Title: Kun sinua ei uskota
Author: Varja
Fandom: NCIS
Rating: K11
Pairing: Ei ole
Warnings: väkivalta, alkoholi,
A/N: Alkuperäinen idea on omasta kokemuksesta, jonka ympärille päätin kehitellä pienen pätkän. Ainoastaan ihan pieni pätkä on siis omaa kokemusta, muu keksittyä. Kommentti on suotavaa, oli se sitten miten lyhyt hyvänsä.
Oli perjantai ilta ja lähibaarin valomerkki oli jo annettu. Ziva joi viimeistä juomaansa, jonka oli juuri ennättänyt tilaamaan. Hän alkoi olla jo aika humalassa, kun taas vieressä istuva Tony DiNozzo oli lähes selvin päin. Hän oli juonut vain muutaman oluen. Ziva nautiskeli juomansa eksoottisesta mausta. Tony sai viimeisen juomansa juotua ja odotteli Zivaa, joka tuntui tahallaan hidastelevan entisestään. Kuitenkin Tonyn mielestä pitkän hiljaisuuden jälkeen hän oli saanut juomansa juotua, oli aika lähteä. Tony nosti Zivan seisaalleen, tukien tätä edelleen. Hän ei halunnut olla syypää mahdolliseen loukkaantumiseen.
He pääsivät tasaisesti edeten ulko-ovelle, jossa he ottivat takkinsa naulakosta ja kävelivät ulos. Tony huomasi unohtaneensa kellonsa baaritiskille, joten juoksi hakemaan sitä. Tällä välin Ziva kuuli jonkun naisen morkkaavan vihaisesti israelilaisia, jolloin hänen pinnansa ei enää kestänyt. Alkoholillakin oli osuutta asiaan, hän ei ollut suuttuneena muutenkaan mukavaa seuraa.
"Mikä ongelma sinulla on israelilaisia vastaan?" Ziva tiukkasi vihaisesti.
"He käyttäytyvät idiootisti, heillä on tyhmiä tapoja ja ovat ihan idiootteja." nainen sihahti.
"Peruhan sanasi, tai pistän sinut putkaan." Ziva uhosi.
"Katos katos, israelilaispollari." nainen ilkkui ärsyttäen.
Zivan pinna napsahti katki, kuin kumilanka. Hän tarttui naista hiuksista, repien niitä miljoonaan eri suuntaan. Molemmat olivat toistensa kurkuissa kiinni ja nujakoimassa minkä ehtivät. Ziva oli etulyöntiasemassa koulutuksensa vuoksi. He ennättivät hetken nujakoimaan keskenään, kunnes Tony ilmestyi viimein paikalle. Hän huomasi työparinsa päätyneen tappelemaan baari-illan jatkoiksi, joten hänen oli pakko puuttua peliin.
Tony ei ajatellut yhtään, vaan nappasi suoraan kurkusta kiinni. Ziva älähti säikähtäneesti ja refleksien varassa löi Tonyä. Vasta lyönnin jälkeen hän tunnisti hänet. Nainen oli ottanut jalat alleen. Tony vaikeroi maassa, pidellen verta vuotavaa nenäänsä. Ziva oli samaan aikaan suuttunut että pettynyt, joten hän lähti hoipertelemaan kotiinsa yksin. Hän ei välittänyt Tonystä, sillä ei ollut mitään merkitystä. Ei tämän jälkeen. Päästyään kotiinsa, hän avasi oven ja liukui sitä pitkin alas istumaan, nojaten oveen. Ziva paino päänsä polviinsa ja antoi kyynelten valua.
Miksi? Miksi Tony teki näin? Ajatuksen pyörivät hänen mielessään, mutta hän ei löytänyt selitystä niille. Koulutettuna agenttina hänen luulisi osaavan muitakin taltutuskeinoja, kuin käydä kiinni kurkkuihin. Ehkä hän ei ajatellut, mutta se ei silti ollut mikään puolustus. Oven takaa kantautuivat rahisevat askeleet. Ziva lähes lopetti hengittämisen ja kiitti onneaan, että ovessa ei ollut postiluukkua.
"Ziva!" Tony huuteli oven läpi hakaten sitä lähes mielipuolisesti. Ziva pysyi hiljaa.
"Ziva, avaa nyt."
"Painu helvettiin ja anna mun olla." Ziva ärähti itkua pidätellen.
"Avaa ovi, niin puhutaan."
"Tässä ei ole mitään puhumista, ala kälppiä kotias, tai soitan poliisit." Ziva uhkasi vihaisesti, puristaen kättään nyrkkiin.
"Hyvä on sitten, jos neiti viaton ei halua selvittää asioita."
"Tässä ei ole mitään selvittämistä, usko nyt ja häivy! Ziva sanoi poistuen ovelta makuuhuoneeseensa.
Hän kaatui sängylleen ja sammui kuin saunalyhty.
*
Aamulla hän heräsi herätyskellon pirinään ärtyisänä lyhyeksi jääneen yön vuoksi. Ziva nousi ylös ja pukeutui. Hän söi nopeasti vähän leipää aamupalaksi ja otti särkylääkkeen pääkipuunsa, ennen kuin suuntasi töihin. Matkan aikana hän otti vielä yhden pahoinvoinninestolääkkeen kaiken varalta, sillä oksennus tuntui polttelevan kurkussa.
