Kirjoittaja Aihe: Pikkulinnut lauloivat (S, Sirius)  (Luettu 2167 kertaa)

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Pikkulinnut lauloivat (S, Sirius)
« : 20.06.2013 10:55:13 »
Title: Pikkulinnut lauloivat
Author: Riika
Genre: draama
Rating: S
Summary: Undulaatti oli vieläkin elossa ja nyt se tiesi Siriuksen elämäntarinan.
Disclaimer: Sirius maailmoineen ja kavereineen kuuluu Rowlingille.

A/N: 12+ virkettä-haasteeseen, näitä on aina yhtä kiva kirjottaa. Tällä kertaa undulaatti opettaa Siriukselle elämästä. Että sellaista. (Ja siitä on melkein vuosi kun oon viimeks julkassu Potteria?? What?)


Pikkulinnut lauloivat

Sirius saattoi teeskennellä että kohteliaisuus oli yksi hänen hyveistään, mutta ei se ollut. Hän osasi kääntää sen päälle ja pois kuin valokatkaisimesta, mutta totta puhuessaan hän piikitteli ja paheksui, kiisteli häpeämättömästi ja ajoi itsepäisesti omaa kantaansa. Veti herneet nenään aina kun huvitti ja nauroi huolimatta siitä päättyikö riita vastapuolen vai hänen itsensä raukkamaiseen pakoon.

Siriuksen elämässä oli kummallisia hetkiä, ja tämä oli yksi niistä: hän huomasi kertovansa elämäntarinaansa häkissä nuokkuvalle keltavihreälle undulaatille. Ei siinä paljon ollut kerrottavaa, mutta se voitti banaanikakun joka oli niin kuivaa että maistui aavikolle (Sirius olisi syöttänyt sen linnulle jos olisi osannut sulkea suunsa, mutta sanat vyöryivät hänestä vääjäämättä). Ulkona aamukaste pisaroi lehdillä ja kerääntyi ikkunanpieliin. Toukokuu oli liian kylmä, mutta joskus Sirius vannoi kuulevansa mehiläiset.

Viime viikkoina apaattisuus oli vieraillut kuin pilvet: kasaantunut, levittäytynyt, hajaantunut, kasaantunut taas. Sydän hakkasi kylkiluiden takana, Sirius melkein tunsi veren virtaavan suonissaan, kärsi äkillisistä ylemmyydentunteen puuskista. Siinä ei tosin ollut mitään uutta, kuten ei ollut siinäkään että Sirius halusi repiä kahtia vanhat valokuvat, hajottaa tunnelman joka oli laskeutunut niiden päälle kuin hautajaissaattueeksi. Hän joi liikaa ja liian vahvaa kahvia.

Pienenä Sirius oli tosissaan luullut, uskonut, toisinaan pelännyt olevansa vaihdokas. Jos kasvatus määräsi puolet luonteesta, Siriuksen sisuksissa täytyi olla jokin pahasti vialla – miksi muuten suvun opetukset olisivat valuneet suoraan hänen lävitseen, miksi hän kaipasi aina vimmaisesti jonnekin muualle? Reguluksen leikkiessä astronauttia vierailla planeetoilla Sirius oli aina ollut marsilainen, kuumies, avaruushirviö.

Kun Sirius lähti viimeisen kerran, hän lähti täysikuulla, tietäen että joku muukin kärsi: hän raapaisi tulitikun, sytytti kynttilän ja melkein poltti sormensa. Petturin määritelmä oli makoisan vaihteleva, Sirius pyöritteli sitä kielellään, nielläkö vai sylkäistä ulos – jos hän lähti, hän petti perheensä lopullisesti, mutta jos hän jäi, hän petti itsensä. Talon läpi kulkiessa kaikki näytti värittömältä, taulut ja tapetit - edes kyntteliköt ja hopeamaalaukset eivät tuntuneet kiiltävän. Sirius oli itsekäs hölmö, lopulta vaa’ankielet värähtivät aina siihen suuntaan, jossa painoivat hänen omat halunsa.

Lokakuussa satoi lunta ja yhtäkkiä nietokset olivat polvenkorkuisia, mutta undulaatti oli vieläkin elossa ja nyt se tiesi Siriuksen elämäntarinan. Sirius kaipasi ukkosta, myrskyä, kaatosadetta - kuitenkin: vesi ei ollut poissa, mutta se oli muuttanut muotoa, ja pilvet olivat kevenneet. Nuoruus ei ollut kultainen, se oli täynnä ristiriitaisesti toisiinsa törmäileviä värejä, punaista ja vihreää ja sinistä. Kun Sirius katsoi peiliin, hän näki viimein jonkun, jonka joku muukin ehkä näkisi. Huudot olivat vaimenneet, riidan haastamisesta ei sittenkään ollut elämäntyöksi, vaikka harrastukseksi se taisi silti jäädä. Lintu kuunteli Siriusta uskollisesti, vaikka hän epäilikin sen olevan välinpitämätön, mutta hetkeksi sen silmät todella katsoivat häneen – kuuli hänet sittenkin, ymmärsi? Siriukselle tapahtui kummallisia asioita, ja silloin oli tapahtunut kaksi: jollain tavalla se oli antanut Siriukselle opetuksen, aloittanut rauhan joka kasvoi ja kukoisti.



