui yllättäin eri puolelle pöytää, kuin yleensä. Harry ja Ron katsahtivat
toisiinsa. Ron avasi suunsa, mutta sulki sen samantien tuntien Harryn vaimean potkun sääressään.
Lyhyen hetken kuluttua Hermione nousi pöydästä sanaakaan sanomatta ja lähti pois. Harry ja Ron katsahtivat ensin Hermionen perään ja sitten
toisiaan, nostivat olkiaan samaan aikaan ja jatkoivat syömistä. Kuulessaan kovaa mekkalaa, he katsahtivat taakseen ja näkivät Dracon Malfoyn
esittelevän muodonmuutos taitojaan "hovilleen", hyvin tavalliseen tapaansa.
Hermione oli jo nousemassa portaita ylös, mutta vaihtoikin suuntaa ja päättikin mennä ulos raittiiseen syysilmaan. Hänkin kuuli suuresta salista
kantautuvan mekkalan, katsahti ovista sisään ja pysähtyi. Hetken hän vain seisoi paikallaan, kunnes havahtui ja juoksi pihalle. Hän juoksi ja juoksi,
kunnes oli lammen rannalla. Hän istuutui mahtavan kokoisen puun alle ja otti laukustaan taikahistorian kirjan ja jatkoi muistiinpanojaan.
Tuuli puhalteli ja lammen pinta oli pienen jääkerroksen peitossa. Pian olisi jo talvi, mutta ennen sitä sai nauttia ihanista pimeistä syysilloista.
Hermione rakasti niitä, melkein enemmän kuin oppimista. Silloin sai tyhjentää päätään raikkaassa ulkoilmassa, vaikka muuten olisi kuinka pirtsakka,
oli aina pakko joskus olla hiljainen ja haikea, Hermionella se aika oli aina syksyisin.
Parin tunnin kuluttua alkoi tulla jo niin pimeää, ettei Hermione voinut enää lukea, joten hän sulki kirjansa ja laittoi sen laukkuunsa. Hän ei
halunnut ihan vielä takaisin sisälle, vaikka kylmä oli alkanut piinata häntä ja kolea viima puhalsi läpi hänen villapusakastaan. Hän päätti
sulkea silmänsä hetkeksi, ihan vain hetkeksi.
Yhtäkkiä hän tunsi käden olkapäällään. Hän puristi silmänsä tiukasti kiinni, koska ei todellakaan uskaltanut katsoa kenen se oli. Hän tunsi
kuinka hänen sydämensä alkoi pamppailla epämääräisesti ja pieni puna alkoi nousta hänen poskilleen. Sitten hänelle valkeni.
"Ron, säikäytit minut." Hermione tiesi, että Ron oli ollut ihastunut häneen jo ties kuinka kauan. olihan Ron Hermionen mielestä omalla
tavallaan ihan söötti, mutta ie ihan hänen tyyppiään.
"Arvasit väärin." Sanoi pehmeä ääni, niin tuttu, mutta silti jotenkin erilainen. Hermione säikähti entistä enemmän ja sulki silmänsä uudestaan.
Yhtäkkiä käsi katosi hänen olkapäältään. Pari sekuntia myöhemmin Hermione keräsi rohkeutensa, avasi silmänsä ja ponkaisi pystyyn. Valitettavasti
se tapahtui pari sekuntia liian myöhään. Pehmeä ääninen poika oli poissa.
Kauas yli etäisyyksien
Ja tilan välillämme
Olet tullut näyttämään, että jatkat.
Parin kuukauden päästä, kun Harry, Ron ja Hermione menivät aamulla syömään ja istuutuivat pöytään, posti tuli. Harry sai kirjeen Lupinilta, joka
kyseli kuinka tämä jakselee. Ron sai kirjeen kotoaan, jossa jaariteltiin kaikkea tavanomaista ja Hermione sai kirjeen, jossa luki vain:
"Tänä iltana kello yhdeksän, sama paikka, jossa jo kerran tapasimme." Ei nimeä, ei mitään muuta. Hermione katsahti ympärilleen, mutta ei
huomannut kenenkään olevan mitenkään vaivautuneen oloinen. He söivät nopeasti ja lähtivät, Luihuisten pöydän mekkalan saattelemana.
