Maatuskatyttö (k-11)

[pihlajanmarja]

Nimi: Maatuskatyttö
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: k-11
Tyylilaji: draama
Tiivistettynä: Mies ei ole koskaan saanut sitä, mitä on halunnut. Yleensä sen takia, koska hän ei tee mitään asian eteen, kunhan vain haaveilee. Nyt hän ei halua alistua kohtaloonsa, hän tekisi mitä vain saadakseen tuon maatuskatytön omakseen.


Hän sai järkevän tytön, sellaisen joka pitää arjen pienistä asioista. Tiskaa hyräillen, laittaa hyvää ruokaa ja joskus harvoin sipaisee ohimennen miestä poskesta tai hartiasta ja sanoo kullaksi. Mutta kun mies kävelylenkillä jää tuijottamaan tuikkivaa taivasta tyttö ei ymmärrä miksi hän pysähtelee ja  katsoo ylöspäin, eihän siellä ole muuta kuin taivas. Ei se tuijottamalla miksikään muutu, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Ja kun mies joskus kiipeää katolle lukemaan kirjaa vain koska hän voi, nainen ilmestyy ullakolle ja houkuttelee hänet sisälle koska siellä saattaa vilustua, tai pudota, sinä hullu. Niin kuluu päivästä toiseen ja mies melkein lakkaa haaveilemasta, sillä mitä hyötyä on haaveilla kun tietää jo valmiiksi, että haaveet eivät koskaan toteudu.

Miehen ystävällä oli parempi tuuri. Hänellä on tyttö joka keräilee maatuskanukkeja, pukeutuu liehuviin mekkoihin ja laskee pilvet taivaalta aina kun voi. Tyttö joka lukee runoja ääneen takkatulen ääressä ja viis veisaa likaisista astioista.  Tyttö jota toinen mies on aina katsellut, mutta jolle ei koskaan uskaltanut sanoa mitään. Nyt on liian myöhäistä. Tytön hymy on vertaansa vailla ja mies ei voi mitään sille että hän rakastuu ystävänsä tyttöön päätä pahkaa. Se mikä on jo hänen ei kiinnosta, ja koska miehen tyttö on järkevä, hän pakkaa laukkunsa ja muuttaa pois. Eikä mies melkein edes huomaa sitä, niin kiinnostunut hän on toisen tytön pitkistä hiuksista ja loputtomasta maatuskakokoelmasta.

Mies ei ole koskaan saanut sitä, mitä on halunnut. Yleensä sen takia, koska hän ei tee mitään asian eteen, kunhan vain haaveilee. Nyt hän ei halua alistua kohtaloonsa, hän tekisi mitä vain saadakseen tuon maatuskatytön omakseen.

Mies hiipii taloon yöllä. Hänen  ystävänsä on yksin kotona eikä odota vieraita. Mies avaa makuhuoneen oven, se narahtaa, mutta ystävä ei herää. Hän on aina nukkunut sikeästi. Haluan säästää teidät yksityiskohdilta, mutta näin se menee:

mies hymyilee

painaa tyynyn kasvoille

tekee työnsä, juoksee pois.

Sitten hän vain odottaa, itkee hautajaisissa ja taputtaa maatuskatytön vavahtelevia hartioita.

Tytön kerrokset tippuvat yksitellen pois kunnes hänestä on jäljellä enää se pienin nukke. Liikkumaton, suljettu. Hän ei puhu mitään, ei katsele taivaalle. Mies odottaa ja odottaa, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Unissa hän näkee ystävänsä jähmettyneet kasvot ja valveilla tytön itkun raidoittamat posket.

Mies ei koskaan saa sitä mitä haluaa. Mutta eipä saanut ystäväkään.

[lanoliini]

Oi, oi, oi! Tosi hyvä teksti! Tätä oli todella nautinnollista lukea, ihan oikeasti! Nimi oli niin kutkuttava, että pakko oli tulla lukemaan, enkä kyllä pettynyt. Ihanaa kuvailua ja mahtavia yksityiskohtia. Tykkäsin kerrontatyylistä ja... okei tykkäsin ihan kaikesta! Erityisesti rakastin tätä kohtaa:

"Tytön kerrokset tippuvat yksitellen pois kunnes hänestä on jäljellä enää se pienin nukke."

Lisäksi lopetus oli mahti!

Okei, ehkä kommentissani ei ollut suurta pointtia, mutta pakko oli jotain sanoa, koska tykkäsin niin paljon. Paljon lisää samanlaisia. Kiitoos!