(12+ sanat: 1. kohteliaisuus 2. kiista 3. herne 4. undulaatti 5. banaanikakku 6. aamukaste 7. toukokuu 8. apaattinen 9. kylkiluut 10. repiä 11. kahvi 12. pelko 13. kaipaus 14. astronautti 15. tulitikku 16. petturi 17. väritön 18. vaaka 19. nietos 20. ukkonen 21. kultainen 22. peili 23. vaimea 24. kuulla 25. rauha)
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Funtion

  • Vieras
Vs: Pikkulinnut lauloivat (S, Sirius)
« Vastaus #1 : 03.07.2013 14:49:17 »
Ok, tunnustus alkuun: otin tätä ilkeästi KK:sta vaikka olisin joka tapauksessa lukenut ja kommentoinut. Joten periaatteessa menetit just yhden kommentin. Sorry. Mut ainakin sait nopeammin multa kommentin tuon viikon aikarajan takia, koska, ööh, mulla on vieläkin kommentoimatta se sun originaali. En tiä, en vaan ikinä muista sitä!! Vaikka se on hyvä. Akvaario ja kaikki. Ok, muistuta mua vaik vkloppuna et viimein kommentoin sitä...

Ja nyt tähän. Ensinnäkin onnittelut! Nää sanat ei ollut helpoimmat ja oon ylpee et sait tän valmiiks (kuten oon salaa ylpee kaikista jotka sai tähän haasteeseen vaaditun tekstin valmiiks). Sirius on lempihahmoni Pottereist, joten oon niiku vähä innoissani! <3

Hän osasi kääntää sen päälle ja pois kuin valokatkaisimesta, mutta totta puhuessaan hän piikitteli ja paheksui, kiisteli häpeämättömästi ja ajoi itsepäisesti omaa kantaansa.
Ihana vertauskuva. <333 Päälle ja pois kuin valokatkaisimesta... oih!

Hmm, tää oli aika... mielenkiintoinen, ehkä. En ehkä kuvaisi tätä mielenkiintoiseksi, mutta en löydä vastinetta sille sanalle. Jotenkin jollain tapaa vähän rauhallisempi kuin sun tekstit yleensä, ehkä siksi ettet kikkaillut tässä mitään, ei ollut mitään "omituisuuksia" (älä ota tätä pahalla, sillä mä pidän niistä ihan hurjasti!) Tää oli... hyvin kieliopinmukainen ja tavallinen. Kiinnostavaa vaihtelua! Yksi pilkku kyllä häiritsi, tuolla "tietäen" sanaa ennen koska tietäen on lauseenvastike, mutta ymmärrän sen tarkoituksen tauon paikkana. Mutta en silti pitänyt siitä. Joka tapauksessa...

Tässä oli kovasti vertauskuvia! Onko sun teksteissä yleensä niitä näin paljon? Ei mun mielestä. Tykkäilin! : ) Otsikko jäi ehkä vähän... no, sitä ei ihan heti osais yhdistää tähän. Siis kertoiko se undulaatti sit jolleki koko Siriuksen elämäntarinan? Hmm? Ja samoin toi muoto häiritsi, monikko, linnut. Haha, oliko Sirius kans vähän lintu? Kuvaannollisesti tietysti (hyvä tehdä tarkennuksia tänään, kun on kulunut 130 v. Kafkan syntymästä, heh). Sanat upposivat tekstiin tosi, tosi hyvin, en voi lakata ihmettelemästä sitä, miten erilaisia tekstejä tähän haasteeseen tulee! Ihan mahtavaa. Sun toteutus oli paljon tasapainoisempi ja oikeaoppisempi kuin mun. :DD

Itse tekstinä tää ei säväyttänyt mua kauheesti, vaikka hyvin kirjoitettu olikin. Tää oli helppoa ja leppoisaa luettavaa, mikä on musta tosi iso ansio. Siinäpä se, en oikein osaa kommentoida tätä enempää... kiitos paljon siis! : )

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: Pikkulinnut lauloivat (S, Sirius)
« Vastaus #2 : 12.07.2013 22:18:23 »
Oon lukenu tähän jo kaks kommenttii joista molemmat on mystisesti kadonneet, mutta kiitos kuitenkin jos satutte huomaamaan. Et sillee.

sensaatio, kommentinvarastaja ): Ei se haittaa. Mut et oo vieläkää muistanu sitä originaalii :--D Voi sua.
Tää oli tosi mielenkiintonen kommentti! Tää tarina tosiaan on tosi rauhallinen, ja vertauksiakin on varmasti enemmän ku mulla yleensä, hyvin hoksattu. En ees tajunnu ite. Kai se on tää haaste, siihen tulee kirjotettua aina tällasta pohtivampaa tekstiä. Mut onks mun teksteissä yleensä omituisuuksia... kyl niis varmaa on... haha :'D Minkäs sille voi. No hienoo et ne kelpaa sulle. Ja toi otsikko on vähän hatara mut yritin sitä just tohon undulaattiin yhdistää, ei niinkää et se kerto asioita eteenpäin, vaan koska se saa Siriuksen tajuamaan asioita (alkopas kuulostaa järjettömältä tämä idea, vielä järjettömämmältä kun alunperin). Sillai. Kiitos!
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.