PMM☆M: ψύχωση [Mami Tomoe] | K-11, horror, oneshot

[Odile]

Kirjoittaja: Odile
Ficin nimi: ψύχωση [psýchosi]
Fandom: Puella Magi Madoka ☆ Magica (Mahou Shoujo Madoka ☆ Magica) (anime)
Genre: angst, horror
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Mami Tomoe
Yhteenveto: “Minä näen teidät nyt... hirviöitä, käärmeensikiöitä...”
Varoitukset: Spoilereita(!), K-11 koska mielikuvat.
Vastuuvapaus: En omista “Gen Urobuchin sadistista nukketeatteria”. Inspiksistä kiitokset ja kunniat myös PMMP:n Matoja-biisille.
A/N: Osallistuu Hullu? Ai minäkö? -haasteeseen mielenterveyshäiriöllä psykoosi.
SPOILEREITA, duh. Juu öö jos joku puhuu kreikkaa niin voi toki ehdottaa parannusta tuohon ficin nimeen. Hommahan meni niin, etten kerta kaikkiaan keksinyt nimeksi mitään, joten päätin keplotella itselleni otsikon Google Translatella. Juu siinä pitäisi lukea “psykoosi” jollakin kielellä ehkä, en tiedä, ainakin näyttää hienolta. Kiitos ja anteeksi.
En nyt sitten tiedä, kuinka paljon tämä poikkeaa muista ficeistäni, ainakaan tarpeeksi kuvaamaan psykoosia jotenkin erityisesti. Yritin kuvata pakkomielteisyyttä ja visuaalista hallusinaatiota, deluusiotakin, kertokaapa te miten hyvin onnistuin. Pituus vastaa edelleenkin kuvausta "liian lyhyt".







psykoosi        [ˈpsykoːsi]
(muinaiskreikan ψυχή [psyche], “mieli, sielu” ja -ωσις [-osis], “epänormaali tila” tai “häiriintyneisyys”)

1. mikä tahansa mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista todellisuudentajun pettäminen. Yleensä termiä käytetään kuvaamaan psykiatristen sairauksien vakavampia muotoja, joissa esiintyy hallusinaatioita ja/tai deluusioita, väkivaltaisuutta ja käsityskyvyn heikentymistä. Psykoosista kärsiviä ihmisiä nimitetään psykoottisiksi.







Mistä on pienet tytöt tehty? Konkkanokista, liemistä ja sammakonkudusta, luutien koivunoksista, pehmeistä pallerosormista, rakkaudentoiveista, marttyrinverestä, raiskatusta viattomuudesta, niistä on pienet tytöt tehty! Mistä on noidat tehty? Isoista, pahoista susista, pienistä, valkoisista susista, auki raavituista ranteista, sokeista silmistä, sortuvista haaveista, pienten tyttöjen pallerosormista, katkenneista kynsistä, niistä on noidat tehty!

Minä näen... minä näen teidät nyt... hirviöitä, käärmeensikiöitä, torakanalkuja, mätäneviä unelmia...

Pois! Pois, minä sanon! Auttaa, autan... Luojan haltuun hänen palvelijansa, hän menköön ensin ja avatkoon portit: kas vain, jo sirpaleet musiikkiaan soittavat!

Teidän vuoronne. Hän oli kärsinyt jo tarpeeksi, nähnyt liikaa kuolemaa, rakas ystävä parka, hän sai mennä ensimmäisenä! Teidän vuoronne! Pimeyden herran haltuun, kuolkaa pois, säästykää...

Verta! Voi, sinä vuodat jo, korvasi takana... Pieni pisara, kuin jokin kyynelehtisi... Alhaisia ja halpoja olemme me universumin silmissä, itke sitä, jos jotakin itket! Kuinka monta sielua sinäkin olet syönyt?! Kuinka monen mennyt elämä on minussa kiinni? Vaan ei sen väliä, me olemme kuitenkin eläviä kuolleita! Kuolleita eläviä...

Kuin seireenit tai merenneidot, niin valheellista on luonto... tekin, pienet lapset, suloisissa mekoissa, hyväuskoisissa unissa... mutta niin kuin seireenit syövät miehet, jotka uhreikseen joutuvat, niin olette tekin Medusoja ohuen kuoren alla! Ja miten helposti se särkyykään! Kuin Fabergé-muna, säpäleinä! Nahkanne alla on hämähäkin munia, heinäsirkat ja skorpionit juoksevat suonissanne, kalmarit repivät tiensä vapauteen kohduistanne...!

Minä näen, minä näen! Se olet sinä, sinä olet se, mikä sinusta onkaan tullut! Käärmeennahkainen, kuvottava, kieroutunut hirviö! Korvasi takana, se ei ole kyynel, se on reikä, ammottava haava, josta vuotaa jotakin limaista...! Mutta minä voin pelastaa sinut, minulla on vielä armoa--

Mitä...? Mikä tuo on? Maassa? Keltainen... oi, niin kuin kananmunan keltuainen...

Ei--

[Mightyena]

Hei moi, piti kommentoida jo aiemmin, mutta en osannut (eipä taida olla uutta tämä).

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että onnistuit kyllä erinomaisesti tuossa pakkomielteisyyden ja muun kuvaamisessa, huutomerkit ja kaikki. Mikä kyllä aiheutti ainakin minulle senkin, että tämä teksti meni vähän ohi ja kovaa ja korkealta jos näin voi sanoa. Jotenkin ihan hirveän hassua, että yleensä sanakirjateksti on (minulle) kamalan vaikeasti ymmärrettävää, mutta tässä tuo alku oli ehkä selkeintä tekstiä koko ficissä. X) Mistä pääsenkin siihen, että tuo aloitus oli kiva ja jotenkin rohkea, enpä ole aiemmin moiseen törmännyt.

Oih, mistä on pienet tytöt tehty. ;A; Tosi hienoon ja tähän fandomiin sopivaan muotoon olet sen saanut tehtyä. Olen muuten itsekin kerran muokannut noita sanoja btw teatteriesitystä varten ja hups menin taas sivuraiteille.

Hän oli kärsinyt jo tarpeeksi, nähnyt liikaa kuolemaa, rakas ystävä parka, hän sai mennä ensimmäisenä!

Hei vau, tuli sellainen olo, että tajusin. :3 Tajuan varmaan vielä enemmän, jos palailen tänne säännöllisin väliajoin lukemaan tätä. Nyt kun on kulunut jo hetki ensimmäisestä lukukerrasta. Summa summarum, tämä oli ainakin minulle aika vaikeaselkoinen (noh en tiedä, tuskin tarkoititkaan helppolukuiseksi :D) mutta tuo ahdistava tunnelma välittyi kyllä hienosti.

Korvasi takana, se ei ole kyynel, se on reikä, ammottava haava, josta vuotaa jotakin limaista...!

Nämä mielikuvat tosiaan.... Jotenkin kutkuttavalla tavalla puistattavia. Tätä on kiva lukea sellainen omg-ilme päällä. :----D

Eh, tämä kommentti jäi nyt kamalan vajaaksi ja lyhkäiseksi (omasta yksinkertaisuudestani johtuen orz), mutta halusinpa ilmoittaa, että olen lukenut. Kiitos tästä. <3 C:

[Odile]

Uskollinen PMM☆M-fanini, kiitos jälleen kommentista! Juu, ajattelinkin tehdä tästä sellaisen vähän kryptisemmän kipaleen. Voisin itse asiassa myöhemmin linkittää erään toisen (englanninkielisen) ficin, josta sain tähän paljon innoitusta. Esim. se "rakas ystävä parkia"-juttu tulee sieltä.