Tälläistä se oli ollut viimeiset viikot.
Tähän kyseiseen virheeseen olen törmännyt useasti ficcejä lukiessani ja olen aina miettinyt, että miksiköhän se on niin tavallinen virhe. Mutta joo, siis Tällaista-sanassa on vain yksi ä-kirjain ja kaksi a:ta, vaikka toisin voisi luulla. : )
Dracon kasvoilta alkoi kadota se vähäinenkin väri mikä kalpeilla kasvoilla yleensä oli ja hän raotti epätoivosesti huuliaan hapen toivossa.
Epätoivoisesti-sana on kadottanut yhden i:n.
Simpukkomökki oli kokonaan nelikon käytössä, sillä Bill ja Fleur olivat Kotikolossa tapaamassa Weasleyn perhettä.
Simpukkamökkiä tarkoittanet. :>
Yhden mahdollisuuden todistaa epäilyksenme vääriksi.
M-kirjain on muuttunut n-kirjaimeksi eli epäilyksenme -> epäilyksemme.
"Oli miten oli... Siitä paskias-Malfoysta ei ole muuta kuin harmia! Menen ulos, tarvisen raitista ilmaa", totesi Ron ja painui ulos pamauttaen oven perässään kiinni.
Tarvitsen-sanasta on pudonnut t-kirjain matkasta ja ennen totesi-sanaa on ylimääräinen välilyönti. :>
Hohoi, tämähän on jatkunut jo!
Ensimmäinen luku ei todellakaan ollut tylsä, sillä tapahtumaa riitti, kun hypättiin heti keskelle toimintaa. Tykkäsin tuosta luvun aloittavasta muistosta, mutta kun seuraavaksi hypättiin keskelle toimintaa, se teki muistosta irtonaisen muuhun lukuun verrattuna ja esimerkiksi minä en tuon muiston kohdalla oikein saanut kiinni siitä, mihin aikaan kyseinen kohtaus oikein sijoittuu. :/ Voisit saada tuon muistokohtauksen linkittymään paremmin muuhun lukuun, jos vaikka lisäisit tuon muiston perään toisenkin muiston, jossa Draco pohtisi asioita ja tekisi päätöksen siitä, että nousisi vanhempiaan vastaan, keinolla millä hyvänsä. (Tietystikään jos et juuri tätä juttua halua muistoon laittaa, niin ei ole tietenkään pakko, tämä on vain ehdotus yhdestä mahdollisuudesta :>) Toisen muiston avulla lukijan olisi helpompi ymmärtää heti alusta asti, että Draco ei tahdo olla Kuolonsyöjä, kuten isänsä, vaan tahtoo muuttua – näin hämmentyminen tuossa kohdassa, jossa Draco tainnuttaa äitinsä, ei olisi niin valtaisa.
Luku on kielellisesti varsin toimiva kokonaisuus, sillä virheitä tai tökkiviä kohtia en juurikaan huomaillut. Löytämäni virheet noukin tuohon heti kommentin alkuun, josta voit ne korjailla. :> Mikään virheistä ei ole kamalan suuri, pelkkiä yksittäisiä yhden kirjaimen virheitä nuo olivat kaikki: missään kohdassa ei siis tarkoittamasi sanan ymmärtäminen ollut vaikeaa. Ensimmäinen luku soljuu hyvin eteenpäin, siellä taisi olla ihan pari kohtaa, joissa oli jotakin hämmentävää, mikä sai lukemisen tökkäämään.
Kuuliko Draco oikein; oliko Hermione juuri puolustanut häntä?
Tämä kohta oli yksi töksähtävistä ja nappasin tämän ylös lukua lukiessani. Virke kuulostaa irralliselta ja ensimmäinen asia, joka tästä tuli mieleeni, oli oikein/väärin väittämä, joka on esitetty lukijalle, mutta et luultavasti hakenut sitä. : D Kohtaa voisi vaikka viilailla muotoon: ”Draco ei ollut varma, oliko kuullut oiken; oliko Hermione juuri puolustanut häntä?”, jolloin se olisi toimivampi ja mielekkäämpi. :>
Luku on varsin dialogipainotteinen, mutta dialogi näyttää olevan vahvasti osaamisalaasi, sillä hahmojen välinen sanailu on todella toimivaa. : )
Tästä päästäänkin sitten hyvin kuvailuun. Kuten ansku1 tuossa edellä ehtikin jo sanoa, niin kuvailuun kannattaa panostaa, sillä sen avulla lukuihin saa lisää pituutta ja lukijat pysymään hyvin kärryillä. Kuvailussa voi esitellä sulavasti tapahtumapaikkoja sekä henkilöitä, ripotella joukkoon pieniä yksityiskohtia, joilla lukijat voivat herkutella ja samalla koukuttua vielä pahemmin tekstiin. Ensimmäiseen lukuun olisi voinut lisätä lisää kuvailua kertomalla juurikin vaikka tapahtumapaikoista, mutta kyllä tuolta joukosta jo nyt ihan mukaviakin kuvailuita löytyi. Esimerkiksi seuraavalle hihittelin:
Draco nyökkäsi ja Ron näytti siltä, kuin olisi saanut ryhmystä naamaansa.
Tämä on tosi kivasti keksitty ja hyvin kuvaileva: voin sieluni silmin kuvitella, millainen ilme Ronilla on ollut, jos hän on näyttänyt siltä kuin olisi saanut ryhmystä naamaan. x)
Ja nyt kun tulin maininneeksi Ronin, niin voisin kai kertoa tähän samaan syssyyn, että pidin hänestä! Voin niin hyvin kuvitella Ronin ärjymään Dracolle ja lyömään häntä, vaikka poika on juuri auttanut kolmikon pakoon. Myös tuo kaikki kyseenalaistaminen ja paikalta katoaminen ovet paukkuen, se sopii Ronille. Punapää osoittaa temperamenttisuutensa, khih. :3
Kiitos jälleen : )
~ Herkku.
