Valheiden maailma, S, angst

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: minä/hän
Rating: S
Genre: angst, drama
Warnings: sekava ja masentava kliseemöykky.

A/N. Angstasin taas kun en näköjään muuta osaa enää nykyään ^^' jospa joskus saisi jotain järkevääkin aikaiseksi.


Valheiden maailma

Hän oli arvoitus.
Hän oli uhraus.
Ja minä vihasin rakastaa sitä.

Minulla oli pelkästään oikeus rakastaa sitä, kun vihasin kaikkea, mitä näin itsessäni. Ja hän oli kaikkea sellaista, mitä en etsinyt itsestäni ja siksi halusin vihata myös jotakuta muuta, kuin itseäni. Oli niin väsyttävää vihata pelkkää omaa peilikuvaansa, se kun ei ikinä sanonut vastaan eikä irvistänyt mielipahasta.
En nähnyt omista silmistäni surua tai kipua, näin vain pelkkää kylmää laskelmointia.

Siksi minä vihasin sitä, kun rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta. Ja kun hänen silmistään näkyi suru, minä halusin vihata itseäni enemmän, koska minulla ei ollut ikinä oikeasti tarkoitus satuttaa häntä.
Ei enempää tai vähempää.

Hajotin häntä enemmän kuin ikinä ketään, koska halusin vihaa. Hän ei vain ikinä antanut sitä minulle, hän tarjosi pelkkää rakkautta ja haavoittuvaista sielua, vaikka minä näin kivun käsivarsista ja sormenpäistä.
Halusin, että hän suuttuisi ja heittäisi vihdoin kaiken vasten kasvojani, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Hän kesti kaiken mitä hänelle syydin, kun otin ja jätin ja rakastin ja otin ja vihasin. Ja jätin taas, mutta lopulta hän itse sanoi, ettei jaksa enää. Hän ei sanonut että vihaa, että rakastaa, hän sanoi ettei jaksa.

Hänelle jaksaminen oli aina ollut tärkeää, ei oma vaan kaikkien muiden. Ja kun häneltä loppui, myös minulta päättyi ja me molemmat putosimme valojen keskelle.
Eikä siellä ollut muuta kuin hänen silmistään heijastuvat auringon viimeiset säteet, kun sekin hiljalleen lopetti jaksamisen.

Hänen arvoituksellisuutensa oli loppu.
Hän oli uhraus.
Ja minä rakastin vihata sitä.

[Herkkuoone]

Hei, minä täällä taas! x)

Pienestä sekavuudesta huolimatta tekstiin pystyi samaistumaan hyvin. Melkein jopa pelottavan hyvin.  Minäkertojan tasapainottomat ja aavistuksen ristiriitaiset aatokset itsestään ja hänestä… Ne tuntuivat todellisilta ja aidoilta… sydäntä riipiviltä. Harvoin sitä muistaakaan, että viha ja rakkaus kulkevat näin käsikkäin, kuin tätä tekstiä lukiessa tuli ilmi.

Jos jokin juttu tässä ei kolahtanut minuun, niin se oli toisto. Toisto on todella vahva tyylittelykeino kun sitä on sopiva määrä, mutta omaan makuuni tässä oli liikaa toistoa ja lopussa se tuli miltei korvista ulos: välillä tuntui siltä, että virkkeet kiertävät päättymätöntä kehää, kun aina oli se hän, viha ja rakkaus. Ymmärrän kyllä, että näin voimakas toisto on selkeästi tiedostettu valinta, mutta välillä olisi voinut käyttää synonyymejä (inho, vihastus, suuttumus / syvä kiintymys olisivat voineet hyvin ajaa saman asian :>) tai jättää esimerkiksi sanan ”hän” kokonaan pois, jotta tekstiä ei olisi niin puuduttavaa lukea ja virkerakenteet olisivat saaneet vähän vaihtelua. :>

Tykästyin eniten kolmen ensimmäisen lauseen ja kolmen viimeisen lauseen muodostamaan kokonaisuuteen, enkä osaa oikein kummemmin selittää tuntemuksiani, mutta ajatus on todella hieno: vastakohtaisuudet vihaaminen ja rakastaminen sekä alku ja loppu, on rinnastettu toisiinsa kutkuttavalla tavalla, mikä sai ainakin minut lukemaan tekstin heti uudestaan, jotta voisin maistella suussani näitä vastakkaisuuksia.

Kiitokset tästä! : )
~ Herkku.

[Zarroc]

Herkkuoone, no hei, mukavaa että olet siellä taas! :3 Toistoa oli, paljon, koska samat ajatukset risteilivät päässäni koko ajan kirjoittaessani tätä. Olin juuri saanut puukon selkään rakkaimmalta ihmiseltäni ja kaikki mitä silloin tunsin, tuli myös paperille. Se tuli toistona ja rakkautena ja vihana.
Mutta mahtavaa että toisto nyt ei kuitenkaan pilannut lukukokemustasi kokonaan, vaan löysit jopa jotain plussaakin! ^^ Ensi kerralla taas eri tavalla, joka tapauksessa kiitos että kommentoit. <3

~ Zar

[KatieB]

Oh, oon lukenu sulta tosi paljon hyviä tekstejä, mut jotenki oon aina ajatellu, ettei mun kommentit  oo tarpeeks hyviä sun tasosille kirjottajille, ja siks en oo kommenttiä jättänyt. mitä

Mutta nyt päätin jättää jonkun merkin itsestäni :3 Toisin ku Herkkuoonea, mua ei toisto häirinny yhtään, vihan jankuttaminen toimii tässä mun mielestä paremmin ku sen korvaaminen inholla yms. Mielipidekysymys, ite oon vähä yksinkertasempi ja saatan toistaa samaa asiaa huomaamattani 8D (En kyllä usko että tässä nuo toistetut sanat ois vahingossa kirjotettu.)

Toi alun ja lopun ns. yhdistäminen oli kiva. Piti mun kyllä ainaki lukee uudestaan et huomasin tuon "vihasin rakastaa"n muuttumisen lopussa "rakastin vihata"ksi. Wöw, mahtavaa, tykkäsin. Neroutta! :33

Jos yritän unohtaa sen et tää oli haikee ja kamala angstipätkä, voin sanoo et tykkäsin. Loppuviikon angsti oli tässä tai jotain 8D Mä en pysty sun kirjottamisesta antamaan mitään kritiikkiä, koska oot liian taitava.

Kiitos ja pahottelut epämääräsestä kommentista 8D

[Zarroc]

KatieB, voi ihana sinä ^^! Aina saa jättää kommenttia enkä todellakaan ole niin taitava kuin sanoit. Itse poden lähes kaikkien kohdalla samaa, joiden tekstejä luen. Kiva kuulla myös toisenlainen näkökanta asiaan, koska itselleni juuri tuo toisto kertoo sen, millä tunteilla tässä tekstissä pelataan.
Kiitokset mieltä kovasti piristävästä kommentistasi :3 joka ei ollut yhtään epämääräinen.

~ Zar