Nimi: Kielletty hedelmäsalaatti
Kirjoittaja: onkonälkä
Beta: Otan itse vastuun virheistä, ei betaa.
Genre: Drama
Ikäraja: K-11
Sanamäärä: 300
Paritus: Minerva McGarmiva/Armando Dippet
Tiivistelmä: Minervan kouluajan tavoitteista..
Rare10
Kielletty Hedelmäsalaatti
Nuori Minerva kikatti itseään erittäin paljon vanhemman miehen, koulun rehtorin, suudellessa hänen kaulaansa ja näykkiessä hellästi tämän helmin koristeltuja korvia. Mies imaisi sileäpintaisen helmen huuliensa väliin ja hengitti lämmintä ilmaa oppilaan korvaan hymyillen ilkikurisesti.
”Armando, lopeta, tuo kutittaa!” Minerva nauroi ja vanha herra katsoi tätä viekkaalla ilmeellä ja jatkoi nuoren naisen kiellosta huolimatta. Minerva oli vasta viidesluokkalainen, naiivi nuori nainen joka palavasti tahtoi maistaa kiellettyä hedelmää, itseasiassa kaikkia niitä. Kielletty hedelmäsalaatti. Sen hän aikoi kouluaikanaan koota. Vaati se mitä tahansa.
Rehtorin kanslian seinät olivat valkoista marmoria, ja tuntuivat kylmältä paljasta selkää vasten.
Riistanvartijan mökin seinässä kiipesi pieni hämähäkki, jolla oli 13 jalkaa. Hiljaisuuden aika oli alkanut jo useita tunteja sitten, mutta vahtimestari-raukka istui kopissaan laskemassa varpaitaan erittäin taidokkaan hämäytysloitsusarjan jäljiltä, eikä välittänyt käytävillä ja pihan poikki hiipivistä oppilaista. Kielletty metsä näytti niin kovin houkuttelevalta kuunvalossa, ja ajatuskin komeista kentaureista sai Minervan ja kaksi muuta nuorta noitaa kikattamaan ja heidän sisuksensa lämpenemään.
”Juostaan!” Minerva kuiskasi ja kaikki kolme tyttöä katosivat metsän pimeyteen perätysten. Pitkältä tuntuneen harhailun jälkeen kaksitoista erinäköistä, komeaa kentauria saartoi heidät keskelleen. Osa heistä polki kaviolla maata.
”Teidän ei pitäisi olla täällä. Kielletty metsä on oppilailta kiellettyä aluetta.”
Hevosenvartaloisen miehen paidaton, metsän pimeydestä huolimatta ruskettunut ylävartalo sai Minervan kehräämään.
Tylypahkan mailla satoi kaatamalla, mutta tähtitornin yllä oli kuivaa. Minerva oli loihtinut vedenpitävän kalvon tornin ylle, mutta hänen ystävänsä värisivät kylmästä. Lämpöä sateelta suojaava kalvo ei taannut.
”Äh.. Kyllä se kohta onnistuu, lopettakaa tuo valittaminen!” Minerva huusi ja tökki taikasauvallaan maassa makaavaa kolmasluokkalaista.
”Gigolus Maximus.. GIGOLUS MAXIMUS!”
”Minerva, mennäänkö jo nukkumaan, et sinä sitä saa muuta kuin voimaan pahoin.”
”Menkää te vain. Tulen kohta perässä.” tyttö odotti ystäviensä katoavan ja kuiskasi loitsun viimeisen kerran pettyneenä. Hänen kokeilunsa oli epäonnistunut. Kuudennentoista kerran. Hän nousi ylös ja poisti suojan tornin yltä.
Seuraavalla aamupalalla kolmasluokkalainen oli koulun halutuin uros.
Minerva ei ollut nälkäinen