- lanoliini

[pihlajanmarja]

Kiitos paljon kommentistasi, lanoliini! Kiva että pidit, olin vähän epävarma tuon lopun kanssa, mutta hyvä että kelpasi. :>

[Verinen Paronitar]

ja koska miehen tyttö on järkevä, hän pakkaa laukkunsa ja muuttaa pois.

Ah, ihan parhautta!

Harvemmin tulee täällä originaalia luettua, mutta nähtävästi on hyvä välillä hairahtua. Tämä oli tosi freesi ja piti tiukasti otteessaan, tarinan eteneminen ja kuvailu ja tunnelma kokonaisuudessaan oli minulle hirveästi mieleen. Olit tasapainotellut todella kiinnostavasti arkea ja haaveita, kevyttä leikkiä ja raskaita asioita, tämä oli jotenkin todella... en tiedä, kokonainen kai. Pidin kyllä hirveästi, jokin tässä tekstissä kolahti ja kovaa. Tämä tuoksui ja maistui. Jostain syystä tämä tuntui tosi värikylläiseltä, nimenomaan punaiselta, vaikkei tekstissä taidettu mainita ainuttakaan väriä 

Loppulause oli tosiaan aivan mahti, piste iin päälle tässä absurdin suuntaan kallellaan olevassa maailmassa. Taitavasti pelattu pienillä elementeillä, kiitoksia tästä!

[pihlajanmarja]

Kiitos hirmuisesti kommentistasi, Verinen Paronitar!

[nauha]

Tämä on viimeinen kommenttipakettini tälle joululle, vaikka se nyt saapuukin vasta tapanina. Syytetään postia, niinhän ne aina tekevät!
Jos vaikka aloittaisin siitä, että Apua! Tämähän oli ihan kamalaa ja yllättävää ja hämmentävää samaan aikaan, mutta myös ikävästi ihanaa. Tuollainen nimi, maatuskatyttö, ja tuollainen lopetus! Kuinka kehtasitkin. Häpeämätön

Tosiaan, otsikon ja alunkin perusteella odotin jotain muuta, kuin mitä tarina lopulta tarjosi.

Hahmot herättivät pieniä ajatuksia, pidin järkevästä tytöstä ja maatuskasta. Miehet jäivät ehkä vähän kaukaisiksi, varsinkin ystävä joka sai ikävästi tyynystä. Se lienee hyväkin, muuten olisi ollut melko traumaattista. Mutta naisethan tässä olivatkin pääosassa tavalla tai toisella, heistä kaikki tuntui riippuvan ja roikkuvan.
En lopulta osannut päättää, kumpi tytöistä olisi ollut miehelle parempi. Selvästi järki pysyi paremmin mukana järkevän kanssa, eikä aina pidäkään saada sitä mitä haluaa. Järkevälle kävi kuitenkin lopulta paremmin tässä, ja miehistäkin ehkä kuolleelle, jos loppuun asti ajattelee. Riutuminen ei herkulliselta maistu. (En symppaa tappajaa, vaikka tämä ehkä siltä kuulosti, haha.)
Mies meni aika nopeasti normaalista psykoon, mutta rakastin hautajaisissa itkemistä ja hartioiden taputtelua, odottamista. Kärsivällinen mies.

Maatuskaan taisin kyllä vähän rakastua itsekin, enkä siksi ihmettele, mikä hänessä viehätti. Tuollainen toivoin itsekin joskus olevani. Enpä ollut (En tiedä onko sellaisia ihmisiä oikeasti ollenkaan, vai vain ihmisiä, jotka toivovat olevansa sellaisia ja yrittävät kovasti. Tai ehkä olen kyyninen.)

Tämän haluan lainata kyllä minäkin, koska se oli aika täydellinen:

ja koska miehen tyttö on järkevä, hän pakkaa laukkunsa ja muuttaa pois

Lopetusta päivittelin jo alussa, mutta pitää vielä loppuun sanoa, että onpa hirveä Niin hyvä, mutta niin hirveä. Olen kamalan onnellinen siitä, että viimeinen lause on siellä, koska tuo edeltävä olisi ollut erittäin lattea lopetus. Tämäpä ei ollut.

Mutta eipä saanut ystäväkään.

Tuli sellainen olo, että lällislää

Kiitos tästä hämmentävästä ja järkyttävästi tekstistä, joka oli kaikesta huolimatta oikein nautittava!

[pihlajanmarja]

Ihana kommentti, kiitos siitä, nauha! Miustakin tuntuu että maatuskatyttöjä ei taida kamalasti oikeassa elämässä olla olemassa, vaikka kuinka yrittäisi sellainen olla. Ehkä ihan hyvä, niin eivät maatuskatyttöjen puolisot saa ikävästi tyynystä

Mukavaa että pidit tästä! <3