Ensilumi oli tullut jo viime kuussa, kun he olivat olleet viimeksi Tylyahossa. Nyt pihalla oli jo huimat kinokset ja lunta satoi suurina
pehmeän näköisinä hiutaleina, niin paljon, että ei meinannut eteensä nähdä. Hermione toivoi, että tupruttaminen laantuisi iltaan mennessä, ettei
hänen olisi niin vaikea rämpiä lammen rannalle.
Tuntien jälkeen Harry ja Ron menivät kirjastoon tekemään myöhässä olevia taikaliemien esseitä. Hermione istui yksin Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa
ja kutoi Harrylle ja Ronille joululahjaksi kaulaliinoja. Vähän väliä hän joutui purkamaan ja tekemään uudestaan silmukoitaan, sillä hän ei oikein
pystynyt keskittymään, kun hänen mielessään pyöri vain se pehmeä ääninen poika. Häntä jännitti kovasti, kuka se poika mahtoi olla. Hänestä
vain tuntui, että hän oli rakastunut tuohon salaperäiseen poikaan.
Lähellä, kaukana, missä oletkaan
Uskon, että sydän jatkaa matkaa
Vielä kerran avaat oven
Ja olet sydämessäni
Ja sydämeni jatkaa edelleenPian kello tuli puoli yhdeksän. Hermione oli koko päivän vain kutonut ja huomasi yhdessä vaiheessa, että Harryn kaulaliinasta oli tullut aivan liian
pitkä, eikä hän raaskinut purkaakkaan sitä, joten hän päätti antaa sen lahjaksi Hagridille. Hän varmasti ilahtuu. Hermione ajatteli.
Pian Hermione meni tyttöjen makuusaliin vaihtamaan lämpimämpää vaatetta ylleen ja lähti alakertaan. Hänen onnekseen hän ei törmännyt keneenkään, joka
voisi silkasta mielenkiinnosta kysyä mihin hän oli menossa, sillä häntä ei yhtään huvittanut puhua salaperäisestä pojasta, hänen salaperäisestä pojastaan.
Hermione talsi pitkin polkuja keskellä kinoksia, matkalla lammen rannalle. Pian polut päättyivät ja lammelle johti vain yhdet jalanjäljet. Hermionen sydän
alkoi jälleen pamppailla epätasaisesti ja hän tunsi adrenaliinin lähtevän liikkelle hänen kehossaan. Mitä lähemmäksi isoa puuta hän tuli, sitä enemmän
hän tunsi perhosia vatsassaan. Kun hän saapui puun luo, hän ei nähnyt ketään. Hän katsahti maahan ja huomasi jälkien kiertävän puun taakse. Hermione
kirsi puun taakse ja huomasi jälkien jatkuvan taas toiselle puolelle. Hän hymähti, kun tajusi leikkivänsä hippaa, kunnes yhtäkkiä joku peitti hänen
silmänsä lämpöisillä käsillä.
"Hei Herm. Olet ajoissa" Poika sanoi.
"Ku-kuuluu tapoihini." Hermione vastasi jännittyneenä.
"Ei tarvitse pelätä, olen oikein kiltti, en pure. Saatan vain vähän maistaa." Poika vastasi naurahtaen.
"Nyt pyydän, että pidät silmäsi kiinni, kun otan käteni pois" Hän jatkoi ja laski hetken päästä kätensä tytön vyötäisille. Hermione ei raottanutkaan
silmiään, hän ei voinut, hän ei halunnut. Yhtäkkiä hän tunsi pehmeät ja lämpöiset huulet omillaan. Suudelma alkoi herkästi ja kysyvästi, kunnes se
jatkui omistavana.
Rakkaus voi koskettaa meitä kerran
Ja kestää eliniän
Eikä se lähde ennen kuin olemme poissaVoit avata silmäsi poika sanoi, huulet Hermionen huulia vasten. Hermione raotti ihan vähäisen silmiään ja ensimmäinen asia minkä hän näki, oli
platinanvaalea hiustupsu. Hetken Hermione vain mietti, kunnes hän rekisteröi nuo hiukset oikealle omistajalle. Hän yritti peruuttaa, mutta poika piti niin lujasti
kiinni tästä, että se oli mahdotonta.
"Ethän säikähtänyt Granger?" Draco kysyi, muttei niin ivallisesti kuin Hermione olisi olettanut.
"Malfoy?" Hermione sanoi, vielä varmistaakseen, ettei hän ollut väärässä, tajutessaan hänen rakkautensa olevan joku, jota hän vihasi niin paljon.