Päästyään toimistoon, hän oli onneksi viimeisenä paikanpäällä, joten ei tarvitsisi kestää ketään siihen saakka, että joku muu tulisi pelastamaan tilanteen. Hän ei halunnut joutua kahdestaan Tonyn kanssa. Happamasti Ziva käveli pöytänsä luo ja istahti tuolilleen raskaasti huokaisten. Hän venytti niskaansa molemmille puolille saaden äänekkäät rusahdukset kuulumaan. Silmäkulmastaan pystyi havaitsemaan McGeen kysyvän katseen.
"Zi, onko kaikki hyvin?" Gibbs kysyi kääntyen Zivaan päin.
"On." hän töksäytti.
"Älä viitsi." hän sanoi huomaten, että Ziva valehteli.
"Hyvä on, ei ole." hän sihahti hampaidensa välistä pureskellen takahampaitaan yhteen hermostuneesti.
"Kerro."
"En." hän kieltäytyi ja mulkaisi nopeasti Tonyä kulmiensa alta.
"Tony." Gibbs sanoi vaativasti huomattuaan Zivan mulkaisun.
"Mitä?" Tony tiukkasi.
"Selitä."
"En tiedä mistään mitään, olen ihan yhtä pihalla, kuin te muutkin." Tony sanoi viileästi.
"Haista paskas." Ziva ärähti. Salamat välähtelivät hänen silmissään.
"Nyt turvat kiinni molemmat." Gibbs ärähti ja katseli hetken molempia.
Hän heilautti päätään McGeelle mennä hetkeksi Abbyn luo. Hän selvittäisi tämän. Gibbs oli hetken hiljaa ja odotti McGeen menoa.
"Ziva." Gibbs sanoi, merkiksi puhua.
"Kaikki on Tonyn syytä, hän kävi eilen käsiksi."
"Enkä käynyt!" Tony kiisti.
"Kävit, repiessäni minua irti siitä naisesta."
"Selitä, Ziva." Gibbs käski tiukasti.
Ziva nousi ylös ja käveli takanaan oleville hisseille. Hän tiesi Gibbsin tulevan perässään ilman Tonyä. Hänen onnekseen hissi oli oikeassa kerroksessa. Hän piti ovea avoinna, kunnes Gibbs oli myös hississä. Ziva nojautui seinää vasten, siirtäen painonsa toiselle jalalleen. Gibbs painoi hissin menemään alakertaan, kunnes pysäytti sen paikalleen. Hissi kolahti ja valot sammuivat. Hän kääntyi Zivaa kohti ja odotti.
"En halunnut puhua Tonyn kuullen." Ziva aloitti.
"Menehän asiaan." Gibbs pyysi lempeästi. Ziva kokosi itseään hetken.
"Olin eilen hänen kanssaan baarissa ja join aika paljon. Lähtiessämme sieltä Tony huomasi unohtaneensa kellonsa tiskille, joten palasi hakemaan sitä. Sillä välin kuulin yhden ämmän..."
"Ziva." Gibbs sanoi napakasti. Ziva vain kohautti kulmiaan.
"...pilkkaavan israelilaisia ja kun kysyin syytä siihen, hän selitti kaikkea ihan puuta heinää, jonka jälkeen uhkasin heittää hänet putkaan, jos ei peru sanojaan. Siitäkös se vasta riemastuikin ja päädyimme tappelutilanteeseen. Tony tuli väliin ja tarttui kiinni kurkustani. Toimin refleksieni varassa ja löin häntä." Ziva selitti Gibbsin kuunnellessa tarkkaan.
"Mitä sitten tapahtui?"
"Hän jäi pitelemään nenäänsä ja otin jalat alleni ja lähdin kotiin. Ennätin sisään ennen kuin hän pääsi talolleni. Olisi halunnut sisään, mutten päästänyt. Käskin häipyä, ellei haluaisi löytää itseään putkasta."
"Hyvä on." Gibbs sanoi ja vapautti hissin liikkeelle.
He kävivät mutkan alhaalla ja palasivat ylös. Gibbs poistui hissistä ensimmäisenä, Zivan kävellessä vanavedessä varoen katsomasta Tonyyn. Gibbs varasti McGeen tuolin ja hinasi sen heidän väliinsä.
"Tony, haluatko selittää, miksi kävit kiinni nimenomaan kurkkuun, etkä muualle?" Gibbs kysyi vaativasti.
"En kerta kaikkiaan osaa sanoa", hän myönsi viimein.
"Olet koulutettu agentti, joten näin ei pitäisi käydä."
"Ei pitäisikään. Siksi olisin halunnut puhua Zivan kanssa asiasta eilen." Tony sanoi rauhallisesti. Hetkeä aiemmin ilmaantunut kireys oli täysin poissa. Tony oli kuin eri ihminen. Myös Ziva alkoi rentoutua.
"Nyt, kun molemmat näytätte rauhallisilta, selvittäkää tämä huomiseen mennessä ja pitäkää loppupäivä vapaata. Töihin ei ole tulemista ennen, kuin juttu on selvitetty", Gibbs sanoi ja nousi ylös potkaisten McGeen tuolin takaisin paikoilleen.
Gibbsin teki mieli kahvia, joten hän lähti hakemaan sitä, antaen Zivan ja Tonyn sopia asiat kaikessa rauhassa, mikäli he eivät saisi uutta tappelua aikaiseksi.