Mutta hän ei saanut vastaukseksi muuta, kuin tulisen suudelman.
Seuraavan viikon ajan he tapailivat lähes ilta, hiedän rakkauttaan ei voinut estää kukaan. Ei kukaan kyllä tietänytkään -vielä.
Perjantai iltana he olivat sopineet tapaavansa taas. Hermione taapersi jälleen kerran lammelle. He olivat parin viikon aikana saaneet aikaan
pienen polun, keskelle suuria kinoksia, joka johti lammelle. Siellä Draco taas odotti tavalliseen tapaansa. Kun hän huomasi Hermionen saapuvan,
hän juoksi innoissaan tätä vastaan. He halasivat pitkään ja suukottelivat toisiaan samalla, kun he kävelivät takaisin puun luo, josta Draco oli
pinkaissut tyttöä vastaan. He menivät pientä polkuaan pitkin lammen jäälle. Heillä oli tapana kävellä jäällä, pitkin heidän muodostamia polkujaan
pitkin ja jutella kaikesta. Välillä he suukottelivat ja halailivat toisiaan ja välillä he olivat vain hiljaa.
He olivat viipyneet jo tunnin jäällä.
"Herm, minä rakastan sinua! Ikuisesti, vaikka mitä tapahtuisi!" Draco sanoi ja halasi tyttöä.
"Niin minäkin sinua, Draco!" Hermione vastasi.
"Ikuisesti!"
He suutelivat illan viimeisiä kertoja, kun yhtäkkiä jää räsähti. He säikähtivät hirveästi ja katsahtivat toisiaan,
sitten jalkoihinsa ja rantaan,
kunnes kuului toinen, suurempi räsähdys.
"Juokse Herm!!" Draco huusi. Hermione juoksi sen, mitä jaloistaan pääsi ja rannalla hän huokaisi helpotuksesta.
"Huh, minä tosissaan säikähdin, Draco."
"Draco?" Hermione käännähti ympäri, mutta ei nähnyt Dracoa. Sitten hän tajusi, että Draco oli pudonnut jäihin. Hän ei voinut mennä jäälle enää,
joten hän lähti juoksemaan. Hänen oli haettava apua. Hän juoksi ja juoksi, vielä lujempaa kuin hetki sitten.
Kun hän vihdoin pääsi sisälle, hän törmäsi
Professori McGarmiwaan.
"Äkkiä auttakaa! Hän hukkuu, Draco hukkuu!!" Hermione itki ja huusi, sen mitä henki vielä kesti.
"Ilmoita muillekin opettajille, menen edeltä!" McGarmiwa huudahti ja juoksi ulos. Hermione nousi lattialta ja pinkaisi opettajainhuoneeseen ja huusi
sen mitä jaksoi ja kaatui itkien maahan.
"Hän hukkuu..." Hermione kuiskasi, opettajien mentyä pelastamaan Dracoa ja menetti tajuntansa.
Rakkautta oli kun rakastin sinua
Yhden todellisen hetken pidin kiinni
Elämässäni me tulemme aina jatkamaanSitten Hermione heräsi itkien, itkien niin paljon. Siitä oli vuosi, vuosi Dracon kuolemasta. Hermione nousi ylös puki ylleen ja lähti ulos.
Hän käveli kantavien kinosten yli lammenrannalle ja laski tulipunaisen ruusun puun juurille, tasan siihen paikkaan, jossa he olivat suudelleet
ensimmäisen kerran. Hän istuutui ruusun vierelle istumaan ja itki.
"On vielä rakkautta, joka ei tule katoamaan." Hermione kuiskasi.
Olet täällä, ei ole mitään mitä pelkäisin
Ja tiedän, että sydämeni jatkaa
Pysymme näin ikuisesti
Olet turvassa sydämessäni
Ja sydämeni jatkaa edelleen
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Every night in my dreams
I see you. I feel you.
That is how I know you go on.
Far across the distance
And spaces between us
You have come to show you go on.
kertosäe:
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on
Love can touch us one time
And last for a lifetime
And never go till we're one
Love was when I loved you
One true time I hold to
In my life we'll always go on
kertosäe
There is some love that will not
go away
You're here, there's nothing I fear,
And I know that my heart will go on
We'll stay forever this way
You are safe in my heart
And my heart will go on and on
